CIRCLE WITH A DOT

Edellisessä Hilja-kirjassa Hilja ja operaatio joulun taika odotettiin joulua, joten on vain sopivaa, että seuraava Hilja-kirja sijoittuu uuden vuoden jälkeiseen alkutalveen. Lumileikkejä vauhdittamaan tulee Martti-serkku, ja siitähän saadaan heti aikaan kevyttä kränää. Yhdestä serkusta ei ihan tunnu riittävän kahdelle sisarukselle ja Hiljaa ärsyttää, kun pikkusisko Taimikin pitää ottaa leikkeihin mukaan ja sovittaa leikit pikkusiskolle sopiviksi.Kaikenlaista hauskaa talvipuuhaa kuitenkin kehitellään ja sarjan tapaan luvassa on paljon varsin tavallista lapsiperhearkea, sopivalla höpsöys- ja koohotuskertoimella. Hiljalla riittää mielikuvitusta ja hyviä ideoita vaikka muille jakaa, ja ympärillä ihmisiä, jotka lähtevät mukaan näihin ideoihin. Talvinen tunnelma välittyy perinteisistä hiihtämisistä, luisteluista, potkukelkkailuista, pilkkimisistä ja lumisodista.Helppolukuinen kirja soljuu mukavasti. Hilja-sarjaa on helppo suositella lukemaan oppineille lapsille, joille tällaiset noin satasivuiset, helppolukuiset lastenromaanit ovat sopivan kokoista luettavaa. Kirja on jaettu sopivan lyhyisiin lukuihin, joten se toimii sujuvasti iltasatukirjanakin. Hauskoissa käänteissä riittää ihmeteltävää ja naureskeltavaa.

Karl Ove Knausgård: YökouluNorjalainen pikkukaupungin poika Kristian lähtee parikymppisenä Lontooseen opiskelemaan valokuvausta. Siellä hän tutustuu erikoiseen taiteilijatyyppiin Hansiin, joka tuntuu putkahtelevan paikalle yllättäen ja välillä taas katoavan pitkäksi aikaa. (Eletään 80-lukua, joten ihmisten tavoittaminen suurkaupungissa ei ole helppoa.) Hansin ystäväpiiri on kiinnostunut okkultismista ja yksi heistä valmistelee teatteriesitystä Christopher Marlowen Doctor Faustuksesta.Yökoulu on neljäs osa Knausgårdin Aamutähti-sarjaa, joka on sarja lähinnä teemojen puolesta, ei juonen tai henkilöiden, joten kirjat voi lukea itsenäisinä romaaneina. Olen tykännyt kaikista sarjan kirjoista ja tämä Yökoulu nousee niistä kakkossuosikikseni ekan osan (Aamutähti) jälkeen. Molemmissa on vahvasti mystiikkaa ja kauhuelementtejä, vaikka ne eivät varsinaisesti kauhuromaaneja ole. Psykologisesti jännittäviä ja sopivasti karmivia kuitenkin. #kirjamastodon #kirjafedi #kirjat #lukeminen #yokoulu #karloveknausgard

Happy mail, jee mikä postipäivä! Kirjan mukana tuli suklaata, kirjanmerkki ja omistuskirjoitus 🤩 Kiitos @hannamorre Ainoa mitä en löytänyt paketista oli lukuaika, se pitää kaivaa jostain muualta..#lukeminen #kirjamastodon #maankutsuja #osuuskumma

Jaaha. Mitähän tästäkin... Hesari panostaa taas kulttuuri- ja kirjallisuussisältöihin. https://www.hs.fi/taide/art-2000011860456.html#kirjamastodon #kirjafedi #kirjat #kulttuuri #helsinginsanomat

Perustajan tuntien voin suositella. https://omakirjakauppa.fi/#KirjaMastodon #Kirjallisuus #pienkustantamo #omakustanne #lukeminen

Minne sähkö meni? on lasten tietokirja, joka käsittelee sähköntuotantoa. Se aloittaa Anni ja Akseli selvittävät -kirjasarjan, jossa kaksoset Anni ja Akseli ihmettelevät erilaisia asioita. Kirjoissa on tarina, jonka seassa tulee sitten tietoa. Osa tietosisällöstä on upotettu tarinaan, osa on erillisinä faktapaketteina.Tarinan alussa kaksoset kinastelevat pelivuoroista, mutta sitten menevät sähköt. Mitä voikaan tehdä ilman sähköä? Ainakin voi lähteä tutkailemaan, minne sähkö meni. Lähintä jakokaappia tarkastava kaupungin sähköasentaja arvelee, että vika on paikallisessa vesivoimalassa. Niin onkin: rutikuivan kesän johdosta vettä on liian vähän, eikä vesivoimaa tule.Energialaitoksen piipuistakaan ei tule savua. Kivihiilen polttamisesta on saastesyistä luovuttu, metsuri on kesälomalla ja turverekasta on rengas puhki. Tässä yhteydessä esitellään uusiutuvia ja uusiutumattomia luonnonvaroja. Fossiilisten polttoaineiden ongelmiin ei kuitenkaan sukelleta sen syvemmälle.Lapset vierailevat myös maatilalla, jossa lehmien jätöksistä tuotetaan biokaasua, josta taas saadaan sähköä. Se ei tosin riitä kuin maatilan omiin tarpeisiin. Maatilan emäntä luennoi lapsille myös ydinvoimasta ja kas, sekään ei toimi, kun ydinvoimalan sähköjohtojen päälle on kaatunut puu. Linjaa raivaava työntekijä ohjaa lapset tutustumaan läheiseen tuulipuistoon – kylläpä tässä kaupungissa onkin runsaasti erilaisia energiantuotantolaitoksia! Lopulta päästään kotiin, missä isä onkin asentanut aurinkopaneelit katolle tuottamaan sähköä kodin tarpeisiin.Minne sähkö meni? käsittelee siis hyvin monipuolisesti erilaisia tapoja tuottaa sähköä. Se myös muistuttelee varovaisesti siitä, että sähköä ei kannattaisi kuluttaa turhaan, vaan parempi olisi pistää laitteita pois päältä ja olla käyttämättä sähköä. Kovin syvällisesti sähköntuotannon ongelmiin kirjassa ei paneuduta, näkökulma on aika kepeä ja yleispositiivinen. Kirja on suunnattu sen verran nuorille lapsille, että kriittisten näkökulmien ohuus ei ole suuri ongelma, ja sähköntuotannon perusteiden esittely on hyödyllistä. Siihen tarpeeseen kirja vastaakin hyvin.

Antti Leikas: Tonttu : Mies häviääJalava, 2026No niin, tässä on nyt Tonttu-sarjan kolmas osa, jonka vuoksi luin ne aikaisemmatkin. Tämä nimittäin houkutteli lipogrammiudellaan: Leikas on kirjoittanut kirjan ilman ensimmäistäkään a-kirjainta.Esikuvana on ollut tietysti Perecin Häviäminen, jossa asioiden puuttuminen ja häviäminen on ladattu täyteen merkityksiä. Tässä motiivi tuntuu lähinnä olevan ”koska niin voi tehdä”, mikä, myönnettäköön, on aivan kelpo syy.Tontuksi muuttuneen Leikkaan kostoretki itään on Ukrainan sodan kauhujen kuvausta ja kiukkuinen kostofantasia ja pilkkakirjoitus Putinista. Toisena esikuvana onkin ollut Veikko Huovisen kirjoittelu Stalinista.A-kirjainten puute johtaa tietysti monensorttiseen kielelliseen akrobatiointiin, josta sellaiseen taipuvaiset lukijat iloitsevat. Jos haluaa vain lukea, millainen on lipogrammiromaani, aikaisempien Tonttu-kirjojen tuntemus ei ole välttämätöntä.#kirjat #kirjamasto #kirjamastodon #lipogrammi

Tuli kirmattua melkoisella vauhdilla postiin kun tästä kirjasta kilahti saapumisilmoitus. Kirja jota on tullut odotettua kuin kuuta nousevaa! Olin niin innoissani tästä, että kävin lainaamassa Pinnan alla-antologian ihan vain että saatoin lukea Okeanoksen aarre-novellin. #kirjamastodon #lakerta

@anulahtinen https://areena.yle.fi/1-70642052?utm_medium=social&utm_campaign=areena-ios-share Tässäkin J.T. kehuskelee kieseillään

Kengännauhat voivat joskus olla hankala juttu. Niin ne ovat myös Ansalle, joka aloittaa koulun, eikä osaa vielä solmia kengännauhoja. Kielenkääntäjänä työskentelevä äiti on kiireinen töidensä kanssa, eikä ehdi opettaa Ansalle kengännauhojen sitomista. Siispä Ansa lähtee kouluun kengännauhat auki!Hankaluuksiahan siitä seuraa. Mutta kun mieltä askarruttavat monet asiat, kaikelle ei riitä aikaa ja voimia. Ansa kengänpauloissa kuvaa lämmöllä koulun aloittamista, jännittämistä, uusien taitojen opettelemista ja äidin ja lapsen yhteyttä. Isä on tässä tarinassa vain lämpimissä muistoissa, mikä saa tietysti ajattelemaan, että kirjan taustassa on jotain surullista, josta ei tässä vain puhuta.Kirjan kirjoittaja Elina Komulainen on työskennellyt pitkään psykologina lasten, nuorten ja perheiden parissa. Ei siis ole ihme, että Ansa kengänpauloissa katselee lapsen maailmaa läheltä ja tarkasti. Kuvituksen on tehnyt Johanna Pekkala, jolle kirja on esikoistyö lastenkirjojen parissa.  Kuvitustyylissä on jotain perinteistä, kirja näyttää hyvässä mielessä siltä kuin se voisi olla vähän vanhempikin. Varsinkin Ansan tunnetilat välittyvät kuvituksesta hyvin ja kuvituksen rauhallinen tyyli istuu ajatuksia ja tunteita herättävän sisällön seuraksi.Lenninsiivet on Komulaisen oma pienkustantamo. Näihin pienkustantamojen kirjoihin kannattaa aina toisinaan tarttua, mutta niiden löytäminen voi joskus olla hankalaa. Tuntuukin usein mielekkäältä kirjoittaa näistä pienempien kustantamojen kirjoista. Blogikirjoituksesta minäkin tämän taisin löytää: olisiko kirjastovaraus tullut Päivi Heikkilä-Halttusen Lastenkirjahylly-blogin jutun pohjalta. Lastenkirjahyllyä suosittelenkin lämpimästi, Heikkilä-Halttunen tekee siellä mielenkiintoisia, oivaltavia nostoja lastenkirjoista.

@SamiMaatta Puhun opettajan näkökulmasta. Ja takapakilla tarkoitan sitä, että on alettu taas korostaa perustaitojen oppimista ja harjoittelua. Itseohjautuvuus, digitalisaatio ja ilmiöoppiminen eivät ole enää keskipisteessä. Ehkä itseohjautuvuus ymmärretään vähän eri tavalla kuin kymmenen vuotta sitten. @turmalina @miiakosonen

Sawako Natori: Kirja, jota etsitOtava, 2026Suom. Raisa PorrasmaaJapanilaisen kirjasarjan avausosa esittelee syrjäisen rautatieaseman kirjakaupan ja kahvilan, jonne tiensä löytävä saa aina tarvitsemansa kirjan.Nuori opiskelija päätyy kirjakauppaan ja todellakin löytää sieltä itselleen juuri oikean kirjan, joka auttaa häntä palauttamaan yhteyttä isäänsä. Opiskelija päätyy töihinkin kirjakauppaan ja hänen kauttaan seuraamme kirjakaupan elämää neljän tarinan verran.Tarinoissa on sen verran toistoa, että ne ovat jokseenkin varmasti julkaistu alunperin jatkokertomuksina lehdissä.Ihan parhaiden hyvänmielen kirjakauppatarinoiden tasolle tämä ei nouse, mutta jos sarjaa suomennetaan lisää, annan kyllä ainakin seuraavalle osalle vielä tilaisuuden.#kirjat #kirjamastodon #kirjamasto

Kulttuuritoimituksessa ilmestyi arvioni Suvi Auvisen Maailman viimeinen eläin -kirjasta.https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/toivosta-maailmanlopusta-ja-pienenpienista-elaimista-arviossa-suvi-auvisen-maailman-viimeinen-elain/"Vuonna 2019 Israel lähetti Beresheet-luotaimen tutkimaan Kuuta. Luotain haaksirikkoutui ja törmäsi Kuuhun noin 3 000 km/h nopeudella. Luotaimen mukana oli salamatkustajia: mukaan oli lupaa kysymättä laitettu karhukaisia. Onko Kuussa nyt elämää? Karhukaiset nimittäin ovat tunnettuja sitkeydestään: on hyvä mahdollisuus, että ne ovat selvinneet törmäyksestä ja ovat nyt Kuussa kryptobioosiksi kutsutussa lepotilassa.Karhukaiset ovat mikroskooppisen pieniä eläimiä. Isoimmat karhukaiset näkee kyllä paljaalla silmällä, mutta ei niitä eläimeksi tunnistaisi, jos ei tietäisi. Karhukaiset eivät ole mikään yksi laji, vaan kokonainen pääjakso, samalla tasolla siis kuin vaikkapa selkäjänteiset, niveljalkaiset tai nilviäiset. Erilaisia karhukaislajeja on ainakin 1 500, mutta koska ne ovat niin kovin pieniä, meillä ei oikeastaan ole kattavaa ymmärrystä lajien määrästä tai vaikkapa siitä, miten paljon karhukaisia missäkin on.Uutinen herätti Suvi Auvisen mielenkiinnon ja niinpä tämä kirja kertoo paljon karhukaisista. Siitä, miten ne aikoinaan löydettiin, millaisia ne ovat, miten ja miksi ne selviytyvät niin äärimmäisistä olosuhteista ja miten niitä nykyään tutkitaan."#kirjat #kirjamastodon #kirjamasto

@Raija Kustantajana Rosebud?! Mielenkiintoista.

@katjakontturi ihan mahtava kuulla! mä oon kans lukenu muutaman kirjan tekijältä mutta kyllä tää on mulle edelleen se tärkein. Pilvikartasto jäi mulla kesken kun luin sitä mökillä kun isäni oli lainannut tuon kirjan.

Huh, onpas kylmää kyytiä. Jotenkin päädyin kuuntelemaan yli 50v vanhoja sotakirjoja. Kuulaa lentää ja ruumista tulee puolin ja toisin. Joukossa tosi hyvä sotaan liittymätön merimieskirjakin S/S Bombata. Jännä sarja vuosien takaa. Korkkarilapsille.Reino Lehväslaiho https://fi.wikipedia.org/wiki/Reino_Lehv%C3%A4slaiho#kirjamastodon

"Tämä kirja tarttui haaviini, kiitos Mastodonin, joka viime vuonna ylisti kirjaa useammankin kerran – eikä lainkaan syyttä suotta, sillä Debytantti on erinomainen teos.""Olen puhunut aiemmin siitä, kuinka spefi-kirjallisuudessa voidaan kuvata esimerkiksi hyväksikäyttöä etäännyttävästi, mutta silti osuvasti, ja mielestäni Debytantti kuvaa valtasuhdetta ja sen väärinkäyttöä taitavalla tavalla."#kirjamastodon #MastodonMainittuhttps://luonnosvaiheessa.wordpress.com/2026/03/03/luettua-debytantti-satu-piispa-hakala/@satu

Vastaavasti Booktokin puolella esiin pompsahtelevat suurhitit eivät ole kolahtaneet itselleni laisinkaan ja olen joutunut pettymään monta kertaa. Olen niitä chilipaprikakirjoja lukenut lähinnä itseäni ja muita viihdyttääkseni. Jostain kumman syystä nk. vihalukeminen on välillä tosi hauskaa.

Pitäis saada lisää samaa sarjaa mutta en tiiä yhtää mistä lähtee hakee

Olli Sinivaara: Valoon, vihreäänTeos, 2025Lisää puurunoutta Puut-kokoelmalla Tanssivan karhun voittaneelta Sinivaaralta.Nimimerkki Puurojohanneksen Goodreadsissa antama yhden tähden arvio tälle runokirjalle on vähän häijy, mutta osuva. Arvioija moittii kokoelmaa pinnallisuudesta ja antaa esimerkkinä ChatGPT:ltä kirjan kuvauksen perusteella pyydetyn kokoelmaan sopivan runon.Eihän se hirveän kaukana Sinivaaran tyylistä tosiaan ole.En ole itse arviossani noin tyly; minusta tässä on kuitenkin jotain todella kauniita kuvia. Lisäksi arvelen, että tällaiselle aika konservatiivisen kauniille luontorunoudelle on kyllä lukijoita.Mutta kertooko tämä lopulta mitään uutta? Ei välttämättä.#kirjat #kirjamastodon #kirjamasto #runot