CIRCLE WITH A DOT

Edellisessä Hilja-kirjassa Hilja ja operaatio joulun taika odotettiin joulua, joten on vain sopivaa, että seuraava Hilja-kirja sijoittuu uuden vuoden jälkeiseen alkutalveen. Lumileikkejä vauhdittamaan tulee Martti-serkku, ja siitähän saadaan heti aikaan kevyttä kränää. Yhdestä serkusta ei ihan tunnu riittävän kahdelle sisarukselle ja Hiljaa ärsyttää, kun pikkusisko Taimikin pitää ottaa leikkeihin mukaan ja sovittaa leikit pikkusiskolle sopiviksi.Kaikenlaista hauskaa talvipuuhaa kuitenkin kehitellään ja sarjan tapaan luvassa on paljon varsin tavallista lapsiperhearkea, sopivalla höpsöys- ja koohotuskertoimella. Hiljalla riittää mielikuvitusta ja hyviä ideoita vaikka muille jakaa, ja ympärillä ihmisiä, jotka lähtevät mukaan näihin ideoihin. Talvinen tunnelma välittyy perinteisistä hiihtämisistä, luisteluista, potkukelkkailuista, pilkkimisistä ja lumisodista.Helppolukuinen kirja soljuu mukavasti. Hilja-sarjaa on helppo suositella lukemaan oppineille lapsille, joille tällaiset noin satasivuiset, helppolukuiset lastenromaanit ovat sopivan kokoista luettavaa. Kirja on jaettu sopivan lyhyisiin lukuihin, joten se toimii sujuvasti iltasatukirjanakin. Hauskoissa käänteissä riittää ihmeteltävää ja naureskeltavaa.

Joulu on tulossa ja Hiljan kotona avataan ensimmäisiä kalenteriluukkuja. Alkaa jännittävä joulunodotus! Isosisko Veini kehtaa ehdottaa, että joulu on pelkkää limsafirman mainostusta. Hilja päättää todistaa, että joulussa on ihan oikeasti taikaa ja että tonttuja on oikeasti olemassa.Luvassa on siis salamyhkäistä vakoilutoimintaa, ansojen virittämistä tontuille, pikkusiskon joulumielen vahvistamista ja tietysti kaikenlaista lapsiperheen arkeen kuuluvaa puuhastelua. On mäenlaskua kotona sisällä, vaarin lahjatalkoita, piparien leipomista, koulun omalaatuinen joulukuvaelma ja niin edelleen.Vähän jää surettamaan perheen äidin osa: äiti tuntuisi kaipaavan vähän muutoksia joulujärjestelyihin, mutta muu perhe jyrää äidin toiveet ja kaikki tehdään taas ihan niin kuin ennenkin. Hiljan isä ei todellakaan kuulu suosikkihenkilöihini näissä kirjoissa. Monipuolinen mummo- ja tätikaarti jaksaa aina huvittaa.Enimmäkseen Hilja ja operaatio joulun taika on kuitenkin lämminhenkinen, värikäs ja vauhdikas jouluseikkailu. Heidi Viherjuuren tarina saa mukavasti lisäpotkua Nadja Sarellin kuvituksista. Hilja-sarjaa kelpaa suositella leppoisten lastenromaanien ystäville.

Hilja-sarja on vajaat kymmenen vuotta sitten alkanut lastenkirjasarja, jota kirjoittaa ulkosuomalainen, Saksassa asuva Heidi Viherjuuri. Luin sarjan pari ensimmäistä osaa tuoreeltaan, mutta sittemmin sarja unohtui. Nyt sen pariin oli mukava taas palata. Kirjan pääosassa on seitsemänvuotias Hilja, jolla on pikkusisko Taimi ja teini-ikäinen isosisko Veini. Perheeseen kuuluvat isä ja äiti, vaari ja Nöpö-kissa ja sekalainen joukko mummoja ja tätejä, jotka ovat sukua tai sitten eivät.Tarinassa ei kovin monimutkaista juonta rakennella, vaan kirjan ydintä on tämän perheen arjen kuvaaminen. Nyt kun Hilja on koululainen, mukaan tulee vähän kouluelämääkin, mutta se on pienemmässä osassa kuin perhe-elämä erilaisine haasteineen. Kirjan isona tapahtumana on äidin Italian-matka, jonka aikana lapsia hoitaa huithapeli-isä. Tämä kovin perinteinen asetelma on kirjan isoin miinus: olen kyllästynyt tarinoihin, joissa äiti on säpäkkä taloudenpitäjä ja isä mokaileva taivaanrannanmaalari. Vaikka kuvio lieneekin valitettavan usein todellinen, ei kai tätä niin väen väkisin tarvitsisi ylläpitää?Kovin iso harmi se ei kuitenkaan ole. Hiljan huumorissa on jotain samaa kuin Timo Parvelan Ellassa ja kavereissa, mutta vähän pienemmällä vitsailu-, kaaos- ja sekoiluannoksella. Hiljan maailmassa on mukavaa lapsenkokoisuutta. Tässäkään kirjassa ei tapahdu mitään ylenpalttista, vaan sellaisia todellisen oloisia asioita. Hilja on vähän rämäpäinen, hankkiutuu helposti vaikeuksiin ja suhtautuu elämään ylipäänsä ilahduttavan reippaasti puuttuen kohtaamiinsa epäkohtiin. Ei siis hullumpi roolimalli lapsille! Ellan ja kaverien tapaan Hiljakaan ei ole henkilökaartinsa tyttövoittoisuudesta huolimatta mitenkään selvästi tyttöjen tai poikien kirjallisuutta, vaan sellaista hyvää yleistä lastenkirjallisuutta.