CIRCLE WITH A DOT

@sampsa Kiitos!

Heidi Wikström: Totuus helmipöllöstä : Ensimmäisen asteen yhtälön ratkaisuAviador, 2025Pitkään hyllyssäni viihtynyt esikoisrunokokoelma pääsi lukulistalle perinteisestä syystä: joku laittoi siihen varauksen ja huomasin, että eräpäivähän onkin jo huomenna.Mutta eipä mitään, perehdytään! Runokokoelmassa on kolme pääteemaa: äitiys, hulluus ja koirat. Teoksessa käsitellään paljon lapsen mielisairautta äidin näkökulmasta, itse kunkin toipumista, ja siinä sivussa sitten ihmetellään helmipöllöjä ja muita luonnon ihmeitä.Kokonaisuus ei kuitenkaan oikein puhutellut, en saanut näistä runoista oikein kiinni; ne tuntuivat raskailta, eikä kieli herättänyt mielenkiintoa.#kirjat #kirjamastodon #kirjamasto #kirjafedi #runot

Maria Vilja: IlmapallokiviKaristo, 2026Panu haluaa vappupallon, mutta kallis hinta saa äidin kieltäytymään. Epäreilulta tuntuu, kun parhaalla kaverilla on hieno vappupallo ja kaikkea muutakin kivaa, mitä rahalla saa.Panu löytää kuitenkin suuren ja sileän kiven ja keksii, että senhän voi maalata hienoksi – vaikkapa upeaksi ilmapalloksi.Todella taitavasti kuvitettu kuvakirja käsittelee sekä lapsuuden iloja että yhteiskunnan epätasa-arvoisuutta herkällä otteella. Se, miten maailman epätasa-arvo vetää äidinkin sanattomaksi, on koskettavaa.#kirjat #kirjamastodon #kirjamasto #kirjafedi #lastenkirjat #kuvakirjat

Laura Sola: Sadannella sivulla kuolee koiraTammi, 2026Kotimainen esikoisromaani tuo mieleen erään pari vuotta sitten lukemani TikTok-murhamässäilyn, tosin sillä erolla, että tämä oli paljon parempi. Työtön Ella saa valtavan lottovoiton ja pistää elämänsä ranttaliksi. Sattumien kautta hän keksii, että maailman parantaminen ikäviä ihmisiä murhauttamalla voisi olla hyvä idea.Seuraa vauhdikasta menoa ympäri Eurooppaa murhien perässä. Takakansi lupaa railakasta eriarvoistumisen tuuletusta, mitä tämä ei kyllä erityisemmin ole, mutta sen sijaan aivan kelpo viihdekirja pienestä luokkaretkestä superrikkaiden maailmaan.#kirjat #kirjamastodon #kirjamasto #kirjafedi #satiiri #viihdekirjallisuus

Ville Mäkipelto, Juha Pakkala ja Raimo Hakola: Jumalan synty : Isän ja Pojan kätketty historia Otava, 2025Eksegetiikan alan tietokirja käsittelee kristinuskon Jumalaan liittyvien käsitysten historiaa ja aikaa ennen nykyistä monoteismiä.Jerusalemin temppelin tuho johti tilanteeseen, jossa erilliset jumalat Jahve ja El yhdistyivät yhdeksi monoteistiseksi jumalaksi ja juutalaiset asettuivat jonkinlaiseen vasallisuhteeseen jumalaansa. Myös kristinuskon aikojen saatossa kehittyneitä käsityksiä Jeesuksesta käydään läpi perinpohjaisesti historiallisen tiedon valossa. Epäilemättä kirjan lähestymistapa voi joitain uskovaisia tökkiä ja raivostuneimmat ovat kai jo ehtineet kirjoja polttamaankin, mutta minulle ateistina tämä oli oikein kiinnostavaa ja toisaalta uskon, että eiköhän Jumala kestä senkin, että ihmiset hänen ilmenemisensä muotoja tutkailevat.#kirjat #kirjamastodon #kirjamasto #kirjafedi #tietokirjat

Miira Luhtavaara, Marjut Maristo ja Satu Kettunen: TunnemuskelitEtana Editions, 2026Tunnetaito-oppia lapsille. Kirjan tunnemuskeliasiantuntijat neuvovat, miten treenata omia tunnemuskeleita eli henkisiä lihaksia, joilla selviää hankalissa tilanteissa.Kirjan humoristinen ote tekee tärkeästä asiasta helposti lähestyttävää. Kirjassa on myös armollisuutta, koko ajan ei tarvitse olla tilanteen hallinnassa ja treeni päällä.Kuvitus on sopivan hilpeää ja sekopäistä.#kirjat #kirjamastodon #kirjamasto #kirjafedi #lastenkirjat #tunnetaidot

Ninka Reittu: Silloin kerran, MorrisonOrava-kirjat, 2026Lastenkirjailija ja kuvittaja Ninka Reittu työskentelee Skotlannissa lammaspaimenena ja niistä maisemista on saanut alkunsa tämä herkkä kuvakirja miehen ja paimenkoiran välisestä suhteesta.Kirja seuraa nopeassa tahdissa koiran elämänkierron pennusta kuolemaan asti. Kuvitus on herkkää väriliitutyötä, jonka taidokas luonnosmaisuus ja upea värien käyttö tekevät tästä kirjasta todellisen ilon silmälle. Tarinassa riittää syvyyttä ja tunnetta useammallekin lukukerralle.#kirjat #kirjamastodon #kirjamasto #kirjafedi #lastenkirjat #kuvakirjat

Olen kirjoittanut kustannussopimuksen uudesta kuvakirjasta Etana Editionsin kanssa, jee!Ihana päästä jatkamaan yhteistyötä niin heidän kuin kuvittaja Pamela Samelin kanssa. 🥰 Kevätystävyydelle on siis luvassa jatkoa! (Nyt on muuten mainio vuodenaika tämän kirjan lukemiselle, joskin etelässä ollaan jo lumettomia...)#KirjaMastodon #KirjaMasto #Kirjat #Lukeminen #Kuvakirjat

Arvioni Jeongdo Kimin onomatopoetiikkakirjasta Äänestä sana, sanasta merkitys Kulttuuritoimituksessa."Suomessa on monipuolinen, rikas onomatopoeettinen sanasto. Puhutaan siis erilaisia ympäristön ääniä jäljittelevistä sanoista: suomessa on paljon erilaista huminaa, kilinää, lorinaa ja köhinää. Aiheesta on tehty tutkimusta ja artikkeleita on julkaistu, mutta kokonaiskuvaa esittelevää teosta ei ole julkaistu. No, nyt on: FT Jeongdo Kimin vuonna 2019 julkaistuun väitöskirjaan perustuva Äänestä sana, sanasta merkitys (Aviarod, 2026) antaa yleiskuvan suomen kielen onomatopoeettisesta sanastosta."https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/huminaa-lorinaa-ja-kahakoita-arvosteltavana-jeongdo-kimin-aanesta-sana-sanasta-merkitys/#kirjat #kirjamasto #kirjamastodon #kirjafedi

Anne Vasko: HattuEtana Editions, 2023Oivan kuvakirjatrilogian viimeisessä osassa puutarhaan ilmestyy hattu.Pienillä ötököillä ei ole aavistusta, mistä on kyse, mutta jokaisella on joku juttu, mitä hatulla tehdä. Mahtuvatko kaikki sovussa samaan hattuun? Trilogian aikaisemmat osat puhuttelivat ehkä enemmän, mutta tässäkin on kyllä ihan hyvää ajatusta ja todella kaunis kuvitus. Vasko on kyllä melkoinen velho kuvittajaksi.#kirjat #kirjamastodon #kirjamasto #lastenkirjat #kuvakirjat

@jsmeresmaa

Silja Sillanpään ja Pasi Pitkäsen Ouroboros-sarjan avausosa Sateenkaarikäärme on lastenromaaniksi poikkeuksellisen painavaa tavaraa. Tarkoitan sitä ihan kirjaimellisesti, Sateenkaarikäärme on nimittäin painava hienolle, kiiltävälle paperille painettu kirja. Se on myös läpeensä värikuvitettu. Kaikesta näkyy, että tähän sarjaan on satsattu.Kirjan pääosassa on 12-vuotias Kivi, jolla ei ole vanhempia. Kivin isästä ei ole tietoa ja hänen äitinsä on kadonnut niin kauan sitten, ettei Kivillä ole hänestä muistikuvia. Niinpä Kivi elää isovanhempiensa kanssa. Isovanhemmat ovat jo vähän höpsähtäneitä ja hoitavat matelijakauppaa. Kivilläkin on äidistään muistona lemmikkikäärme, Niji, joka on vähän omituinen otus: se vaihtaa väriään kuin kameleontti ja viihtyy aina Kivin mukana.Kun isovanhemmat menevät lopullisesti kyvyttömiksi huolehtia Kivistä, viranomaiset tulevat keräämään heidät hoitolaitokseen. Isoisä antaa viime töikseen Kiville mystiset ohjeet, jotka Kivi kuitenkin ymmärtää: ohjeiden avulla löytyy ruotsin kruunuja ja väärennetty passi. On aika lähteä Ruotsiin, koska siellä Kivin äiti katosi kuin maan nielemänä.Ruotsiin Kivi tosiaan päätyy ja siellä yllättävien käänteiden kautta maanalaiselle rautatieasemalla. Omituinen käärmejuna kulkee aseman ohi, pysähtymättä mutta hitaasti, ja Kivi päätyy junan kyytiin. Juna kiertää ikuista silmukkaansa ja junan sisällä omituinen käärmeitä tulvillaan oleva pienoisyhteiskunta elää jakautuneena omiin outoihin klikkeihinsä. Tähän maailmaan Kivin on solahdettava, oppaanaan ainoastaan asemalla kohtaamansa äkäpussi Dia.Sateenkaarikäärme on melkoisen villiä mielikuvituksen lentoa. Tarinaan solahtaminen vaatii reippaasti epäuskon hylkäämistä; matkan varrella on monia kohtia, joita ei kannata miettiä liian tarkkaan, koska ei niissä mitään järkeä ole. Käärmejunan maailma on kuitenkin kaikessa omituisuudessaan kiehtova ja siinä on runsaasti mysteeriä ihmeteltäväksi. Kivi, joka ei ymmärrä mistään mitään, on pää pyörällä junan pienoisyhteiskunnan vallanpitäjien pyörityksessä. Junassa vaikuttaa jonkinlainen messiaskultti, jonka kohteeksi Kivi joutuu, ja samalla Kivi yrittää etsiä äitiään, jonka hän arvelee olevan junan kyydissä.Kirjan vetovoimaa lisää ehdottomasti sen kuvitus. Pasi Pitkänen on kelpo kuvittaja, jonka työtä on saatu ihastella esimerkiksi Kepler62-sarjassa. Tässäkin kirjassa on erityisen upeita tummasävyisiä koko aukeaman kuvia, jotka luovat Ouroboroksen maailmalle vahvan, helposti välittyvän tunnelman. Kirjoittajan ja kuvittajan yhteistyö toimii ja tekee kirjasta houkuteltavaa luettavaa. Kirja onkin maistunut lapsille: se voitti varkauslaisen lapsiraadin valitsemana Lasten Luku-Varkaus-palkinnon. Nämä lasten valitsemat lastenkirjapalkinnot ovat aina korkeita tunnustuksia.Sateenkaarikäärme on houkuttelevan näköinen kirja, joka tarjoaa kiehtovan fantasiamaailman ja jännittäviä käänteitä sisältävän tarinan. Jos tarina lumoaa, ensimmäinen jatko-osa Haltiakäärme on jo ilmestynyt ja kolmas osa Tulikäärme ilmestyy toukokuussa 2026.

Lauri Hokkinen: Pyörämatkailijan SaksaAue-säätiö, 2016Pieni opaskirja kertoo pyörämatkailusta Saksassa. Se antaa yleistä tietoa pyöräilyoloista maassa ja esittelee joukon suosituimpia reittejä, merkittävimpinä Itämeren rannikon pyöräreitti, Elben reitti ja Weserin reitti.Kymmenen vuotta vanha opas ei tietysti ole kaiken tietosisältönsä osalta enää luotettava, mutta reittien kuvaukset antavat kyllä ideoita pyörämatkailun suhteen. Saksassa pyöräilemisestä kiinnostuneiden kannattaa siis vähintäänkin selailla tämä läpi.Opas on ladattavissa PDF-muodossa Aue-säätiön sivuilta. #kirjat #kirjamastodon #kirjamasto #tietokirjat #pyöräily

Edellisessä Hilja-kirjassa Hilja ja operaatio joulun taika odotettiin joulua, joten on vain sopivaa, että seuraava Hilja-kirja sijoittuu uuden vuoden jälkeiseen alkutalveen. Lumileikkejä vauhdittamaan tulee Martti-serkku, ja siitähän saadaan heti aikaan kevyttä kränää. Yhdestä serkusta ei ihan tunnu riittävän kahdelle sisarukselle ja Hiljaa ärsyttää, kun pikkusisko Taimikin pitää ottaa leikkeihin mukaan ja sovittaa leikit pikkusiskolle sopiviksi.Kaikenlaista hauskaa talvipuuhaa kuitenkin kehitellään ja sarjan tapaan luvassa on paljon varsin tavallista lapsiperhearkea, sopivalla höpsöys- ja koohotuskertoimella. Hiljalla riittää mielikuvitusta ja hyviä ideoita vaikka muille jakaa, ja ympärillä ihmisiä, jotka lähtevät mukaan näihin ideoihin. Talvinen tunnelma välittyy perinteisistä hiihtämisistä, luisteluista, potkukelkkailuista, pilkkimisistä ja lumisodista.Helppolukuinen kirja soljuu mukavasti. Hilja-sarjaa on helppo suositella lukemaan oppineille lapsille, joille tällaiset noin satasivuiset, helppolukuiset lastenromaanit ovat sopivan kokoista luettavaa. Kirja on jaettu sopivan lyhyisiin lukuihin, joten se toimii sujuvasti iltasatukirjanakin. Hauskoissa käänteissä riittää ihmeteltävää ja naureskeltavaa.

Minne sähkö meni? on lasten tietokirja, joka käsittelee sähköntuotantoa. Se aloittaa Anni ja Akseli selvittävät -kirjasarjan, jossa kaksoset Anni ja Akseli ihmettelevät erilaisia asioita. Kirjoissa on tarina, jonka seassa tulee sitten tietoa. Osa tietosisällöstä on upotettu tarinaan, osa on erillisinä faktapaketteina.Tarinan alussa kaksoset kinastelevat pelivuoroista, mutta sitten menevät sähköt. Mitä voikaan tehdä ilman sähköä? Ainakin voi lähteä tutkailemaan, minne sähkö meni. Lähintä jakokaappia tarkastava kaupungin sähköasentaja arvelee, että vika on paikallisessa vesivoimalassa. Niin onkin: rutikuivan kesän johdosta vettä on liian vähän, eikä vesivoimaa tule.Energialaitoksen piipuistakaan ei tule savua. Kivihiilen polttamisesta on saastesyistä luovuttu, metsuri on kesälomalla ja turverekasta on rengas puhki. Tässä yhteydessä esitellään uusiutuvia ja uusiutumattomia luonnonvaroja. Fossiilisten polttoaineiden ongelmiin ei kuitenkaan sukelleta sen syvemmälle.Lapset vierailevat myös maatilalla, jossa lehmien jätöksistä tuotetaan biokaasua, josta taas saadaan sähköä. Se ei tosin riitä kuin maatilan omiin tarpeisiin. Maatilan emäntä luennoi lapsille myös ydinvoimasta ja kas, sekään ei toimi, kun ydinvoimalan sähköjohtojen päälle on kaatunut puu. Linjaa raivaava työntekijä ohjaa lapset tutustumaan läheiseen tuulipuistoon – kylläpä tässä kaupungissa onkin runsaasti erilaisia energiantuotantolaitoksia! Lopulta päästään kotiin, missä isä onkin asentanut aurinkopaneelit katolle tuottamaan sähköä kodin tarpeisiin.Minne sähkö meni? käsittelee siis hyvin monipuolisesti erilaisia tapoja tuottaa sähköä. Se myös muistuttelee varovaisesti siitä, että sähköä ei kannattaisi kuluttaa turhaan, vaan parempi olisi pistää laitteita pois päältä ja olla käyttämättä sähköä. Kovin syvällisesti sähköntuotannon ongelmiin kirjassa ei paneuduta, näkökulma on aika kepeä ja yleispositiivinen. Kirja on suunnattu sen verran nuorille lapsille, että kriittisten näkökulmien ohuus ei ole suuri ongelma, ja sähköntuotannon perusteiden esittely on hyödyllistä. Siihen tarpeeseen kirja vastaakin hyvin.

Antti Leikas: Tonttu : Mies häviääJalava, 2026No niin, tässä on nyt Tonttu-sarjan kolmas osa, jonka vuoksi luin ne aikaisemmatkin. Tämä nimittäin houkutteli lipogrammiudellaan: Leikas on kirjoittanut kirjan ilman ensimmäistäkään a-kirjainta.Esikuvana on ollut tietysti Perecin Häviäminen, jossa asioiden puuttuminen ja häviäminen on ladattu täyteen merkityksiä. Tässä motiivi tuntuu lähinnä olevan ”koska niin voi tehdä”, mikä, myönnettäköön, on aivan kelpo syy.Tontuksi muuttuneen Leikkaan kostoretki itään on Ukrainan sodan kauhujen kuvausta ja kiukkuinen kostofantasia ja pilkkakirjoitus Putinista. Toisena esikuvana onkin ollut Veikko Huovisen kirjoittelu Stalinista.A-kirjainten puute johtaa tietysti monensorttiseen kielelliseen akrobatiointiin, josta sellaiseen taipuvaiset lukijat iloitsevat. Jos haluaa vain lukea, millainen on lipogrammiromaani, aikaisempien Tonttu-kirjojen tuntemus ei ole välttämätöntä.#kirjat #kirjamasto #kirjamastodon #lipogrammi

@oilik Hyvää matkaa Manalassaan! Toivottavasti viihdyt Trinan ja muiden kanssa

Kengännauhat voivat joskus olla hankala juttu. Niin ne ovat myös Ansalle, joka aloittaa koulun, eikä osaa vielä solmia kengännauhoja. Kielenkääntäjänä työskentelevä äiti on kiireinen töidensä kanssa, eikä ehdi opettaa Ansalle kengännauhojen sitomista. Siispä Ansa lähtee kouluun kengännauhat auki!Hankaluuksiahan siitä seuraa. Mutta kun mieltä askarruttavat monet asiat, kaikelle ei riitä aikaa ja voimia. Ansa kengänpauloissa kuvaa lämmöllä koulun aloittamista, jännittämistä, uusien taitojen opettelemista ja äidin ja lapsen yhteyttä. Isä on tässä tarinassa vain lämpimissä muistoissa, mikä saa tietysti ajattelemaan, että kirjan taustassa on jotain surullista, josta ei tässä vain puhuta.Kirjan kirjoittaja Elina Komulainen on työskennellyt pitkään psykologina lasten, nuorten ja perheiden parissa. Ei siis ole ihme, että Ansa kengänpauloissa katselee lapsen maailmaa läheltä ja tarkasti. Kuvituksen on tehnyt Johanna Pekkala, jolle kirja on esikoistyö lastenkirjojen parissa.  Kuvitustyylissä on jotain perinteistä, kirja näyttää hyvässä mielessä siltä kuin se voisi olla vähän vanhempikin. Varsinkin Ansan tunnetilat välittyvät kuvituksesta hyvin ja kuvituksen rauhallinen tyyli istuu ajatuksia ja tunteita herättävän sisällön seuraksi.Lenninsiivet on Komulaisen oma pienkustantamo. Näihin pienkustantamojen kirjoihin kannattaa aina toisinaan tarttua, mutta niiden löytäminen voi joskus olla hankalaa. Tuntuukin usein mielekkäältä kirjoittaa näistä pienempien kustantamojen kirjoista. Blogikirjoituksesta minäkin tämän taisin löytää: olisiko kirjastovaraus tullut Päivi Heikkilä-Halttusen Lastenkirjahylly-blogin jutun pohjalta. Lastenkirjahyllyä suosittelenkin lämpimästi, Heikkilä-Halttunen tekee siellä mielenkiintoisia, oivaltavia nostoja lastenkirjoista.

Sawako Natori: Kirja, jota etsitOtava, 2026Suom. Raisa PorrasmaaJapanilaisen kirjasarjan avausosa esittelee syrjäisen rautatieaseman kirjakaupan ja kahvilan, jonne tiensä löytävä saa aina tarvitsemansa kirjan.Nuori opiskelija päätyy kirjakauppaan ja todellakin löytää sieltä itselleen juuri oikean kirjan, joka auttaa häntä palauttamaan yhteyttä isäänsä. Opiskelija päätyy töihinkin kirjakauppaan ja hänen kauttaan seuraamme kirjakaupan elämää neljän tarinan verran.Tarinoissa on sen verran toistoa, että ne ovat jokseenkin varmasti julkaistu alunperin jatkokertomuksina lehdissä.Ihan parhaiden hyvänmielen kirjakauppatarinoiden tasolle tämä ei nouse, mutta jos sarjaa suomennetaan lisää, annan kyllä ainakin seuraavalle osalle vielä tilaisuuden.#kirjat #kirjamastodon #kirjamasto

Kulttuuritoimituksessa ilmestyi arvioni Suvi Auvisen Maailman viimeinen eläin -kirjasta.https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/toivosta-maailmanlopusta-ja-pienenpienista-elaimista-arviossa-suvi-auvisen-maailman-viimeinen-elain/"Vuonna 2019 Israel lähetti Beresheet-luotaimen tutkimaan Kuuta. Luotain haaksirikkoutui ja törmäsi Kuuhun noin 3 000 km/h nopeudella. Luotaimen mukana oli salamatkustajia: mukaan oli lupaa kysymättä laitettu karhukaisia. Onko Kuussa nyt elämää? Karhukaiset nimittäin ovat tunnettuja sitkeydestään: on hyvä mahdollisuus, että ne ovat selvinneet törmäyksestä ja ovat nyt Kuussa kryptobioosiksi kutsutussa lepotilassa.Karhukaiset ovat mikroskooppisen pieniä eläimiä. Isoimmat karhukaiset näkee kyllä paljaalla silmällä, mutta ei niitä eläimeksi tunnistaisi, jos ei tietäisi. Karhukaiset eivät ole mikään yksi laji, vaan kokonainen pääjakso, samalla tasolla siis kuin vaikkapa selkäjänteiset, niveljalkaiset tai nilviäiset. Erilaisia karhukaislajeja on ainakin 1 500, mutta koska ne ovat niin kovin pieniä, meillä ei oikeastaan ole kattavaa ymmärrystä lajien määrästä tai vaikkapa siitä, miten paljon karhukaisia missäkin on.Uutinen herätti Suvi Auvisen mielenkiinnon ja niinpä tämä kirja kertoo paljon karhukaisista. Siitä, miten ne aikoinaan löydettiin, millaisia ne ovat, miten ja miksi ne selviytyvät niin äärimmäisistä olosuhteista ja miten niitä nykyään tutkitaan."#kirjat #kirjamastodon #kirjamasto