Onkohan minun seuraajissa ihmisiä, jotka kärsivät joskus paniikkikohtauksista?
-
Onkohan minun seuraajissa ihmisiä, jotka kärsivät joskus paniikkikohtauksista? Kiinnostaisi kuulla vinkkejä tempuista, joilla onnistutte rauhoittamaan itsenne ja hermostonne.
Itse sain eilen illalla kohtauksen kun yritin mennä nukkumaan. Mikään määrä ajatusakrobatiaa ei tuntunut toimivan kun keho reagoi lentomeluun. Se on kuin hyökyaalto joka pyyhkäisee yli ja siinä ei paljon ajattelu ja ajattelemattomuus auta.
Tiedän, että hengitysharjoitukset pystyvät rauhoittamaan hermostoa, mutta en ole tehnyt niitä säännöllisesti enkä ole myöskään niissä erityisen hyvä, joten kaikki vinkit ovat tervetulleita.
@saaste Miulla on keskivaikea paniikkihäiriö, ja toki jämäkät keinot auttaa, eli rauhottavat lääkkeet, mutta yksi kevyempi keino minkä olen huomannut tietyissä tilanteissa auttavan, on Fisherman's Friend. Fisu suuhun kun alkaa tulemaan se "henki ei kulje" -paniikkikohtaus, ja se monesti lievittää sitä tai katkaisee sen kierteen.
Laatikkohenkitys tai muut hengitysharjotteet ei toimi miulla, mutta yksi mitä voi kokeilla on "viisi asiaa", eli nimeää ympäriltään viisi asiaa mitkä näkee, kuulee ja haistaa (miun pitää skipata toi viimeinen, kun hajut on itsessään triggeri), sitten neljä, sitten kolme...
Ja sitten tietysti, että poistaa itsensä siitä tilasta tai tilanteesta mikä laukaisi sen paniikkikohtauksen, jos pystyy, sekin on ihan sallittua. Miulla nykyisin ns viiden minuutin sääntö, yritän olla viisi minuuttia, ja sen jälkeen saan poistua jos ei helpota.
Ja ihan vihonviimeisenä odottaminen. Paniikkikohtauksiin ei kuole, vaikka niin tuntuisi ja välillä toivoisikin, ja ne yleensä menee ohi alle puolessa tunnissa, vaikka helvettihän se on siihen asti. Mutta joskus sekin on ihan pätevä vaihtoehto.
-
Onkohan minun seuraajissa ihmisiä, jotka kärsivät joskus paniikkikohtauksista? Kiinnostaisi kuulla vinkkejä tempuista, joilla onnistutte rauhoittamaan itsenne ja hermostonne.
Itse sain eilen illalla kohtauksen kun yritin mennä nukkumaan. Mikään määrä ajatusakrobatiaa ei tuntunut toimivan kun keho reagoi lentomeluun. Se on kuin hyökyaalto joka pyyhkäisee yli ja siinä ei paljon ajattelu ja ajattelemattomuus auta.
Tiedän, että hengitysharjoitukset pystyvät rauhoittamaan hermostoa, mutta en ole tehnyt niitä säännöllisesti enkä ole myöskään niissä erityisen hyvä, joten kaikki vinkit ovat tervetulleita.
@saaste suurta apua minusta ei ole mutta tulen tsemppaamaan, koska paniikkikohtauksia on ollut. Tosin minulla ne laukaisee henkinen stressi ja ahdistus jostakin henkilöstä/tilanteesta ja aina jälkeenpäin. Tunnistan hyvin tuon tunteen, että ei pääse pakoon sitä jotain ahdistavaa asiaa ja se laukaisee/pahentaa kohtausta.
Luin jokunen aika sitten Kari Ketosen "Havaitse, hyväksy, toista" -kirjan, ja koskaan ei minulle ole tullut vastaan yhtä hyviä selityksiä siitä, miten autonominen hermosto toimii ja miten siihen voi hengityksellä vaikuttaa. Toki siinä ei käsitelty nimenomaan paniikkikohtauksia ja niistä toipumista, mutta voin silti suositella sitä, koska hermoston toimintaan siinä pureuduttiin.
Jossain myös neuvottiin ottamaan käteen esim. Jääpala tai muu kylmä asia, ja keskittymään siihen tunteeseen ja ikään kuin sillä maadoittamaan itsensä todellisuuteen. Tämä ohje taisi liittyä enemmän ns. dissosiaatiotyyppisiin kohtauksiin mutta tuli mieleen, kun mainitsit tuon sukeltamisesimerkin ja sen, miten pidät pohjasta kiinni.
Voimia.
-
@snailkane Tässä tapauksessa isoin paniikkikohtauksen laukaisija on nimeenomaan tunne siitä, että en pääse pakoon. En pysty pakenemaan niitä ääniä mihinkään, koska edes oma koti anna niiltä suojaa. En voi mennä ulos tai metsään, koska ne äänet ovat myös siellä.
Järjellä tiedän, että vaikka melusaaste onkin haitallista, minä en siihen siinä hetkessä kuole. Hermosto vaikuttaa olevan kuitenkin asiasta ihan eri mieltä. Vaikka ajatuksissa tiedän olevani turvassa, keho reagoi niin kuin olisin hukkumassa. Ja sitten kun keho reagoi niin nopeasti siinä käy niin, että mieli menee perässä.
Koska en pysty vaikuttamaan juuri tässä hetkessä näihin ulkopuolisiin tekijöhin, minun pitäisi löytää keinoja vaikuttaa hermostoon ja saada se rauhoittumaan.
En totta puhuen tiedä voiko aiheutunutta tuhoa enää korjata, mutta haluaisin ainakin yrittää. Eilinen paniikkikohtaus oli ihan kauhea.
@saaste @snailkane mun ei tuu muuta mieleen kuin kuulosuojaimet. mulla hävittäjien äänet saa aikaan kehon reaktiot ilman mielen paniikkia.
mun paniikkihäiriö oli tuon kaltaista teininä/nuorena aikuisena. pakenin tilanteesta, ihan sama missä olin. jotenkin se auttoi.
eniten auttoi ja auttaa vieläkin paperipussiin hengittely.
se että pystyt sukeltaessa rauhoittaan itses hyvin liittyy varmaan kuoleman mahdollisuuteen jos et pystyisi. -
@anulahtinen @raik_su @saaste @diiccix @jarizleifr @whangdoodler @snailkane Asuin vuoden Turussa Lonttisissa Helsingintien varrella. Kuulen vieläkin mielessäni sen tonktonk kun rekka ajoi kaivonkansien yli. Myös liikennevalojen ilmoitus sokeille jalankulkijan vihreistä kuului asuntoon.
Noi isot tiet on kamalia. Välttelen Aninkaisten mäkeä hulluna. Inhoan ylittää Tampereentietä. Raivoan säännöllisesti mopoilijoistakin.
Et joo, symppaan.@manna @raik_su @saaste @diiccix @jarizleifr @whangdoodler @snailkane Asuin 1990-luvulla Yliopistonkadun ja Aninkaistenkadun kulmakorttelissa. Sisäpiha-asunto oli yllättävän hiljainen, mutta Aninkaistenmäki oli kyllä raskas; siitä tuli mieleen L. M. Montgomeryn luonnehdinta 1. maailmansodasta: "maanpäällinen helvetti, jonka jumalasta luopuneet ihmiset ovat rakentaneet itselleen"
-
@anulahtinen @raik_su @saaste @diiccix @jarizleifr @whangdoodler @snailkane
Olen itse asunut 20 vuotta Turussa ja käyn siellä edelleen säännöllisesti enkä osaa mieltää sitä meluisaksi kaupungiksi, mutta toki kokemus riippuu siitä, missä liikkuu ja asuu. Turussa on myös isoja metsälähiöitä, jotka ovat kyllä muuten hiljaisia, mutta kesällä on öisin liikkeellä mopolla päristelevää nuorisoa.Yliopisto on kyllä melko meluisassa pisteessä kahden runsaasti liikennöidyn tien risteyksessä.
@turmalina @raik_su @saaste @diiccix @jarizleifr @whangdoodler @snailkane Olot ovat myös parantuneet ainakin sikäli, että joenrantaa pitkin pääsee nykyään hyvin. Koroisten puolen kevyenliikenteen reitit tulivat juuri poismuuttoni aikoihin. Viimeiseksi asuin Halisissa ja Hämeenlinnan tien välissä oli peltoa, joki ja peltoa ja mäki, mutta silti varsinkin nastarengasaikoina tuntuu että ratina oli kaikkialla...
-
@anulahtinen @raik_su @saaste @diiccix @jarizleifr @whangdoodler @snailkane
Olen itse asunut 20 vuotta Turussa ja käyn siellä edelleen säännöllisesti enkä osaa mieltää sitä meluisaksi kaupungiksi, mutta toki kokemus riippuu siitä, missä liikkuu ja asuu. Turussa on myös isoja metsälähiöitä, jotka ovat kyllä muuten hiljaisia, mutta kesällä on öisin liikkeellä mopolla päristelevää nuorisoa.Yliopisto on kyllä melko meluisassa pisteessä kahden runsaasti liikennöidyn tien risteyksessä.
@turmalina @anulahtinen @raik_su @saaste @diiccix @jarizleifr @whangdoodler @snailkane Ei koko yliopisto: ÅA:n tiloja on kivalla rauhallisella alueella joen ja yliopistonmäen välissä,
-
@turmalina @anulahtinen @raik_su @saaste @diiccix @jarizleifr @whangdoodler @snailkane Ei koko yliopisto: ÅA:n tiloja on kivalla rauhallisella alueella joen ja yliopistonmäen välissä,
@tomminieminen @turmalina @raik_su @saaste @diiccix @jarizleifr @whangdoodler @snailkane
Totta, ja nuoruudessani kultturihistoria ja poliittinen historia sijaitsivat puistossa Arwidssoninkadulla, eikä Tuomaansiltaa tai motarille vievää tietä ollut. Sieltä pääsi mäelle Jusleniaan ja yliopiston kirjastoon puistoisia reittejä.
-
Onkohan minun seuraajissa ihmisiä, jotka kärsivät joskus paniikkikohtauksista? Kiinnostaisi kuulla vinkkejä tempuista, joilla onnistutte rauhoittamaan itsenne ja hermostonne.
Itse sain eilen illalla kohtauksen kun yritin mennä nukkumaan. Mikään määrä ajatusakrobatiaa ei tuntunut toimivan kun keho reagoi lentomeluun. Se on kuin hyökyaalto joka pyyhkäisee yli ja siinä ei paljon ajattelu ja ajattelemattomuus auta.
Tiedän, että hengitysharjoitukset pystyvät rauhoittamaan hermostoa, mutta en ole tehnyt niitä säännöllisesti enkä ole myöskään niissä erityisen hyvä, joten kaikki vinkit ovat tervetulleita.
@saaste Auttaako ennakointi? Lentomelu on enimmäkseen erittäin hyvin ennustettavissa: tsekkaa tuulen suunta niin tiedät minne päin (eli mahdollisimman vastatuuleen) koneet nousevat ja laskeutuvat. Eihän se melua poista, mutta sentään tietää mitä on odotettavissa. Jos kyse on isosta, tavallisesta kentästä (ei siis lentopaikka tai joku sotilaskenttä), niin lähdöt ja saapumiset löytyvät Finavian sivuilta.
-
@saaste Auttaako ennakointi? Lentomelu on enimmäkseen erittäin hyvin ennustettavissa: tsekkaa tuulen suunta niin tiedät minne päin (eli mahdollisimman vastatuuleen) koneet nousevat ja laskeutuvat. Eihän se melua poista, mutta sentään tietää mitä on odotettavissa. Jos kyse on isosta, tavallisesta kentästä (ei siis lentopaikka tai joku sotilaskenttä), niin lähdöt ja saapumiset löytyvät Finavian sivuilta.
@carto Ei se oikein auta. Päinvastoin jopa pahentaa. Tässä ennakointia juuri tarvitse edes miettiä, sillä noita koneita tuntuu lentävän lähes koko ajan.
-
@saaste aah, työterveys hyvä, jes. Kyllä asiat vielä järjestyvät. Hyvä puoli näissä on että tuppaavat iän myötä helpottamaan.
@karhutar Minulla on pahentuneet iän myötä kun alkoi vaihdevuodet.
-
Onkohan minun seuraajissa ihmisiä, jotka kärsivät joskus paniikkikohtauksista? Kiinnostaisi kuulla vinkkejä tempuista, joilla onnistutte rauhoittamaan itsenne ja hermostonne.
Itse sain eilen illalla kohtauksen kun yritin mennä nukkumaan. Mikään määrä ajatusakrobatiaa ei tuntunut toimivan kun keho reagoi lentomeluun. Se on kuin hyökyaalto joka pyyhkäisee yli ja siinä ei paljon ajattelu ja ajattelemattomuus auta.
Tiedän, että hengitysharjoitukset pystyvät rauhoittamaan hermostoa, mutta en ole tehnyt niitä säännöllisesti enkä ole myöskään niissä erityisen hyvä, joten kaikki vinkit ovat tervetulleita.
@saaste Joko täällä mainittiin pari rentoutusharjoitusta jotka hiipivät jostain muistojeni kätköistä.
- Kehon rentoutus makuuasennossa. Keskitytään aloittaen pikkuvarpaasta ajatellen miten se painaa valtavasti eikä sitä jaksa nostaa.. Siitä sitten siirrytään varvas kerrallaan, sitten jalka kerrallaan, kunnes lantiota ajatellaan niin raskaana ettei sitä jaksa nostaa ja päähän saakka sama.
Usein nukahdin/rentouduin jo jalkojen kohdalla.
- Vesiterapia missä kaksi ämpäriä, toisessa kylmää vettä ja toisessa kuumaa. Saman voi tehdä myös käsisuihkulla.
Polvesta alaspäin vaihdellaan jaloille kuumaa ja kylmää vettä. Se saa veren kiertämään jaloissa ja pääkoppa "kevenee. Rentouttaa..
Pitääkin taas itsellekkin kokeilla. Joskin, mun mummomurkkuikävaivani kohtaukset on niin infernaalisia usein että "pakene tai taistele" haastaa niin että usein jähmetyn. Sekin kai ikiaikainen saaliseläimen tapa yrittää muuttua huomaamattomaksi. "Leiki kuollutta".
-
Onkohan minun seuraajissa ihmisiä, jotka kärsivät joskus paniikkikohtauksista? Kiinnostaisi kuulla vinkkejä tempuista, joilla onnistutte rauhoittamaan itsenne ja hermostonne.
Itse sain eilen illalla kohtauksen kun yritin mennä nukkumaan. Mikään määrä ajatusakrobatiaa ei tuntunut toimivan kun keho reagoi lentomeluun. Se on kuin hyökyaalto joka pyyhkäisee yli ja siinä ei paljon ajattelu ja ajattelemattomuus auta.
Tiedän, että hengitysharjoitukset pystyvät rauhoittamaan hermostoa, mutta en ole tehnyt niitä säännöllisesti enkä ole myöskään niissä erityisen hyvä, joten kaikki vinkit ovat tervetulleita.
@saaste Argh, äänimelu on pahin mitä on ja siltä osin en osaa antaa neuvoja, koska kaipaan niitä itsekin.
Paniikkikohtaukset ymmärtääkseni alkavat hitaasti ja oireet iskevät sitten lopulta hirveällä hyökyaallolla päälle, joten aikaisen vaiheen puuttuminen olisi tärkeää.
Itselläni käytössä oleva keino on hengitysharjoitus 5-5-5-5. Siinä lasketaan viiteen kun vedetään henkeä, pidätetään, päästetään ilma ulos ja pidätetään jälleen. Tämän pitäisi rauhoittaa hermostoa. Vaatii tosin monta toistoa!
-
@saaste Argh, äänimelu on pahin mitä on ja siltä osin en osaa antaa neuvoja, koska kaipaan niitä itsekin.
Paniikkikohtaukset ymmärtääkseni alkavat hitaasti ja oireet iskevät sitten lopulta hirveällä hyökyaallolla päälle, joten aikaisen vaiheen puuttuminen olisi tärkeää.
Itselläni käytössä oleva keino on hengitysharjoitus 5-5-5-5. Siinä lasketaan viiteen kun vedetään henkeä, pidätetään, päästetään ilma ulos ja pidätetään jälleen. Tämän pitäisi rauhoittaa hermostoa. Vaatii tosin monta toistoa!
@saaste Paniikkikohtauksessa usein hengitys on ensimmäinen joka alkaa sakata ja aivot uskoo sen myötä, että koko keho on hälytystilassa. Sellaisessa tilanteessa voi auttaa kylmä vesi (jääpallo, valuva kylmä vesi), jonka alle voi laittaa kädet. Huomio siirtyy paniikista silloin siihen tuntemukseen ja jos siihen yhdistää hengitysharjoituksen, sen pitäisi rauhoittaa. Olen näitä joutunut testaamaan itsekin ja minulla ne on toiminut.
-
@diiccix @jarizleifr @whangdoodler @snailkane Kunpa joku aktivistihenkinen aloittaisi kansalaisaloitteen, jossa melusaasteeseen puututtaisiin samanlaisella vakavuudella kuin muihinkin saasteisiin.
Tässä asunnossa kun ongelmassa eivät ole pelkästään lentokoneet. 200 metrin päässä on kohtalaisen vilkas tie. Vielä ei ole edes kunnon sesonki käynnistynyt, mutta moottoripyöräilijät ja osa autoilijasta huudattaa niitä melusaasteen tuottajia pitkin iltaa. Ne kuuluvat ihan selvästi sisälle. 200 metrin päästä! Ja tässä on välissä kuitenkin asuntoja, metsää yms.
Kauhulla odotan jo kesää kun niitä itsekkäitä idiootteja on vielä enemmän liikkeellä.
@saaste @diiccix @jarizleifr @whangdoodler @snailkane Kannatan tiivistä rakentamista, mut mä en ymmärrä miks pääkaupunkiseudulla se tarkottaa että et talot rakennetaan kiinni teihin ja julkisiin, ilman että siihen väliin laitetaan edes yhtä puuriviä. Meluvallit on keksitty syystä. Eikä niiden edes tartte näyttää pahalta tai olla "hukkaan heitettyä" tilaa.
-
@raik_su Juu, näin se menee. Siitä tekee laillista juuri nuo asetetut raja-arvot. Kunhan voidaan todeta, että joku keskiarvo asettuu huoneiston sisällä raja-arvojen alle niin se on sit OK. Ikkunoita et tietenkään voi avata tai melu tulee sisään. Ja aina kun poistut kotoa, melu on kaikkialla. Keskiarvoa ei juuri heilauta ne reikäpäät, jotka huudattaa autojaan ja moottoripyöriään useita kertoja tunnissa, myös keskellä yötä.
Meidän oma asunto oli rakennettu juuri tällä periaatteella. Paperilla kaikki oli kunnossa, käytännössä siellä asuminen oli ihan yhtä helvettiä ja siellä omakin hermosto meni ihan piloille.
Tässä muuton yhteydessä kiinnitin myös huomiota siihen, että esimerkiksi Lumon kaltaisella massavuokraajalla on läjäpäin asuntoja, jotka ovat näiden suurien teiden varsilla. Tämä on nyt arvailua, mutta oletan, että siellä ajatellaan vaan rahaa ja tuollaiset melutontit ovat oletettavasti halvempia, joten niihin kannattaa rakentaa suhteessa halpoja asuntoja ja sitten majoittaa niihin ihmisiä, joilla ei ole taloudellisia puitteita valita muuta.
@saaste Palaan tähän vähän koska olen miettinyt, onko ihmisiä, joita melu häiritsee tosi paljon vähemmän tai jotka jopa tottuvat siihen? Ainahan sanotaan että ihminen tottuu taustaääniin niin ettei lopulta edes huomaa niitä (en totu). Minulle tulee kuormituksesta semmoinen pakokauhu, että on pakko päästä pois (tätä on väärintulkittu ahdistukseksi tai miksi lie sosiaaliseksi kammoksi) koska hermosto ei vain kestä. Olisi kiva reagoida toisin, vaikka väsymyksellä (vaikkei sekään kiva ole).
-
@saaste Palaan tähän vähän koska olen miettinyt, onko ihmisiä, joita melu häiritsee tosi paljon vähemmän tai jotka jopa tottuvat siihen? Ainahan sanotaan että ihminen tottuu taustaääniin niin ettei lopulta edes huomaa niitä (en totu). Minulle tulee kuormituksesta semmoinen pakokauhu, että on pakko päästä pois (tätä on väärintulkittu ahdistukseksi tai miksi lie sosiaaliseksi kammoksi) koska hermosto ei vain kestä. Olisi kiva reagoida toisin, vaikka väsymyksellä (vaikkei sekään kiva ole).
@raik_su @saaste No siis mä en koe, että hirveästi häiritsisi, toki tietty riippuu melusta. Elin ekat 20 vuottani H-V:n lentomelualueella, ja edelleenkään lentokonemelu ei häiritse, enkä välttämättä vieläkään huomaa sitä.
Nyt taas partsilla se Länäri kuuluu - ehkä näiden keskustelujen takia kiinnitän enemmän huomiota kuin aiemmin. Ei silti häiritse - tässä. 100-200 metriä lähempänä kyllä, en tosin siinä ole asunut.
Linnut pitää sitten nytkin kovempaa, mutta erilaista ääntä.
-
@raik_su @saaste No siis mä en koe, että hirveästi häiritsisi, toki tietty riippuu melusta. Elin ekat 20 vuottani H-V:n lentomelualueella, ja edelleenkään lentokonemelu ei häiritse, enkä välttämättä vieläkään huomaa sitä.
Nyt taas partsilla se Länäri kuuluu - ehkä näiden keskustelujen takia kiinnitän enemmän huomiota kuin aiemmin. Ei silti häiritse - tässä. 100-200 metriä lähempänä kyllä, en tosin siinä ole asunut.
Linnut pitää sitten nytkin kovempaa, mutta erilaista ääntä.
-
Ja siis mä olen ollut pitkään sitä mieltä, että jos Etelä-Espoota halutaan kehittää ja saada lisää asukkaita (ts. taloja), nyt kun metrokin tästä menee, pitäisi Länsiväylä muuttaa kapeammaksi ehkä viidenkympin tieksi.
Nyt se on Etelä-Espoon ohitustie, jota pääsee Helsinkiin eikä oikeastaan Espooseen. Vie myös kauheasti tilaa ja metelöi.
-
@saaste Palaan tähän vähän koska olen miettinyt, onko ihmisiä, joita melu häiritsee tosi paljon vähemmän tai jotka jopa tottuvat siihen? Ainahan sanotaan että ihminen tottuu taustaääniin niin ettei lopulta edes huomaa niitä (en totu). Minulle tulee kuormituksesta semmoinen pakokauhu, että on pakko päästä pois (tätä on väärintulkittu ahdistukseksi tai miksi lie sosiaaliseksi kammoksi) koska hermosto ei vain kestä. Olisi kiva reagoida toisin, vaikka väsymyksellä (vaikkei sekään kiva ole).
@raik_su Itseäni nykyään raivostuttaa se kun ihmiset tulevat toitottamaan, että heitä ei häiritse tai kertovat minulle, että "kyllä siihen tottuu" - ikään kuin olisin joku idiootti joka ei olisi näiden vuosien jälkeen vielä oivaltanut sitä, että minun pitää vaan aktiivisesti tottua.
Koko tottumiskeskustelussa ongelmana on myös se, että melusaasteen aiheuttamat ongelmat eivät poistu sillä, että ihminen kokee tottuneensa niihin. Monet ihmiset tottuvat kipuunkin, mutta ei se siitä hyvää asiaa tee. Ihminen turtuu monenlaisiin asioihin. Melun kohdalla ongelmana on silti se, että ne haittavaikutukset jäävät, vaikkei niitä samalla tavalla enää rekisteröisikään. Ja sitten on ihmisiä, kuten minä, jotka eivät todellakaan totu siihen kun sensorit hakkaavat rajoittimeen koko ajan.
Toinen ongelma on myös se, että taustaääni on hyvin subjektiivinen kokemus. Jaksan aina muistuttaa ihmisiä siitä, että jättäkää vesihana tippumaan nukkumaan mennessä niin, että se tippuu hieman epäsäännöllisin välein. Se ei ole äänenvoimakkuudeltaan kova ja sen voisi luokitella helposti "taustaääneksi", mutta se on useimmille erittäin häiritsevää. Tämän takia itseäni korpeaa se, että koko melusaastekeskustelu on yksinkertaistettu yhteen dB-lukemaan ja se ohittaa täysin äänien häiritsevyyden (joka sekin voi olla hyvin subjektiivinen).
Kuvitelkaa jos samanlaisia keskusteluja käytäisiin asbestista, homeesta tai jostain teollisuussaasteista.
- Hitto kun toi asbesti käy keuhkoihin
- Oletko koittanut elää hengityssuojain päässä?- En saa unta kun tuo ammoniakki pistää nenään
- Kyllä siihen tottuu! Minä asuin monta vuotta tehtaan vieressä enkä enää edes ajattele sitä!- Olen koko ajan sairaana tuon homeen takia
- Oletko koittanut jotain terapiaa? Tai lääkkeitä niin ettei se häiritsisi niin paljoa? -
@raik_su Itseäni nykyään raivostuttaa se kun ihmiset tulevat toitottamaan, että heitä ei häiritse tai kertovat minulle, että "kyllä siihen tottuu" - ikään kuin olisin joku idiootti joka ei olisi näiden vuosien jälkeen vielä oivaltanut sitä, että minun pitää vaan aktiivisesti tottua.
Koko tottumiskeskustelussa ongelmana on myös se, että melusaasteen aiheuttamat ongelmat eivät poistu sillä, että ihminen kokee tottuneensa niihin. Monet ihmiset tottuvat kipuunkin, mutta ei se siitä hyvää asiaa tee. Ihminen turtuu monenlaisiin asioihin. Melun kohdalla ongelmana on silti se, että ne haittavaikutukset jäävät, vaikkei niitä samalla tavalla enää rekisteröisikään. Ja sitten on ihmisiä, kuten minä, jotka eivät todellakaan totu siihen kun sensorit hakkaavat rajoittimeen koko ajan.
Toinen ongelma on myös se, että taustaääni on hyvin subjektiivinen kokemus. Jaksan aina muistuttaa ihmisiä siitä, että jättäkää vesihana tippumaan nukkumaan mennessä niin, että se tippuu hieman epäsäännöllisin välein. Se ei ole äänenvoimakkuudeltaan kova ja sen voisi luokitella helposti "taustaääneksi", mutta se on useimmille erittäin häiritsevää. Tämän takia itseäni korpeaa se, että koko melusaastekeskustelu on yksinkertaistettu yhteen dB-lukemaan ja se ohittaa täysin äänien häiritsevyyden (joka sekin voi olla hyvin subjektiivinen).
Kuvitelkaa jos samanlaisia keskusteluja käytäisiin asbestista, homeesta tai jostain teollisuussaasteista.
- Hitto kun toi asbesti käy keuhkoihin
- Oletko koittanut elää hengityssuojain päässä?- En saa unta kun tuo ammoniakki pistää nenään
- Kyllä siihen tottuu! Minä asuin monta vuotta tehtaan vieressä enkä enää edes ajattele sitä!- Olen koko ajan sairaana tuon homeen takia
- Oletko koittanut jotain terapiaa? Tai lääkkeitä niin ettei se häiritsisi niin paljoa?@saaste @raik_su Itseasiassa kyllä se homeen kanssa menee vähän noin, että jos ihan kaikki ei saa oireita, niin vika on yksilössä. Nimimerkillä kokemusta on.
Asun uudessa talossa ja olohuoneeseen kuuluu mm. kun joku oksentaa. Tein asukkaille kyselyn äänten kuulumisesta ja kaikki raportoivat niitä kuuluvan ja ettei se heitä häiritse. Kyse ei tässäkään asiassa ole siitä mikä häiritsee, vaan siitä ettei toisen huoneiston vessaäänten kuulu kuulua ja rakentajan pitää se korjata.
