Suosittelen vierailemaan Delftissa ja Utrechtissa, Alankomaissa. Ne ovat kaupunkeja, jotka ovat aktiivisesti tarttuneet melusaasteeseen ja sen kuulee. Kaupungit ovat uskomattoman hiljaisia. Ne eivät ole äänettömiä, mutta niistä puuttuu lähes täysin tyypillinen mekaaninen melusaaste, joka nykyään ajatellaan kuuluvan osaksi kaupunkia.

Hyvin äänieristettyjen rakennusten lisäksi meidän täytyisi puuttua äänilähteeseen, joka aiheuttaa noin 80 % kaikesta kaupunkien ja asuinalueiden melusaasteesta: autoiluun. Meidän pitäisi yksinkertaisesti lakata rakentamasta autoviemäreitä asuinalueille ja rakennuksia näiden viemäreiden varsille. Ajoratoja luonnollisesti tarvitaan edelleen myös asuinalueilla, mutta ne eivät saa olla läpiajoteitä ja ne on rakennettava _fyysisesti_ niin, ettei niissä ole mahdollista ajaa kuin 20 km/h. Tästäkin on lukuisia esimerkkejä Alankomaissa. Nopeusrajoituksia pitäisi tuntuvasti laskea asuinalueilla ja niiden lähistöillä. Keskustoissa ajaminen pitäisi monin paikoin kieltää kokonaan. Nykyään tämä ei onnistu, koska autoilija on kuningas ja mikään ei ole tärkeämpää kuin se, että autoilija säästää 20 sekuntia matka-ajassa.

Sitten on tietenkin ihan yleinen sääntely. Meillä rajoitetaan jo nyt päästöjä ja monia muita asioita, mutta sama toteutuu olemattomalla tavalla melusaasteen kohdalla. On ihan käsittämätöntä, että on laillista myydä moottoripyöriä, joiden normaali käyttö voi pilata pahimmillaan tuhansien ihmisten yöunet. Tai autoja, joita voi huudattaa äänenvoimakkuudella, joka rikkoo vieressä olevien tärykalvot. Ymmärrän, miksi kuorma-autoissa on piippaavat peruutusäänet, mutta ei ole mitään järkeä, että näitä ääniä ei voi kytkeä pois silloin, kun autolla peruutetaan asuinalueella neljän aikaan aamuyöllä.

En kirjoita tätä sillä ajatuksella, että kaikkialla pitäisi olla hiljaista kuin huopatossutehtaassa ja kaikki pitäisi kieltää. Melusaasteen minimointi ei sitä vaadi. Ison osan melusaasteesta voisi leikata pois varsin yksinkertaisilla tempuilla kun siihen löytyisi poliittista selkärankaa. Sitä löytyi saasteiden vähentämiseen sekä asbestin ja tupakoinnin kieltämiseen, mutta jostain syystä elämme maailmassa, jossa melusta kärsivien ihmisten määrä lisääntyy eikä vähene. Sille vaan hymistellään, vaikka se maksaa yhteiskunnalle miljardeja joka vuosi.

Tietenkin myös yksilöt voivat kantaa oman vastuunsa. Ihmisiä on koko ajan enemmän ja asuminen tiivistyy, joten on tärkeää, että jokainen pyrkii antamaan asuinrauhan ympärille oleville ihmisille. "Normaalit asumisen äänet" on käsite, jonka merkitys tuntuu laajenevan koko ajan ja itselleni siitä on tullut pitkälti synonyymi itsekkyydelle ja välinpitämättömyydelle. Lukuun ottamatta kännistä huutamista tai rumpujen paukuttamista melkein kaikki muu luokitellaan nykyään normaaleiksi asumisen ääniksi. Julkisissa huudatetaan musiikkia, vaikka kuulokkeet on keksitty yli 100 vuotta sitten. Mitä muuta se on jos ei välinpitämättömyyttä?

Kun muutin tähän asuntoon, juttelin heti naapurin kanssa ja pyysin häntä kertomaan jos aiheutan tietämättöni häiriötä. Minusta se on vähintä mitä voin tehdä eikä se vaadi suuria ponnisteluja.

(Minulle musiikki (jota en ole itse valinnut) on myös tuollainen epäsäännöllisesti tiputtava vesihana, luoja, en kestä yhtään musiikkia, se tunkee kaiken läpi ja vie totaaliseen taistele/pakene-tilaan. Sikäli kiva kun kaikissa kaupoissa soi taustamusiikki.)

Asiaan voi kyllä tottua ja sitä ei ehkä enää huomaa, mutta tottuminen ei tarkoita sitä, että asia lopettaa vaikuttamista.

Mulla oli ongelmat melun kanssa. Asuin motarin lähellä yli 10v ja vieressä meni pienempi kaahaustie. Talo 60-luvulta, joten äänieristystä ei ollut.

Nyt ei ole melua ja asiat on vaan paremmin. Ajatukset juoksee paremmin, ulkona ei tarvitse kuunnella musiikkia/podcasteja/tms. Hyvä näin, vaikka totuin.

Halusin vaan tuoda esiin että ollaan me ihme porukkaa, kun ensimmäisenä täytyy vakuutella ettei minua kyllä häiritse.

Asun uudessa talossa ja olohuoneeseen kuuluu mm. kun joku oksentaa. Tein asukkaille kyselyn äänten kuulumisesta ja kaikki raportoivat niitä kuuluvan ja ettei se heitä häiritse. Kyse ei tässäkään asiassa ole siitä mikä häiritsee, vaan siitä ettei toisen huoneiston vessaäänten kuulu kuulua ja rakentajan pitää se korjata.

Koko tottumiskeskustelussa ongelmana on myös se, että melusaasteen aiheuttamat ongelmat eivät poistu sillä, että ihminen kokee tottuneensa niihin. Monet ihmiset tottuvat kipuunkin, mutta ei se siitä hyvää asiaa tee. Ihminen turtuu monenlaisiin asioihin. Melun kohdalla ongelmana on silti se, että ne haittavaikutukset jäävät, vaikkei niitä samalla tavalla enää rekisteröisikään. Ja sitten on ihmisiä, kuten minä, jotka eivät todellakaan totu siihen kun sensorit hakkaavat rajoittimeen koko ajan.

Toinen ongelma on myös se, että taustaääni on hyvin subjektiivinen kokemus. Jaksan aina muistuttaa ihmisiä siitä, että jättäkää vesihana tippumaan nukkumaan mennessä niin, että se tippuu hieman epäsäännöllisin välein. Se ei ole äänenvoimakkuudeltaan kova ja sen voisi luokitella helposti "taustaääneksi", mutta se on useimmille erittäin häiritsevää. Tämän takia itseäni korpeaa se, että koko melusaastekeskustelu on yksinkertaistettu yhteen dB-lukemaan ja se ohittaa täysin äänien häiritsevyyden (joka sekin voi olla hyvin subjektiivinen).

Kuvitelkaa jos samanlaisia keskusteluja käytäisiin asbestista, homeesta tai jostain teollisuussaasteista.

- Hitto kun toi asbesti käy keuhkoihin
- Oletko koittanut elää hengityssuojain päässä?

- En saa unta kun tuo ammoniakki pistää nenään
- Kyllä siihen tottuu! Minä asuin monta vuotta tehtaan vieressä enkä enää edes ajattele sitä!

- Olen koko ajan sairaana tuon homeen takia
- Oletko koittanut jotain terapiaa? Tai lääkkeitä niin ettei se häiritsisi niin paljoa?

Ja siis mä olen ollut pitkään sitä mieltä, että jos Etelä-Espoota halutaan kehittää ja saada lisää asukkaita (ts. taloja), nyt kun metrokin tästä menee, pitäisi Länsiväylä muuttaa kapeammaksi ehkä viidenkympin tieksi.

Nyt se on Etelä-Espoon ohitustie, jota pääsee Helsinkiin eikä oikeastaan Espooseen. Vie myös kauheasti tilaa ja metelöi.

Nyt taas partsilla se Länäri kuuluu - ehkä näiden keskustelujen takia kiinnitän enemmän huomiota kuin aiemmin. Ei silti häiritse - tässä. 100-200 metriä lähempänä kyllä, en tosin siinä ole asunut.

Linnut pitää sitten nytkin kovempaa, mutta erilaista ääntä.

Paniikkikohtaukset ymmärtääkseni alkavat hitaasti ja oireet iskevät sitten lopulta hirveällä hyökyaallolla päälle, joten aikaisen vaiheen puuttuminen olisi tärkeää.

Itselläni käytössä oleva keino on hengitysharjoitus 5-5-5-5. Siinä lasketaan viiteen kun vedetään henkeä, pidätetään, päästetään ilma ulos ja pidätetään jälleen. Tämän pitäisi rauhoittaa hermostoa. Vaatii tosin monta toistoa!

- Kehon rentoutus makuuasennossa. Keskitytään aloittaen pikkuvarpaasta ajatellen miten se painaa valtavasti eikä sitä jaksa nostaa.. Siitä sitten siirrytään varvas kerrallaan, sitten jalka kerrallaan, kunnes lantiota ajatellaan niin raskaana ettei sitä jaksa nostaa ja päähän saakka sama.

Usein nukahdin/rentouduin jo jalkojen kohdalla.

- Vesiterapia missä kaksi ämpäriä, toisessa kylmää vettä ja toisessa kuumaa. Saman voi tehdä myös käsisuihkulla.

Polvesta alaspäin vaihdellaan jaloille kuumaa ja kylmää vettä. Se saa veren kiertämään jaloissa ja pääkoppa "kevenee. Rentouttaa..

Pitääkin taas itsellekkin kokeilla. Joskin, mun mummomurkkuikävaivani kohtaukset on niin infernaalisia usein että "pakene tai taistele" haastaa niin että usein jähmetyn. Sekin kai ikiaikainen saaliseläimen tapa yrittää muuttua huomaamattomaksi. "Leiki kuollutta".

Totta, ja nuoruudessani kultturihistoria ja poliittinen historia sijaitsivat puistossa Arwidssoninkadulla, eikä Tuomaansiltaa tai motarille vievää tietä ollut. Sieltä pääsi mäelle Jusleniaan ja yliopiston kirjastoon puistoisia reittejä.

Luin jokunen aika sitten Kari Ketosen "Havaitse, hyväksy, toista" -kirjan, ja koskaan ei minulle ole tullut vastaan yhtä hyviä selityksiä siitä, miten autonominen hermosto toimii ja miten siihen voi hengityksellä vaikuttaa. Toki siinä ei käsitelty nimenomaan paniikkikohtauksia ja niistä toipumista, mutta voin silti suositella sitä, koska hermoston toimintaan siinä pureuduttiin.

Jossain myös neuvottiin ottamaan käteen esim. Jääpala tai muu kylmä asia, ja keskittymään siihen tunteeseen ja ikään kuin sillä maadoittamaan itsensä todellisuuteen. Tämä ohje taisi liittyä enemmän ns. dissosiaatiotyyppisiin kohtauksiin mutta tuli mieleen, kun mainitsit tuon sukeltamisesimerkin ja sen, miten pidät pohjasta kiinni.

Voimia.