Onkohan minun seuraajissa ihmisiä, jotka kärsivät joskus paniikkikohtauksista?
-
Paniikki- ja ahdistuskohtaukset ovat itselleni erityisen kuormittavia siksi, että olen yleensä varsin hyvä kontrolloimaan negatiivisia tunteitani ja ajatuksia, mutta näille en mahda mitään, koska ne eivät tunnu tulevan päästä.
Esimerkiksi masennusta vastaan pystyn yllättävän hyvin taistelemaan ja silloinkin kun olen alakynnessä, minulla on olo, että aktiivisella tekemiselläni on vaikutusta. Tilanne olisi paljon pahempi, jos en taistelisi vastaan. Se aktiivinen toimiminen antaa voimaa ja luo jonkinlaisen perustan, johon tukeutua.
Tämän hermostoasian kanssa kädet tuntuvat olevan selän taakse sidotut. Tässä tuoreessa tapauksessa kuulin lentokoneet jo pari päivää sitten ja päätin vaan ohittaa ne ja keskittyä siihen tosiasiaan, että tilanne on paljon parempi kuin muutama vuosi sitten ja muuton myötä sain myös positiivisia muutoksia aikaiseksi. Keskityin hyvään ja onnistumiseen. Ja se toimi.
Eilen tilanne muuttui ihan täysin. En edes ajatellut melua enkä tietoisesti kiinnittänyt siihen mitään huomiota, koska sitä oli jatkunut jo niin pitkään. Tajusin vaan sen, että rintaa alkoi puristaa, syke nousi, pumppu tuntui lentävän rinnasta, hengitys muuttui vaikeaksi ja sitten kehon valtasi sellainen tunne, että pitäisi vaan juosta pakoon, mutta en tiennyt mitä ja minne. Lopulta tajusin, että se johtui noista äänistä.
Turhauttaa kun on tunne, etten mahda asialle mitään. Se ei tunnu lainkaan siltä, että pystyisin mitenkään ajattelulla kontrolloimaan sitä. Päinvastoin, se kehon synnyttämä tunne vie minulta sen kyvyn taistella vastaan.
Puran vielä eilistä auki ihan itseäni helpottaakseni oma oloani ja selkiyttääkseni ajatuksiani.
Minulla on elämässä toinenkin elementti, joka saa minut paniikkiin: vesi. Laitesukellus on melkein parasta mitä tiedän, mutta samalla se on asia, joka on saanut minut ihan kauheaan paniikiin. Se on ihan hirveä tunne kun jokainen solu kehossa huutaa: "Nouse pintaan tai kuolet!". Regulaattori laskee ilmaa läpi vain tietyn määrän ja tunnet, ettei se ole riittävästi.
Tiedän kuitenkin sen, että varmistan kuolemani nimenomaan sillä, että nousen pintaan hätäillen.
Silloin harvoin kun olen kohdannut tämän vedenalaisen paniikin, pystyn ratkaisemaan sen järjellä. Pistän silmät kiinni ja otan kiinni jostain tai menen pohjaan mikäli se on mahdollista. Olen liikkumatta ja rentoudun. Unohdan kaiken muun ja keskityn vaan siihen kuplivaan ääneen, jonka hengitykseni aiheuttaa. Ja siihen painottomuuden tunteeseen. Samaan aikaan visualisoin suljettujen silmien alla sen kauneuden, mitä jokainen sukellus tarjoaa ja muistelen niitä fiiliksiä, mitä kilppareiden ja muiden otusten näkeminen aiheuttaa. Kuvittelen lentäväni enkä olevani veden alla.
Tämä on toiminut joka kerta. Vaikka siinä hetkessä se paniikki on ihan hirveä, se menee ohi. Sen jälkeen pystyn taas nauttimaan sukelluksesta. Se toimii, koska tiedän, että se paniikki kumpuaa minusta ja siitä mitä minä teen. Kun lakkaan tekemästä, tilanne paranee ja paniikki menee ohi.
Eilen illalla minulla oli hyvin samanlainen tunne. Ongelma oli vaan siinä, ettei ollut mitään mihin tarttua tai mistä pitää kiinni. Ei ollut pohjaa eikä pintaa mihin pyrkiä. Ei ollut räpistelyä, mitä olisin voinut lakata tekemästä. Olin kotona, paikassa, jonka pitäisi olla turvallisin maailmassa ja silti minulle oli tunne, että olen hukkumassa. Siksi vertasin tunnetta toisessa kommentissa vesikidutukseen. Se ei ole sukeltamista. Se on sitä, että joku kaataa vettä rätin läpi naamalleni enkä minä mahda sille mitään. Se ei lopu sillä, että ajattelen positiivisesti tai lakkaan liikkumasta.
Juuri tämä avuttomuuden tunne tekee siitä ihan kauheaa ja synnyttää sen pakokauhun tunteen. Järjellä tiedän, etten ole kuolemassa, mutta keho reagoi niin kuin olisin. Minun pitäisi saada hermostoni korjattua, ettei se reagoisi näin voimakkaasti asioihin, jotka eivät ole tappavia. Melusaaste on haitallista, mutta reaktioni eivät ole mitenkään oikeassa suhteessa todelliseen haittaan ja vaaraan.
-
@saaste @karhutar kyllä sä saat siihen apua, aina joku pilleripurkki löytyy millä saa tajun kankaalle
been there, ate the pills, jotkut toimii, toiset ei niinkään. SSRI-lääkkeet ja beetasalpaajat auttoi mulla pahimman yli, ja jooga toimii mindfullnessina ja auttaa selkäkipuihin vielä lisäksPyrin kyllä siihenkin että pääsisin huitsan kuuseen täältä kaupungin keskustasta, koska ei jooga valitettavasti noita mönkijöitä minnekään hävitä eikä ne mua yhtään vähempää vituta vaikka kuinka meditoisin
@kskehu @karhutar Olen ikävä kyllä samaa mieltä. Vitutus ei katoa mihinkään eikä myöskään se, että melusaaste on tutkitusti haitallista - jopa silloin kun ihmiset eivät tajua kärsivänsä siitä. En voi enkä halua elää loppuelämääni näin.
Täytyy kuitenkin tässä hetkessä priorisoida tuo panikoiminen ja sen estäminen kaiken muun edelle. Niin ikävää kun vitutus onkin, sitä minä sen sentään siedän ja joskus se on jopa voimavara
-
@kskehu @karhutar Olen ikävä kyllä samaa mieltä. Vitutus ei katoa mihinkään eikä myöskään se, että melusaaste on tutkitusti haitallista - jopa silloin kun ihmiset eivät tajua kärsivänsä siitä. En voi enkä halua elää loppuelämääni näin.
Täytyy kuitenkin tässä hetkessä priorisoida tuo panikoiminen ja sen estäminen kaiken muun edelle. Niin ikävää kun vitutus onkin, sitä minä sen sentään siedän ja joskus se on jopa voimavara
@saaste kerkiätkö vielä tänä iltana piipahtaa päivystyksessä tai yksityisellä, luulen että lääkäreille ei ole kummoistakaan kynnystä kirjoittaa ei-huumaavia lääkkeitä.
-
@saaste kerkiätkö vielä tänä iltana piipahtaa päivystyksessä tai yksityisellä, luulen että lääkäreille ei ole kummoistakaan kynnystä kirjoittaa ei-huumaavia lääkkeitä.
@karhutar Luulen, että moiset napit järjestyy ihan työterveyden online-palvelun kautta. Ja vaikka ei järjestyisikään, pääsen silti lekurille nopeasti
️ -
Puran vielä eilistä auki ihan itseäni helpottaakseni oma oloani ja selkiyttääkseni ajatuksiani.
Minulla on elämässä toinenkin elementti, joka saa minut paniikkiin: vesi. Laitesukellus on melkein parasta mitä tiedän, mutta samalla se on asia, joka on saanut minut ihan kauheaan paniikiin. Se on ihan hirveä tunne kun jokainen solu kehossa huutaa: "Nouse pintaan tai kuolet!". Regulaattori laskee ilmaa läpi vain tietyn määrän ja tunnet, ettei se ole riittävästi.
Tiedän kuitenkin sen, että varmistan kuolemani nimenomaan sillä, että nousen pintaan hätäillen.
Silloin harvoin kun olen kohdannut tämän vedenalaisen paniikin, pystyn ratkaisemaan sen järjellä. Pistän silmät kiinni ja otan kiinni jostain tai menen pohjaan mikäli se on mahdollista. Olen liikkumatta ja rentoudun. Unohdan kaiken muun ja keskityn vaan siihen kuplivaan ääneen, jonka hengitykseni aiheuttaa. Ja siihen painottomuuden tunteeseen. Samaan aikaan visualisoin suljettujen silmien alla sen kauneuden, mitä jokainen sukellus tarjoaa ja muistelen niitä fiiliksiä, mitä kilppareiden ja muiden otusten näkeminen aiheuttaa. Kuvittelen lentäväni enkä olevani veden alla.
Tämä on toiminut joka kerta. Vaikka siinä hetkessä se paniikki on ihan hirveä, se menee ohi. Sen jälkeen pystyn taas nauttimaan sukelluksesta. Se toimii, koska tiedän, että se paniikki kumpuaa minusta ja siitä mitä minä teen. Kun lakkaan tekemästä, tilanne paranee ja paniikki menee ohi.
Eilen illalla minulla oli hyvin samanlainen tunne. Ongelma oli vaan siinä, ettei ollut mitään mihin tarttua tai mistä pitää kiinni. Ei ollut pohjaa eikä pintaa mihin pyrkiä. Ei ollut räpistelyä, mitä olisin voinut lakata tekemästä. Olin kotona, paikassa, jonka pitäisi olla turvallisin maailmassa ja silti minulle oli tunne, että olen hukkumassa. Siksi vertasin tunnetta toisessa kommentissa vesikidutukseen. Se ei ole sukeltamista. Se on sitä, että joku kaataa vettä rätin läpi naamalleni enkä minä mahda sille mitään. Se ei lopu sillä, että ajattelen positiivisesti tai lakkaan liikkumasta.
Juuri tämä avuttomuuden tunne tekee siitä ihan kauheaa ja synnyttää sen pakokauhun tunteen. Järjellä tiedän, etten ole kuolemassa, mutta keho reagoi niin kuin olisin. Minun pitäisi saada hermostoni korjattua, ettei se reagoisi näin voimakkaasti asioihin, jotka eivät ole tappavia. Melusaaste on haitallista, mutta reaktioni eivät ole mitenkään oikeassa suhteessa todelliseen haittaan ja vaaraan.
@saaste
Mä olen saanut paniikkikohtauksen MRI-kuvauksessa, kuvaus piti keskeyttää. Ahdas tila ei häirinnyt, vaan laitteen pitämä ääni, ja ajatus, että sitä pitäisi sietää vielä parikymmentä minuuttia. Eipä siinä ollut paljon tehtävissä, kun keho lähti kunnolla laukalle, vaikka ei sekään tilanne ole yhtään vaarallinen.Hermostollani on muutenkin taipumusta lähteä ylikierroksille erilaisissa tilanteissa. Nuorempana mulla ei ollut tällaista ja luulen, että tämän on aiheuttanut pitkä kortisonikuuri, jonka jouduin syömään vajaat kymmenen vuotta sitten. Kortisonilääkitys pitää kehon hälytystilassa koko ajan ja se sitten jäi jotenkin päälle, tai siis käynnistyy helpommin kuin ennen. Näillä lienee myös yhteys, olin ensimmäisen kerran MRI-kuvauksessa sen kuurin aikana ja toisen kerran kuvauksesta ei tullut mitään.
-
@karhutar Luulen, että moiset napit järjestyy ihan työterveyden online-palvelun kautta. Ja vaikka ei järjestyisikään, pääsen silti lekurille nopeasti
️@saaste aah, työterveys hyvä, jes. Kyllä asiat vielä järjestyvät. Hyvä puoli näissä on että tuppaavat iän myötä helpottamaan.
-
Puran vielä eilistä auki ihan itseäni helpottaakseni oma oloani ja selkiyttääkseni ajatuksiani.
Minulla on elämässä toinenkin elementti, joka saa minut paniikkiin: vesi. Laitesukellus on melkein parasta mitä tiedän, mutta samalla se on asia, joka on saanut minut ihan kauheaan paniikiin. Se on ihan hirveä tunne kun jokainen solu kehossa huutaa: "Nouse pintaan tai kuolet!". Regulaattori laskee ilmaa läpi vain tietyn määrän ja tunnet, ettei se ole riittävästi.
Tiedän kuitenkin sen, että varmistan kuolemani nimenomaan sillä, että nousen pintaan hätäillen.
Silloin harvoin kun olen kohdannut tämän vedenalaisen paniikin, pystyn ratkaisemaan sen järjellä. Pistän silmät kiinni ja otan kiinni jostain tai menen pohjaan mikäli se on mahdollista. Olen liikkumatta ja rentoudun. Unohdan kaiken muun ja keskityn vaan siihen kuplivaan ääneen, jonka hengitykseni aiheuttaa. Ja siihen painottomuuden tunteeseen. Samaan aikaan visualisoin suljettujen silmien alla sen kauneuden, mitä jokainen sukellus tarjoaa ja muistelen niitä fiiliksiä, mitä kilppareiden ja muiden otusten näkeminen aiheuttaa. Kuvittelen lentäväni enkä olevani veden alla.
Tämä on toiminut joka kerta. Vaikka siinä hetkessä se paniikki on ihan hirveä, se menee ohi. Sen jälkeen pystyn taas nauttimaan sukelluksesta. Se toimii, koska tiedän, että se paniikki kumpuaa minusta ja siitä mitä minä teen. Kun lakkaan tekemästä, tilanne paranee ja paniikki menee ohi.
Eilen illalla minulla oli hyvin samanlainen tunne. Ongelma oli vaan siinä, ettei ollut mitään mihin tarttua tai mistä pitää kiinni. Ei ollut pohjaa eikä pintaa mihin pyrkiä. Ei ollut räpistelyä, mitä olisin voinut lakata tekemästä. Olin kotona, paikassa, jonka pitäisi olla turvallisin maailmassa ja silti minulle oli tunne, että olen hukkumassa. Siksi vertasin tunnetta toisessa kommentissa vesikidutukseen. Se ei ole sukeltamista. Se on sitä, että joku kaataa vettä rätin läpi naamalleni enkä minä mahda sille mitään. Se ei lopu sillä, että ajattelen positiivisesti tai lakkaan liikkumasta.
Juuri tämä avuttomuuden tunne tekee siitä ihan kauheaa ja synnyttää sen pakokauhun tunteen. Järjellä tiedän, etten ole kuolemassa, mutta keho reagoi niin kuin olisin. Minun pitäisi saada hermostoni korjattua, ettei se reagoisi näin voimakkaasti asioihin, jotka eivät ole tappavia. Melusaaste on haitallista, mutta reaktioni eivät ole mitenkään oikeassa suhteessa todelliseen haittaan ja vaaraan.
@saaste eli ei kannattane laittaa veden solinaa ainakaan yömusaksi
-
@saaste eli ei kannattane laittaa veden solinaa ainakaan yömusaksi
@sol_hsa Tulee vielä kuset housuun
-
Onkohan minun seuraajissa ihmisiä, jotka kärsivät joskus paniikkikohtauksista? Kiinnostaisi kuulla vinkkejä tempuista, joilla onnistutte rauhoittamaan itsenne ja hermostonne.
Itse sain eilen illalla kohtauksen kun yritin mennä nukkumaan. Mikään määrä ajatusakrobatiaa ei tuntunut toimivan kun keho reagoi lentomeluun. Se on kuin hyökyaalto joka pyyhkäisee yli ja siinä ei paljon ajattelu ja ajattelemattomuus auta.
Tiedän, että hengitysharjoitukset pystyvät rauhoittamaan hermostoa, mutta en ole tehnyt niitä säännöllisesti enkä ole myöskään niissä erityisen hyvä, joten kaikki vinkit ovat tervetulleita.
@saaste Käytätkö kofeiinia? Miulla kofeiinin käyttö pahentaa paniikkikohtauksia ja alttiutta niihin. Ihan pienikin määrä. Mm. äsken söin pari palaa tummaa suklaata ja kadun sitä.
Miulla paniikkikohtaukset ovat päivittäisiä. (Tosin päivittäiset eivät ole niitä pahimmanlaatuisia.) Usein tulevat öisin, kun yritän nukkua. Syön Propralia ja käyn terapiassa, jossa pureudutaan mm. siihen, miksi rentoutumisen yrittäminen laukaisee minussa vahvan turvattomuuden tunteen.
-
@savelkulku Kiitti! Täytyy pitää nämä mielessä. Pitkäaikainen tekeminen minua kiinnostaa, koska minusta tuntuu, että tämä ääniherkkyys on vain pahentunut. Toki iso muutos tapahtui muutama vuosi sitten kun altistuin sille jatkuvalle melusaasteelle öisin ja päivisin.
Itselläni on olo, että hermosto on rikki. Ja haluaisin sen korjata. En tiedä onko se mahdollista, mutta jos sitä saisi edes vähän paremmaksi niin se tekisi elämisestä helpompaa. Se kun hankaloittaa elämistä myös silloin, kun keho ei romahda tuolle paniikkikohtauksen tasolle.
@saaste Yksi mun erityismielenkiinnon kohteista terapiatyössä on hermosto ja sen tasapainottaminen. Jos kiinnostaa niin profiilista löytyy linkki mun sivuille, blogissa esim. on kaikenlaista tästäkin aiheesta. Toivottavasti tää ei ole tässä yhteydessä asiatonta mainostamista.
-
Paniikki- ja ahdistuskohtaukset ovat itselleni erityisen kuormittavia siksi, että olen yleensä varsin hyvä kontrolloimaan negatiivisia tunteitani ja ajatuksia, mutta näille en mahda mitään, koska ne eivät tunnu tulevan päästä.
Esimerkiksi masennusta vastaan pystyn yllättävän hyvin taistelemaan ja silloinkin kun olen alakynnessä, minulla on olo, että aktiivisella tekemiselläni on vaikutusta. Tilanne olisi paljon pahempi, jos en taistelisi vastaan. Se aktiivinen toimiminen antaa voimaa ja luo jonkinlaisen perustan, johon tukeutua.
Tämän hermostoasian kanssa kädet tuntuvat olevan selän taakse sidotut. Tässä tuoreessa tapauksessa kuulin lentokoneet jo pari päivää sitten ja päätin vaan ohittaa ne ja keskittyä siihen tosiasiaan, että tilanne on paljon parempi kuin muutama vuosi sitten ja muuton myötä sain myös positiivisia muutoksia aikaiseksi. Keskityin hyvään ja onnistumiseen. Ja se toimi.
Eilen tilanne muuttui ihan täysin. En edes ajatellut melua enkä tietoisesti kiinnittänyt siihen mitään huomiota, koska sitä oli jatkunut jo niin pitkään. Tajusin vaan sen, että rintaa alkoi puristaa, syke nousi, pumppu tuntui lentävän rinnasta, hengitys muuttui vaikeaksi ja sitten kehon valtasi sellainen tunne, että pitäisi vaan juosta pakoon, mutta en tiennyt mitä ja minne. Lopulta tajusin, että se johtui noista äänistä.
Turhauttaa kun on tunne, etten mahda asialle mitään. Se ei tunnu lainkaan siltä, että pystyisin mitenkään ajattelulla kontrolloimaan sitä. Päinvastoin, se kehon synnyttämä tunne vie minulta sen kyvyn taistella vastaan.
@saaste tämä on niin tuttua. Voi olla, että muutto on laukaissut tämän ja tilanne rauhoittuu. Näin ainakin minulla on ollut muuttojen yhteydessä kun tutkat on herkällä vieraassa paikassa. Mutta on myös melua, joka saa kehoni välittömästi reagoimaan ja tämä on mopojen/crossipyörien päristely. Tähän olen yrittänyt itseäni tietoisesti siedättää, mutta vaikeaa on. Tämä on myös asia, jolle naureskellaan kun ottaa puheeksi. Lisää siinä mielessä asiasta aiheutuvaa ahdistusta, kun muut antavat ymmärtää sinun olevan viallinen tai että kokemuksesi väärä.
-
@saaste Käytätkö kofeiinia? Miulla kofeiinin käyttö pahentaa paniikkikohtauksia ja alttiutta niihin. Ihan pienikin määrä. Mm. äsken söin pari palaa tummaa suklaata ja kadun sitä.
Miulla paniikkikohtaukset ovat päivittäisiä. (Tosin päivittäiset eivät ole niitä pahimmanlaatuisia.) Usein tulevat öisin, kun yritän nukkua. Syön Propralia ja käyn terapiassa, jossa pureudutaan mm. siihen, miksi rentoutumisen yrittäminen laukaisee minussa vahvan turvattomuuden tunteen.
@varpu_talviuni En käytä, lopetin sen useampi vuosi sitten kun kofeiini ei vaan sovi mulle. Vie yöunet
️ -
@saaste Yksi mun erityismielenkiinnon kohteista terapiatyössä on hermosto ja sen tasapainottaminen. Jos kiinnostaa niin profiilista löytyy linkki mun sivuille, blogissa esim. on kaikenlaista tästäkin aiheesta. Toivottavasti tää ei ole tässä yhteydessä asiatonta mainostamista.
@savelkulku Ei ole asiatonta! Olenkin seurannut sinua alusta niin tiesin, että olet terapeutti
️ -
@savelkulku Ei ole asiatonta! Olenkin seurannut sinua alusta niin tiesin, että olet terapeutti
️@saaste Sanon vielä sen, että itse uskon toipumiseen, hyvin hankalissakin tilanteissa. Usein puuttuva palanen on juurikin se kehollisuus. Tsemppiä oireiden kanssa, rikki et ole!
-
Onkohan minun seuraajissa ihmisiä, jotka kärsivät joskus paniikkikohtauksista? Kiinnostaisi kuulla vinkkejä tempuista, joilla onnistutte rauhoittamaan itsenne ja hermostonne.
Itse sain eilen illalla kohtauksen kun yritin mennä nukkumaan. Mikään määrä ajatusakrobatiaa ei tuntunut toimivan kun keho reagoi lentomeluun. Se on kuin hyökyaalto joka pyyhkäisee yli ja siinä ei paljon ajattelu ja ajattelemattomuus auta.
Tiedän, että hengitysharjoitukset pystyvät rauhoittamaan hermostoa, mutta en ole tehnyt niitä säännöllisesti enkä ole myöskään niissä erityisen hyvä, joten kaikki vinkit ovat tervetulleita.
@saaste Tämä on ahdistukseen eikä paniikkikohtauksiin, mutta tuntuvat olevan osa samaa systeemiä, joten vois auttaa ehkäisemään: kamomillatee. Nimenomaan kuivatuista kukista keitetty. Sammuttaa jonkinlaisen taustalla pyörivän ahdistusprosessin hämmentävän tehokkaasti.
(Voi olla yhteisvaikutuksia joidenkin lääkkeiden kanssa. Kannattaa tarkistaa ennen kokeilua.)
-
@rolle Se noissa hetkissä usein pelottaa, että sekä uni että liikunta hajoavat. En pysty nukkumaan sen melun takia ja jos menen harrastamaan liikuntaa ulos, olen entistä enemmän sen armoilla. Jokainen metsäkaistale, joka tässä alueella on, kärsii siitä samasta melusta jota saan noilla hetkillä kuunnella kotona. Kun hermosto reagoi ääniin, mieli lähtee nopeasti siihen ajatukseen mukaan, että en pääse pakoon. Ja sitten se on menoa.
@saaste Ääniyliherkkyyttä minulla ei ole, joten en osaa siihen neuvoja antaa. Toivottavasti ahdistus helpottaa
-
@saaste tämä on niin tuttua. Voi olla, että muutto on laukaissut tämän ja tilanne rauhoittuu. Näin ainakin minulla on ollut muuttojen yhteydessä kun tutkat on herkällä vieraassa paikassa. Mutta on myös melua, joka saa kehoni välittömästi reagoimaan ja tämä on mopojen/crossipyörien päristely. Tähän olen yrittänyt itseäni tietoisesti siedättää, mutta vaikeaa on. Tämä on myös asia, jolle naureskellaan kun ottaa puheeksi. Lisää siinä mielessä asiasta aiheutuvaa ahdistusta, kun muut antavat ymmärtää sinun olevan viallinen tai että kokemuksesi väärä.
@karakteristika @saaste olen ajatellut että kaikki kokee näin; edellisessä asuinpaikassa suoralla mopopojat kaasutteli koko kesän, hirveä liipaisin. Mietin väkivaltaa. Muutto hiljaiselle perälle auttoi.
Nykyään aamu viideltä töihin lähtevä tyyppi laittaa autossaan popit soimaan kun raappaa autoa. Otin viikkoja kaameet kierrokset.
Mulla oli parit tosi kova mave- ja kyykkyjaksot tossa joka tuntui auttavan rauhallisuuteen ja palautumiseen.. meditoinnista en koe olleen hyötyjä vuosikymmeneen.
-
@diiccix @jarizleifr @whangdoodler @snailkane Kunpa joku aktivistihenkinen aloittaisi kansalaisaloitteen, jossa melusaasteeseen puututtaisiin samanlaisella vakavuudella kuin muihinkin saasteisiin.
Tässä asunnossa kun ongelmassa eivät ole pelkästään lentokoneet. 200 metrin päässä on kohtalaisen vilkas tie. Vielä ei ole edes kunnon sesonki käynnistynyt, mutta moottoripyöräilijät ja osa autoilijasta huudattaa niitä melusaasteen tuottajia pitkin iltaa. Ne kuuluvat ihan selvästi sisälle. 200 metrin päästä! Ja tässä on välissä kuitenkin asuntoja, metsää yms.
Kauhulla odotan jo kesää kun niitä itsekkäitä idiootteja on vielä enemmän liikkeellä.
@saaste @diiccix @jarizleifr @whangdoodler @snailkane Ohis. Suomessa rakennetaan koko ajan aivan järkyttäville melualueille. Ja melua tuodaan asuinalueille. Kotini lähellä on hieno vanha omakotialue, jossa kaikilla pihoilla humisee moottoritie joka on vedetty siihen tonttien kylkeen. Silti talot maksavat satojatuhansia. Vaikka pihoissa ei käytännössä voi olla ja varmaan sisällekin kuuluu. Miksi tätä siedetään, en käsitä.
-
Onkohan minun seuraajissa ihmisiä, jotka kärsivät joskus paniikkikohtauksista? Kiinnostaisi kuulla vinkkejä tempuista, joilla onnistutte rauhoittamaan itsenne ja hermostonne.
Itse sain eilen illalla kohtauksen kun yritin mennä nukkumaan. Mikään määrä ajatusakrobatiaa ei tuntunut toimivan kun keho reagoi lentomeluun. Se on kuin hyökyaalto joka pyyhkäisee yli ja siinä ei paljon ajattelu ja ajattelemattomuus auta.
Tiedän, että hengitysharjoitukset pystyvät rauhoittamaan hermostoa, mutta en ole tehnyt niitä säännöllisesti enkä ole myöskään niissä erityisen hyvä, joten kaikki vinkit ovat tervetulleita.
@saaste Minulla on ollut pahimmillaan niin että olen pystynyt istumaan vain kylppärissä kun pesukone on päällä. Sen ääni peittää kaiken. Mutta nykyään pesukone on niin vanha että se huutaa niin että kuulo menee, joten se ei enää käy. Asiaan auttoi kaksi juttua: naapuri vaihtui ja löysin itselleni toimivia luontaistuotteita (en tiedä onko placeboa vai mitä, en välitä) joiden avulla aivoni kestävät huomattavasti enemmän kuormaa kuin ennen. Väsyneenä/burnarissa en edelleenkään kestä mitään.
-
@saaste @diiccix @jarizleifr @whangdoodler @snailkane Ohis. Suomessa rakennetaan koko ajan aivan järkyttäville melualueille. Ja melua tuodaan asuinalueille. Kotini lähellä on hieno vanha omakotialue, jossa kaikilla pihoilla humisee moottoritie joka on vedetty siihen tonttien kylkeen. Silti talot maksavat satojatuhansia. Vaikka pihoissa ei käytännössä voi olla ja varmaan sisällekin kuuluu. Miksi tätä siedetään, en käsitä.
@raik_su @diiccix @jarizleifr @whangdoodler @snailkane Se on kyllä ihan käsittämätöntä, että varsinkin automelun annetaan pilata ihmisten elämää kaikkialla. Niiden aiheuttama meteli on normalisoitu ihan naurettavuuksiin asti ja sille hymistellään, niin kuin se olisi jonkinlainen universumin vakio joka on laskeutunut ihmisten päälle, eikä sille mitään voi. Se on ihan vinoutunutta, että juuri kukaan ihminen ei halua asua sen melun keskellä, mutta silti lähes jokainen autoilija olettaa, että hänen on päästävä autollaan kaikkialta kaikkialle. Se on aina se jonkun muun melu, joka on häiritsevää. Mutta sitten kun hypätään siihen äänieristettyyn liikkuvaan olohuoneeseen, itse aiheutettu melu unohtuu täysin.
Myös rakentamisessa on menty ihan naurettavuuksiin. Älyttömintä lienee se, että meillä rakennetaan asuntoja meluvalleiksi. Siis kirjaimellisesti halvempia (ei halpoja) asuntoja, joiden tehtävänä on suojata varakkaamman väen asuntoja automelulta. Joka kerta kun näen uuden talon, josa ajorata kulkee 5 metrin päässä ikkunoista, tiedän ettei siellä ole hetkeäkään hiljaista.
Melusaasteen kohdalla on myös se ärsyttävä vinoutuma, että se on yksinkertaistettu yhteen lukuun. Tietty määrä desibelejä on liikaa, kaikki se on alle ei haittaa, vaikka todellisuudessa melun aiheuttama haitta ei mystisesti lakkaa sillä, että joku 24 tunnin keskiarvoäänenvoimakkuus asettuu insinöörin stetsonista vetäisemän raja-arvon alle.
Sitten on tietenkin tämä kaikki muu melu, kuten lentomelu ja se, kuinka tietyistä arjen asioista on tehty tarkoituksella häiritseviä. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat vaikkapa roska-autojen peruutuspiippaukset. Tai lehtipuhaltimet.
-
R relay@relay.an.exchange shared this topic
