Yökoulu

[kirjavinkit@www.kirjavinkit.fi]

1980-luvun puolivälissä parikymppinen Kristian muutti Lontooseen valokuvausopintojensa perässä. Aika pian hän katkoi kaikki yhteydet kotiväkeensä Norjassa ja kehittyi kuin taikaiskusta yhä taitavammaksi kuvaajaksi. Toisaalla tapaamme Kristianin uudelleen maailmankuuluna taidevalokuvaajana neljännesvuosisataa myöhemmin. Menneisyyden haamut palaavat hänen luokseen yhden puolihuolimattoman haastattelulausunnon vuoksi ja lopulta kaikki romahtaa. Onko alamäki Kristianin omaa syytä vai ohjaako tapahtumia jokin muu voima?

Karl Ove Knausgårdin Yökoulu on itsenäinen fiktioteos taiteilijaksi tulemisesta ja taiteen luomisesta. Knausgård kuvaa ensin naiivia ja temperamentikasta nuorta miestä, josta kasvaa sangen ärsyttävä tyyppi vanhetessaan. Mitään kovin kaunista kuvaa päähenkilöstään Knausgård ei missään vaiheessa anna – hänen ajatuksensa ovat ilkeitä, hän näkee ympärillään rumuutta, pienuutta ja turhuutta.

Yökoulun yksi tutkimuskohde on Faust-myytti, jossa sielunsa paholaiselle myynyt oppinut saa loisteliaat kyvyt elämänsä ajaksi, ja joutuu sitten lopulta maksamaan teoistaan. Erityisesti Shakespearen aikalaisen Christopher Marlowen Tohtori Faustus -näytelmä on keskeisenä osana teoksessa. Ei Knausgård tätä ideaa ihan kasvoihin hiero, mutta Kristianin omituinen suhde Hans-nimiseen hollantilaiseen ja tämän lähipiiriin hämärtää rajoja magian ja realismin välillä.

Karl Ove Knausgård osaa yhdistää pitkät arkisia askareita kuvaavat jaksot yllättäviin räjähdysmäisiin toimintahetkiin ja juonenkäänteisiin. Välillä tuntuu, että mitään ei ole meneillään, mutta jokin paha tuntuu väijyvän aivan nurkan takana koko ajan. Jo aivan alussa pohjustettu tarinan synkkä pohjavire alkaa viime sivuille tultaessa käydä suorastaan ahdistavaksi, suunnattoman surulliseksi. Kertomus vetää hyvin, ja vaikka muutamiin kohtiin olisi ehkä jäänyt vähän tiivistämisenkin varaa, kirja kantaa kyllä loppuun astikin. Kannattaa lukea.