Nyt kun ollaan jo seitsenosaisen sarjan puolivälissä, lienee syytä mainita, että tässä arviossa on väistämättä juonipaljastuksia sarjan aikaisemmista kirjoista. Jos siis haluat välttyä sellaiselta, ota suunnaksi vaikkapa arvioni Tilavuuden laskemisesta 1 -kirjasta.Kirjassa ollaan edelleen ikuisessa marraskuun 18. päivässä. Aikaluupin tapahtumia kirjaa ylös Tara Selter, ranskalainen antiikkikauppias, jolle jokainen uusi aamu on taas uusi 18. marraskuuta. Alkuun Tara oli yksin, sitten hän löysi toisen aikasilmukkaan juuttuneen ihmisen, sitten useamman, ja nyt Bremeniin on kerääntynyt jo suurempi seurue marraskuun 18. päivän ihmisiä – jotain, mitä voisi kutsua jo yhteisöksi.Niinpä kirjan sävy muuttuu. Nyt pohdiskellaankin yhteiselon askelmerkkejä, kokouskäytäntöjä, pidemmän aikavälin selviytyistä. Aikasilmukan ihmiset ovat edelleen kuin heinäsirkkaparvi, joka kaluaa ympäristönsä puhtaaksi kuluvista luonnonvaroista. Luonnollisesti monia kiinnostaa se, miksi he ovat päiväänsä juuttuneet. Tara tarkkailee tätä kaikkea itselleen ominaisella tavalla ja tekee huomioita talon vaihtuvista asukkaista.Solvej Balle kirjoittaa edelleen kauniisti ja pohdiskelevasti Sanna Mannisen suomennoksena. Aika etenee sinänsä rivakkaa vauhtia: tämän lyhyen kirjan alussa ollaan aikasilmukassa noin viiden vuoden kohdalla, mutta lopussa marraskuun 18. päivää on toistettu jo lähes kymmenen vuotta. Sarjan jakaminen seitsemään osaan tuntuu tällä hetkellä luontevalta, nämä lyhyehköt osat ovat olleet mielekkäitä kokonaisuuksia. Sinänsähän nämä olisi voinut paketoida vaikka kahdeksi kirjaksi, eikä se välttämättä olisi ollut haitaksi, mutta toimii tämä näinkin.Kirjan loppupuolelle on rakennettu kiinnostava koukku pohjustamaan viidettä osaa. Kiitollisesti Kosmos ei tällä kertaa tarjoile takakannessa spoilereita, vaan vihjaa tapahtumista sopivan epämääräisesti. Jään siis odottamaan, milloin pääsen palaamaan marraskuun 18. päivään seuraavan kerran. Viidennen osan on luvattu ilmestyvän elokuussa 2026.
