Skip to content
  • 0 Votes
    1 Posts
    1 Views
    kirjavinkit@www.kirjavinkit.fiK
    Toisinaan kirjailijaa ajaa halu kirjoittaa jotain sellaista, mitä itse haluaisi lukea ja jota kokee kirjamarkkinoilta puuttuvan. Hanna Morren Maankutsuja on sellainen kirja: Morre kaipasi luettavakseen kotimaista aikuisille suunnattua romantasiaa, jossa fantasiamaailmassa romantiikkaa kokevat aikuiset päähenkilöt. “Myös keski-ikäiset voivat rakastua tulisesti ja siinä sivussa pelastaa maailman”, Morre toteaa Osuuskumman lehdistötiedotteessa.Luvassa on siis tulista rakkautta ja maailmanpelastamista! Kirjan pääosassa on Cadenin kaupungissa köyhissä oloissa varttunut Trina, joka on päässyt työskentelemään kirjapuotiin. Siinä sivussa Trina tekee pienimuotoista parantajantyötä hoitaen köyhiä ja huono-osaisia. Trinalla on poikkeuksellinen yhteys maan jumalatar Naolaan, mutta kaikenlaiset noitakonstit ovat kiellettyjä – ne ovat temppelin papitarten yksinoikeutta.Kirjan prologi kuvaa, miten Trina yritti lapsena päästä papittareksi. Se jäi yritykseksi, josta selvisi vain se, että Trinan tie vie muualle. Temppelin luona Trina kuitenkin kohtaa Tareenin lääninruhtinaan perheen. He ovat tulleet temppelille, koska lääninruhtinaan veli on murhattu ja esikoispoika Lyrian on kadoksissa. Trina lohduttaa nuorempaa veljeä Lugaidia ja lupaa tälle, että tämän veli löytyy varmasti.Aikuinen Trina työskentelee siis kirjapuodissa ja Lugaid taas on vanhempiensa naimakauppasuunnitelmien kohteena. Lääninruhtinaan pojan on mentävä naimisiin ja tuotettava perillinen. Lugaid olisi mielellään suonut tämän kunnian ja velvollisuuden isoveljelleen Lyrianille, mutta Lyrian on pysynyt sitkeästi kadoksissa. Sitten eräänä päivänä Lugaid poikkeaa kirjapuotiin etsimään lahjaa äidilleen, Trina ja Lugaid kohtaavat jälleen, ja siinä hetkessä kohtalot alkavat taas punoutua toisiinsa.Tietenkin on täysin mahdotonta, että lääninruhtinaan perillinen ja joku puotiapulainen päätyisivät yhteen. Tietysti Lugaidin on edistettävä avioliittosuunnitelmia Maryann Do’chartan kanssa, vaikka hänellä ei ole mitään tunteita Maryannia kohtaan. Avioliitto olisi vain käytännöllinen sukujen yhteenliittymä. Mutta minkä teet, kun sydän vie, vaikka sitten täyttä päätä kohti vaikeuksia?Lähdin lukemaan Maankutsujaa vailla suurempia odotuksia, mutta huomasin pian olevani koukussa. Tämähän on, totta tosiaan, oivallinen kirja. Morre on hyvä maailmanrakentaja, Manalassan maailma on monipuolinen ja täynnä kiinnostavaa taikuutta. Maailmasta nähdään tässä ensimmäisessä kirjassa vain hyvin pieni osa. Maankutsuja on sillä tavalla näppärä kokonaisuus, että sen kansien välissä saadaan käytyä läpi hyvä ja tyydyttävä draaman kaari, mutta jätetään myös paljon avoimeksi ja lukija siten odottamaan seuraavaa osaa. Romantiikkapuolikin on kiinnostavaa. Kovia kokeneiden ihmisten välinen rakkaus ja läheisyys ei ole helppoa. Romantiikkaa kuitenkin löytyy ja kuumia kohtauksiakin aivan riittämiin. 2000-luvun alussa ei romantasiasta puhuttu, mutta Maankutsujasta tulee minulle mieleen Lois McMaster Bujoldin yli parinkymmenen vuoden takainen Chalion-sarja. The Curse of Chalionista alkanut sarja tarjoili sekin fantasiaa, juonittelua ja aikuisten ihmisten välistä romantiikkaa tavalla, jota epäilemättä nyt kutsuttaisiin romantasiaksi. Maankutsujassa on paljon samaa kuin näissä erinomaisissa kirjoissa. Jään odottamaan, mitä Lakerta-sarjan seuraava osa tarjoaa.
  • Sateenkaarikäärme

    Uncategorized etsintä fantasia junat kadonneet kirjamasto
    1
    1
    0 Votes
    1 Posts
    2 Views
    kirjavinkit@www.kirjavinkit.fiK
    Silja Sillanpään ja Pasi Pitkäsen Ouroboros-sarjan avausosa Sateenkaarikäärme on lastenromaaniksi poikkeuksellisen painavaa tavaraa. Tarkoitan sitä ihan kirjaimellisesti, Sateenkaarikäärme on nimittäin painava hienolle, kiiltävälle paperille painettu kirja. Se on myös läpeensä värikuvitettu. Kaikesta näkyy, että tähän sarjaan on satsattu.Kirjan pääosassa on 12-vuotias Kivi, jolla ei ole vanhempia. Kivin isästä ei ole tietoa ja hänen äitinsä on kadonnut niin kauan sitten, ettei Kivillä ole hänestä muistikuvia. Niinpä Kivi elää isovanhempiensa kanssa. Isovanhemmat ovat jo vähän höpsähtäneitä ja hoitavat matelijakauppaa. Kivilläkin on äidistään muistona lemmikkikäärme, Niji, joka on vähän omituinen otus: se vaihtaa väriään kuin kameleontti ja viihtyy aina Kivin mukana.Kun isovanhemmat menevät lopullisesti kyvyttömiksi huolehtia Kivistä, viranomaiset tulevat keräämään heidät hoitolaitokseen. Isoisä antaa viime töikseen Kiville mystiset ohjeet, jotka Kivi kuitenkin ymmärtää: ohjeiden avulla löytyy ruotsin kruunuja ja väärennetty passi. On aika lähteä Ruotsiin, koska siellä Kivin äiti katosi kuin maan nielemänä.Ruotsiin Kivi tosiaan päätyy ja siellä yllättävien käänteiden kautta maanalaiselle rautatieasemalla. Omituinen käärmejuna kulkee aseman ohi, pysähtymättä mutta hitaasti, ja Kivi päätyy junan kyytiin. Juna kiertää ikuista silmukkaansa ja junan sisällä omituinen käärmeitä tulvillaan oleva pienoisyhteiskunta elää jakautuneena omiin outoihin klikkeihinsä. Tähän maailmaan Kivin on solahdettava, oppaanaan ainoastaan asemalla kohtaamansa äkäpussi Dia.Sateenkaarikäärme on melkoisen villiä mielikuvituksen lentoa. Tarinaan solahtaminen vaatii reippaasti epäuskon hylkäämistä; matkan varrella on monia kohtia, joita ei kannata miettiä liian tarkkaan, koska ei niissä mitään järkeä ole. Käärmejunan maailma on kuitenkin kaikessa omituisuudessaan kiehtova ja siinä on runsaasti mysteeriä ihmeteltäväksi. Kivi, joka ei ymmärrä mistään mitään, on pää pyörällä junan pienoisyhteiskunnan vallanpitäjien pyörityksessä. Junassa vaikuttaa jonkinlainen messiaskultti, jonka kohteeksi Kivi joutuu, ja samalla Kivi yrittää etsiä äitiään, jonka hän arvelee olevan junan kyydissä.Kirjan vetovoimaa lisää ehdottomasti sen kuvitus. Pasi Pitkänen on kelpo kuvittaja, jonka työtä on saatu ihastella esimerkiksi Kepler62-sarjassa. Tässäkin kirjassa on erityisen upeita tummasävyisiä koko aukeaman kuvia, jotka luovat Ouroboroksen maailmalle vahvan, helposti välittyvän tunnelman. Kirjoittajan ja kuvittajan yhteistyö toimii ja tekee kirjasta houkuteltavaa luettavaa. Kirja onkin maistunut lapsille: se voitti varkauslaisen lapsiraadin valitsemana Lasten Luku-Varkaus-palkinnon. Nämä lasten valitsemat lastenkirjapalkinnot ovat aina korkeita tunnustuksia.Sateenkaarikäärme on houkuttelevan näköinen kirja, joka tarjoaa kiehtovan fantasiamaailman ja jännittäviä käänteitä sisältävän tarinan. Jos tarina lumoaa, ensimmäinen jatko-osa Haltiakäärme on jo ilmestynyt ja kolmas osa Tulikäärme ilmestyy toukokuussa 2026.
  • 0 Votes
    1 Posts
    4 Views
    raija@mementomori.socialR
    Lukaisin helmikuun lopulla Anu Holopaisen kuusiosaisen Syysmaa-sarjan: Welman tytöt, Sisarpuut, Viinikauppias, Yölaakso, Varjoja ja Matkalaiset. Kirjat on julkaistu vuosien 2003-2012 välillä. Eka kirjassa sarjaa mainostetaan "varttuneille nuorille". Syysmaa on melkoisen naisvihamielinen kylä, naiset ovat täysin miesten hallittavia. Joukko naisia eri taustoista lyöttäytyy Punatertun kylään yhteen turvaan ja puoliaan pitämään. Kylässä on sallittu myös Villipihlajaksi nimetty naisten palvoma uskonto, joka Syysmaassa on kielletty. Jokainen sarjan kirja on jatkumoa aiemmalle, mutta samalla eri hahmojen seikkailuihin liittyvä oma tarinansa. Tarinassa matkataan useampaan kylään, joista neljännen kirjan Yölaakso oli minusta kiinnostavin. Näkökulmahahmoja on siis useita. Holopaisen maailmassa naiset kärsivät niin henkisesti kuin fyysisestikin ja sateenkaaren värejäkin käytetään. Vaikka Syysmaa on enemmän ihmissuhteisiin ja vallan väärinkäyttöön kuin fantasiaelementteihin keskittyvä sarja, oli tarinankerronta tapahtumarunsasta ja kiinnostavaa, että kuusi kirjaa sujahti tuosta vaan. Oli hyvä hetki lukea kotimaista fantasiaa. #kirjamastodon #kirjafedi #fantasia #lukeminen
  • 0 Votes
    1 Posts
    3 Views
    infamoussnake@hcommons.socialI
    väsynyt: mana potionvirkeä: väkijuoma#roolipelit #fantasia #kansanperinne