Tästä päivityksestä vanhalla instanssilla alkoi siis muinaisturkkilaisen ennekirjan harrastelijasuomennoksen läpikäynti.

[ainurelmgren@mementomori.social]

26. Aamu sarasti, maa kirkastui, aurinko nousi ja valo loisti kaikkialle. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

*****

Viimeinkin hyvä enne!

Kuvituskuva löytyi taas British Museumista. Kuva on maalattu musteella silkille. Se on vuosisatojen kuluessa vaurioitunut. Arvioidaan, että se on peräisin 600-700-luvulta jaa., eli parisensataa vuotta vanhempi kuin Enteiden kirja. Sir Aurel Steinin retkikunta löysi maalauksen samasta paikasta kuin Enteiden kirjan, eli Mogaon luolista Dunhuangissa, Kiinan Gansun provinssissa. Mogaon luolat muodostavat buddhalaisen pyhiinvaelluskeskuksen temppelitiloineen. Seinämaalausten ohella kuuluisin kohde oli ehkä "kirjastoluola", luola nro 17. Kirjastoluola muurattiin umpeen joskus 1000-luvulla. Buddhalaisten käsikirjoitusten lisäksi kirjastoluolassa säilytettiin kungfutselaisia, taolaisia, kristittyjä, juutalaisia ja manikealaisia kirjoituksia, tieteellisiä kirjoituksia, taidetta (kuten tämä Buddha-kuva) - sekä Irk bitigiä, muinaisturkkilaista enteiden kirjaa.

[ainurelmgren@mementomori.social]

27. Rikkaan miehen lammas säikähti ja karkasi. Se kohtasi suden. Suden suu [parani]*. Tuli terveeksi ja hyvinvoivaksi.**
Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

* Verbin ja sen taivutusmuodon (ä)msimiš käännös on tulkinnallinen.
** Virkkeestä puuttuu subjekti.

Lukuisat aiemmat tulkitsijat ovat olettaneet, että se, joka tulee terveeksi, on lammas. Luotan kuitenkin enemmän Edina Dalloksen hyvin perusteltuun tulkintaan artikkelissa "A new interpretation of omen 27 of the Irk Bitig" (Journal of Old Turkic Studies, 2024, 8(2):267-277).

Dallos selittää, että suden suuta koskeva verbi edeltävässä virkkeessä ei voi olla muu kuin ämsi- ("parantua"), ja seuraava virke viittaa juurikin suteen. Parantuminen on vertauskuva sille, että susi syö itsensä kylläiseksi.

Dalloksen tulkinta suomennettuna: [Susi] tuli terveeksi ja hyvinvoivaksi [= söi itsensä kylläiseksi.]

Enteen aiemmat tulkinnat ovat Dalloksen mukaan perustuneet oletettuun vastakkainasetteluun "hyvä lammas – paha susi". Ennustus päättyy lauseeseen: ”Enne on hyvä”, ja lampaan ja suden kohtaaminen voi päättyä hyvin vain, jos lammas pääsee pakoon.

Dallos osoittaa, että tulkinta johtui tulkitsijoiden kulttuuritaustasta. Muinaisturkkilaisille - vaikka paimentolaisia olivatkin - ei moraalinen asetelma ollut lainkaan näin selvä, eikä enteen rakennekaan tue tulkintaa.

Muinaisturkkilaisille susi oli monella tavalla merkityksellinen peto. Vaikka mahdollisen susikultin olemassaoloa on vähätelty, siitä löytyy joitakin todisteita kiinalaisissa lähteissä, joihin on tallennettu muinaisturkkilaisia myyttejä susista turkkilaisten esi-isinä ja -äiteinä. Ja vaikka niihin ei uskoisi, voi tarkastella muinaisturkkilaisten pystyttämiä kivipaaseja varhaiskeskiajalta, parisataa vuotta ennen Enteiden kirjan kirjoittamista.

Muinaisturkkilaisten hallitsijoiden, Bilgä Qaghanin ja Köl Teginin paaseissa 700-luvulta jaa. lukee, että "isäni kaanin armeija oli kuin susilauma, ja vastustajat kuin lampaita". Ja Bugutin paasia vuodelta 585 jaa. kruunaa suden kuva.

Suden myönteinen maine säilyi vielä islamin omaksumisen jälkeen. Esimerkiksi Mahmud Kašgarilainen kirjoittaa muinaisturkin sanakirjassaan 1000-luvulta, että vauvan syntyessä ihmiset perinteisesti utelivat sukupuolta kysymällä: "Tuliko susi vai kettu?"

Susi mainitaan Koraanissa kerran, kun Joosefin veljet valehtelevat isälleen Jaakobille, että hänen lempipoikansa on joutunut suden suuhun. Kun volganbulgarialainen runoilija Qol Ğali kirjoitti oman versionsa kauniin Joosefin tarinasta, Qissa-i Yosıf (n. 1233), hän lisäsi kertomukseen juonenkäänteen, jossa Jaakob kuulustelee sutta poikansa kohtalosta - ja Jumalan tahdosta susi kykenee puhumaan, ja kertoo olevansa syytön, sillä se paastoaa surusta sukulaisensa kuoleman vuoksi. Toisin sanoen, susi on Joosefin veljiä hyvätapaisempi... Kiitokseksi Jaakob syöttää sudelle puuroa. Qol Ğalin runosta tuli vuosisatojen kuluessa tataarien kulttuuriperinnön vaalittu aarre.

Susi oli urhean soturin vertauskuva, mutta ketunkin ominaisuuksia arvostettiin. Muutamia tataarien sananlaskuja: Tölke böredän tugrak tora - Kettu on sutta sinnikkäämpi. Ber tölke cide börene citäkli - Yksi kettu johtaa seitsemää sutta.

******

Dalloksen artikkelin voi ladata täältä: https://edit.elte.hu/xmlui/handle/10831/112349

Kuvituskuva: Bugutin kivipaasin hierrevedos eli frottaasi. Koko kuvaa voi tarkastella täällä: https://commons.wikimedia.org/wiki/Category:Tsetserleg_Monastery#/media/File:Bugut.jpg

Lisätietoa Bugutin kivipaaden sudesta (tai susista): Drompp, Michael R. “The Lone Wolf in Inner Asia.” Journal of the American Oriental Society 131, no. 4 (2011): 515–26. http://www.jstor.org/stable/41440510.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

[ainurelmgren@mementomori.social]

28. Valtaistuimelle noustuaan kaani rakennutti ordon*. Hänen valtakuntansa pysyi vakaana. Hyvät ja taitavat miehet joka neljästä ilmansuunnasta sinne kokoontuen iloitsevat ja kaunistavat**.
Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

* Ordo (myös ordu, orda) = Päämaja, hallitsijan leiri, hallinnon keskus.
** ... kaunistavat siis kaanin hovia.

Ordo-sanasta juontuu myös "Kultainen Orda" (oik. Ulugh Ulus, suuri valtio) sekä urdu, suurmogulien Intiassa kehittynyt kieli (alk. Zaban-e-Urdu-e-Mualla, ylhäisen leirin kieli). Näistä käsitteistä voi päätellä, miten laajalle muinaisturkkilaisia valtaan ja hallitsemiseen liittyviä käsitteitä levisi.

Kuvituskuva: Kazakhstanin Altaista pari vuotta sitten löytynyt kultainen vyönsolki, joka esittää muinaisturkkilaista hallitsijaa. https://www.livescience.com/archaeology/1500-year-old-gold-buckles-depicting-ruler-majestically-sitting-on-a-throne-discovered-in-kazakhstan

[ainurelmgren@mementomori.social]

29. Mies, jonka työnä on [teuraseläinten] suolistaminen, antoi poikansa ja naisväkensä pantiksi ja lähti suolistamaan sisuskaluja ja sisälmyksiä. Menettämättä poikiaan ja naisväkeään hän ansaitsi yhdeksänkymmentä vapaata lammasta. Kaikki hänen poikansa ja naisväkensä iloitsevat.
Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

*****

Tässä on nyt vähän omaa ja muiden tulkintaa mukana, mutta oletan rohkeasti että varhaiskeskiajan aropaimentolaisten suurissa juhlissa tarvittiin kokeneita teurastajia. Syömingit (ja juomingit) olivat varsinkin eliitin sosiaalista liimaa. Ilman niitä ei kokoustaminen ja yhteinen päätöksenteko onnistunut, eikä kaani saanut kannattajia sotaretkilleen.

Kuvituskuvaksi en keksinyt parempaa kuin jo enteessä 18 esitelty Kiinassa asuvan sogdilaisen ylimyksen An Jian hautasohvan (oma käännökseni käsitteestä "funeral couch") koristelu. Tämä oli vainajan lepopaikka hautakammiossa. Rikkaissa haudoissa se oli ylellisesti kuvitettu. An Jian haudan koristeluissa on paljon kuvia turkkilaisista, jotka olivat sogdien tärkeitä kauppakumppaneita. Muinaisturkkilaiset tunnistaa pitkästä mustasta tukasta, joka oli palmikoitu moneen lettiin, sekä leveäkauluksisesta kauhtanasta. Sogdilaiset tunnistaa useimmiten lyhyestä tukasta (joskus "pottatukasta"), mutta vaikutteita vaihdeltiin puolin toisin. Tässä kuvassa Silkkitien naapurukset musisoivat sulassa sovussa.

Kuva: Wikimedia Commons, Shaanxi, provinssin arkeologinen instituutti, Xi’an.

[ainurelmgren@mementomori.social]

30. Köyhän miehen poika lähti ansaitsemaan rahaa. Hänen matkansa oli onnekas. Hän palaa iloiten ja onnellisena.
Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

*****

Nyt alkaa pikkasen uuvuttaa. Onneksi päivän selkeä ja hyvä enne päästää helpolla. Kuvaksi valitsin viime kesänä British Museumissa ottamani kuvan Tang-dynastian aikaisista patsaista. Etualalla kaksi keskiaasialaista (tod. näk. sogdilaista) reppuria juomakannut käsissään, taka-alalla vierailijoita Intian valtameren rannikoilta. Reppurihahmot vaikuttavat heti sympaattisilta, sillä monet tataarisukulaiseni saapuivat Suomeen kulkukauppiaina.

[ainurelmgren@mementomori.social]

31. Leopardi lähti pyytämään saalista. Se löysi saaliinsa. Löydettyään sen, se palaa pesäänsä iloiten ja onnellisena.
Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

*****

Taas matalan vaativuustason enne. Onneksi. Kuvituskuva on peräisin Varaxshan karavaanikaupungin freskoista, joita on viety Pietarin Eremitaasi-museoon. Varaxsha sijaitsee Uzbekistanissa, Buharan lähettyvillä. Se oli merkittävä karavaanikaupunki Silkkitiellä noin 2000-1500 vuotta sitten, mutta autioitui tuntemattomasta syystä 1100-luvulla. Varaxshaa hallitsi sogdilainen suku, ja kaupunki oli epäilemättä monikulttuurinen. Ei voi kyllin muistuttaa siitä, että varhaiskeskiajalla kielet ja kulttuurit liikkuivat, levisivät ja sekoittuivat ilman nykyajan poliittisia ja byrokraattisia esteitä.

Toim. huom. Saman freskon toista osaa olen myös käyttänyt enteen nro 10 kuvituskuvana: https://h-net.social/@ainurelmgren/115882864965456548

[ainurelmgren@mementomori.social]

32. Yhdestä pensasangervosta* versoi sata. Sadasta pensasangervosta versoi tuhat. Tuhannesta pensasangervosta versoi kymmenentuhatta.
Näin on sanottu. Tietäkää siis: Se on hyödyksi, enne on hyvä.

* Pensasangervo = tavılku. Enteiden kirjan VATEC-käännös tarjoaa kahta käännöstä: saksaksi Purpurweide (Salix purpurea, punapaju?), englanniksi "spriaea" [sic]. Samuel N.C. Lieun "Old Turkish (Uyghur) Word List" mainitsee kasvin Spiraea altaica (ts. Spiraea alpina, tiensaninangervo), saksaksi Spierstrauch (pensasangervo).

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

*****

Tähän enteeseen sopii mielestäni maalaus Bezeklik-luolista Xinjiangin Turpanista. Luolasta nro 38 löytyneen maalauksen aihe on uskonnollinen. Bezeklik kuului 700-800-luvulla jaa. uiguurien kaanikuntaan. Keskiajan uiguurit olivat yhdeksän turkkilaisen heimon liittoutuma, joka oli noussut kapinaan toista turkkilaista kaanikuntaa vastaan.

Maailmanhistorian ainoana valtiona uiguurien kaanikunta omaksui uskonnokseen manikealaisuuden. Monen muunkin uskonnon tavoin manikealaisuus levisi Mesopotamiasta ja Iranista itään Silkkitietä pitkin myöhäisantiikin aikoihin. Levittäjinä toimivat sogdilaiset kauppiaat, jotka olivat läheisissä suhteissa uiguureihin. Enteiden kirjan käsikirjoitus oli manikealaisen munkin laatima ja mahdollisesti tarkoitettu uiguuriylimyksen käyttöön.

Oma mielikuvani manikealaisuudesta on ehkä ruusuinen, koska rakastan Amin Maaloufin romaania Valon puutarhat (Gummerus 2014). Se on kaunokirjallinen kuvaus profeetta Manin elämästä ja manikealaisuuden, väärinymmärretyn ja paljon parjatun taidetta ja rauhaa rakastavan uskonnon, alkuvaiheista.

Bezeklikin luolamaalaus on hyvä esimerkki manikealaisesta taiteesta. Kuvan aihetta on tulkittu "elämän puun palvonnaksi valon valtakunnassa". Valon valtakunta on manikealaisuuden onnela, paratiisi ja siunattujen maa. Kun pimeyden voimat pyrkivät valloittamaan valon valtakuntaa, sitä seuranneessa taistelussa valon ja pimeyden sekoittuminen johti aineellisen maailman luomiseen, jossa valon pisaroita on vangittu materiaan. Näiden pisaroiden vapauttaminen maallisesta materiasta on ihmisen tehtävä.

Maalauksen keskellä on "elämän puu", mikä ei ehkä ihan vastaa matalaa pensasangervoa. Mutta toisaalta Spiraea-sukuun kuuluu koristeellisia variantteja roikkuvine kukkaterttuineen. Ehkä ne kukoistavat erityisesti valon valtakunnassa?

Kuvan lähde: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Uyghur_Manichaean_Wall-Painting_at_Bezeklik_Caves.jpg

[ainurelmgren@mementomori.social]

Jälkihuomautus enteelle nro 32.

Edellisen päivityksen kuva on ranskalaisen arkeologin Joseph Hackinin akvarellikopio Bezeklikin luolamaalauksesta. Hackin pyrki tallentamaan maalauksen värisävyt. Alkuperäinen maalaus on vakavasti vaurioitunut.

Tämän päivityksen kuva on saksalaisen arkeologin Albert Grünwedelin mustavalkoinen piirros. Siinä näkyy tarkemmin, että pyöreä alue, josta puut versovat, on ilmeisesti lammikko, jossa uiskentelee vesilintuja.

Keskimmäiset palvojat ovat ehkä hallitsijapari, sillä molemmilla on lintuaiheinen kruunu, mutta toisella on lamellihaarniska ja toisella on leveähihainen, kiinalaistyylinen puku.

Maalauksen alla on uiguurinkielinen kirjoitus: "Tämä on suojelusjumalten kokoontuminen" ... "Riikinkukon kuvalla. Minä, Sävit, olen kirjoittanut. Älköön syntiä olko. Olkoon [...] suojeluksessa." ... "Ötükän Ngošakanč (ja) Qutluk Tapmïš Qy-a olkoot suojeluksessa... Olen nöyrästi tehnyt [...] olkoon rauhassa. Anna syntini anteeksi."

Nimet ovat kiinnostavia. Ne kuulostavat hyvin muinaisturkkilaisilta. Ötükän / Ötüken oli ensimmäisen turkkilaisen kaanikunnan pääkaupunki. Etügen oli turkkilaisten ja mongolilaisten kansojen äitijumalatar. Qutluk / Qutluq tarkoittaa henkilöä, jolla on taivaan siunaus (qut). Tapmïš tarkoittaa ehkä palvojaa.

Kirjoitus ei kuitenkaan suoraan liity maalaukseen, koska maalauksessa ei ole riikinkukkoa.

Manikealaiset uskoivat, että kasvillisuudessa oli erityisen paljon valon rippeitä. Syödessään kasvisruokaa manikealaiset "valitut" (munkit ja nunnat) vapauttivat valoa materiasta. Tavallisille uskovaisille riitti luonnon kunnioittaminen. Heidän tuli välttää aiheuttamasta kärsimystä kasveille ja eläimille. Manikealaisuus omaksui alusta alkaen vaikutteita muista uskonnoista, kuten itäisestä kristinuskosta ja gnostilaisuudesta. Jeesus oli siinä keskeinen jumaluuden ilmentymä. Zarathustralaisuus jätti siihen joitakin jälkiä, vaikka Persian papisto vainosi Mania. Idässä manikealaisuus synkretisoitui nopeasti buddhalaisuuden kanssa.

Mielenkiintoista on, että vaikka Mani on islamin näkökulmasta väärä profeetta, islamilainen perinne kunnioittaa Mania kuvataiteilijana. Safavidien Persiassa miniatyyrimaalarille oli suuri kunnia tulla kutsutuksi "uudeksi Maniksi".

Lännessä ex-manikealainen kirkkoisä Augustinus antoi kirjoituksissaan hylkäämästään nuoruutensa uskonnosta niin kielteisen kuvan, että manikealaisuus on edelleen käytössä haukkumasanana mustavalkoiselle ajattelulle.

[ainurelmgren@mementomori.social]

33. Joku pani huovan veteen. Hakatkaa sitä enemmän, köyttäkää se tiukasti.
Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on huono.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

*****

Huopa on merkittävä keksintö ihmiskunnan historiassa. Huovuttamalla ihminen on pystynyt muovaamaan kuiduista kestävää ja eristävää materiaalia, joka on auttanut ihmisiä selviytymään pohjoisen pallonpuoliskon haastavissa olosuhteissa. Jo antiikin skyytit asuivat huopateltoissa, ja keskiajalla mongoleille kaikki aron huopatelttojen kansat olivat samaa heimoa.

Villahuopa voi kuitenkin mennä pilalle huolimattomissa käsissä. Enteen muotoilu on huvittava, koska ei ole ihan selvää, pitääkö hakata ja köyttää huopaa vai sitä, joka pani sen veteen. Tulin ajatelleeksi mongolien tapaa kääriä känniörveltäjä huopaan, jos tämä alkaa pilata muiden hauskanpidon juhlissa. Mutta enteessä on kai kyse huovan pelastamisesta käyttökelpoiseksi!

Kuvituskuva on poikkeuksellisesti modernia taidetta. Siskoni kertoi minulle Joseph Beuysin omaelämäkerrallisesta myytistä. Saksalaistaiteilija kertoili joutuneensa toistelulentäjänä toisessa maailmansodassa lento-onnettomuuteen Krimillä, jossa tataarit pelastivat hänen henkensä käärimällä hänet rasvaan ja huopiin. Tarinalle ei ole mitään todisteita, mutta Euraasian aromaiden paimentolaiset inspiroivat Beuysin taidetta.

Flickr-käyttäjä MJ Klaver kuvasi Beuysin installaation "The Pack" (Lauma, 1969) Tate-museossa. Installaatio esittää museon kuvauksen mukaan "kaoottista ja dynaamista energiaa, joka oli Beuysin mukaan olennaista yhteiskunnallisen muutoksen saavuttamiseksi." "Lauma" koostuu 24 DDR:stä tuodusta urheilukelkasta, jotka purkautuvat näyttelytilaan VW-pakettiautosta. Jokainen kelkka on lastattu "selviytymispakkauksella": huoparulla lämpöä ja suojaa varten, rasvakimpale ravinnoksi ja taskulamppu suunnistamista varten.

Beuysin taideteosta on tulkittu ristiriitaisesti: Siinä on nähty nuorekasta seikkailumieltä, hyökkäävää valloitushalua, pakoa katastrofin edessä jne...

Kuvalähde: https://www.flickr.com/photos/mjk23/4574866796

Tietoa taideteoksesta: https://de.wikipedia.org/wiki/The_pack_(das_Rudel)

[ainurelmgren@mementomori.social]

34. Kaani lähti sotaan. Vihollinen lyötiin. Kaani palaa takaisin ja sallii kansan elää paimentolaisina tai asettua aloilleen. Itse joukkoineen hän saapuu ordoon iloiten ja onnellisena.
Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

*****

Enteestä nro 28 opimme, että ordo on päämaja, hallitsijan leiri eli valtakunnan hallinnon keskus.

Tämä enne on melko simppeli, mutta kiinnostavaa on, että siinä korostetaan voiton jälkeistä yhteiskuntajärjestystä: Kansa saa päättää elintavoistaan. Ehkä tässä tarkoitetaan siis myös voitetun osapuolen alamaisia.

Kuva on lainattu Wikimedia Commonsista ja esittää uiguurien kaanin kääntymistä manikealaisuuteen vuonna 762. Enteiden kirja koottiin todennäköisesti näihin aikoihin.

Lisätietoja kirjasta, josta kuva on peräisin: https://en.wikipedia.org/wiki/Leaf_from_a_Manichaean_book_MIK_III_4979

https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Conversion_of_B%C3%B6g%C3%BC_Qaghan_(759-780_CE)_to_Manicheism_in_762_(detailed_of_B%C3%B6g%C3%BC_Qaghan_in_a_suit_of_armour,_kneeling_to_a_Manichean_high_priest).jpg

[ainurelmgren@mementomori.social]

35. Mies lähti armeijaan. Tiellä hänen hevosensa väsyi. Mies kohtasi joutsenen. Joutsen nosti hänet siivilleen, nousi ilmaan ja kuljetti hänet vanhempiensa luokse. Hänen äitinsä ja isänsä iloitsevat ja ovat onnellisia.
Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

*****

Jotkut tulkitsijat ovat päätelleet, että mies on kotimatkalla sodasta. Joutsen ei siis edistä rintamakarkuruutta. Mutta tästä emme voi olla täysin varmoja. Enteiden kirjan muotoilut ovat usein pelkistettyjä ja viitteellisiä. Pääasia on, että mies pääsee kotiin.

Kuvituskuva pienine joutsenineen on Mogaon temppeliluolasta nro 435. Enteiden kirja löytyi saman luolakompleksin kiinni muuratusta kirjakammiosta. Mogaon temppeliluolat sijaitsevat Dunhuangissa, Gansun provinssissa Kiinassa.

Joutsen esiintyy buddhalaisessa ja hindulaisessa taiteessa, mutta sillä on myös oma merkityksensä muinaisturkkilaisten tengriläisessä maailmankuvassa, josta Enteiden kirja kertoo. Suden tapaan joutsen voi olla heimon esiäiti tai sankarin morsian. Erilaisten turkkilais- ja mongolikansojen luomiskertomuksissa joutsen tai muu vesilintu avustaa Tengri-jumalaa maailman luomisessa. Aivan kuten suomalais-ugrilaisissakin myyteissä.

[ainurelmgren@mementomori.social]

36. [Versio 1. VATEC] Vaikka omistat paljon hevosia, sinulla ei ole siitä iloa. Kun hevoset ovat epäonnisia, et huolestu. Kun nostat sotalippusi, et nauti jumalallista suosiota (kut).
Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on erittäin huono.

[Versio 2. Tekin 1993] Sinulla ei ole useita arvonimiä omaavan miehen iloa. Toisaalta et pelkää huonoa mainetta. Näin ollen sinulla ei ole hyvää onnea (kut) jota juhlitaan liputtaen. Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on erittäin huono.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

*****

Tätä ennettä voidaan tulkita ainakin kahdella eri tavalla. Syy piilee avainsanassa "at", joka voi tarkoittaa joko hevosta tai nimeä - ei ainoastaan muinaisturkissa, vaan monissa turkinsukuisissa kielissä tänäkin päivänä.

Tataarisukulaiseni kertoivat minulle kerran kaskun, muistaakseni ihan oikeaan henkilöön liittyen. Siinä setä kysyy pieneltä pojalta, mikä hänen nimensä on. "Ei minulla ole heppaa", vastasi poika.

Samoin kut/kot on pysynyt hyvän onnen ja siunauksen käsitteenä ja tataarit toivoittavat toisilleen merkkipäivinä "kotlı bulsın", onneksi olkoon.

Lähteet: Tekin, Talat. 1993. Irk bitig. Harrassowitz Verlag.
VATEC-Projekt 2004. https://vatec2.fkidg1.uni-frankfurt.de/vatecasp/Irk_Bitig.htm

Kuva: Otin valokuvan Tang-dynastian aikaisista hevospatsaista British Museumissa heinäkuussa 2025.

[ainurelmgren@mementomori.social]

37. Vanha härkä joutui muurahaisten syömäksi. Ne nakersivat sen mahaa. Härkä seisoo, kykenemättä liikkumaan.
Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on huono.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

*****
Enteiden kirjan enne nro 37 kuuluu huonojen enteiden kategoriaan, joissa eläin ei pääse liikkumaan vapaasti.

Muita tällaisia enteitä:
Nro 16, varastettu hevonen: https://mementomori.social/@ainurelmgren/115962092437046541
Nro 25, kaksi härkää: https://mementomori.social/@ainurelmgren/116024003607698989
Nro 39, sidottu päistärikkö (tulossa)
Nro 46, kameli suossa (tulossa)

Kuva on lainattu British Museumin sivuilta lisenssillä CC BY-NC-SA 4.0. Se esittää savesta valmistettua härän päätä, joka on ehkä toiminut juoma-astiana. Esine on peräisin Yotkanin löytöpaikasta Kiinan Xinjiangista. Esineen tarkka ikä ei ole tiedossa. Se saattaa olla vuosisatoja vanhempi kuin Enteiden kirja. https://www.britishmuseum.org/collection/object/A_MAS-52

[ainurelmgren@mementomori.social]

38. Tulkoon kaislikkoon jääneestä orjattaresta, joka ei miellyttänyt Tängriä, kuningatar!
Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

*****

Valitsin kuvituskuvaksi ylhäisiä naisia kuvaavan maalauksen Bezeklikin "Tuhannen Buddhan luolista". Luolasta nro 9 löytynyt maalaus on ajoitettu 800-luvulle. Se sijaitsee nykyään Museum für Asiatische Kunstissa Berliinissä.

Yhteensä neljä kuninkaallista preussilaista retkikuntaa järjestettiin vuodesta 1902 alkaen Xinjiangiin (eli Itä-Turkestaniin). Saksalainen tutkimusmatkailija Albert von Le Coq irrotti Bezeklikin luolista useita seinämaalauksia ja lähetti ne Berliiniin. Eurooppalaiset tutkijat järkeilivät, että taideteokset kannatti viedä turvaan levottomasta, hajoamispisteessä olevasta Kiinan keisarikunnasta. Monet Berliiniin viedyistä maalauksista tuhoutuvat kuitenkin toisessa maailmansodassa.

Bezeklikin buddhalaiset luolatemppelit olivat uiguurien kaanikunnan käytössä 800-luvulla. Samoihin aikoihin muuan manikealainen munkki kirjoitti muistiin tengriläisiä enteitä Enteiden kirjaan, joka kulkeutui itään, kunnes se säilöttiin 1000-luvulla Mogaon temppelilkompleksin kirjastoluolaan. Uskontojen moninaisuus vastasi Silkkitien väestön kielellistä ja etnistä moninaisuutta.

[ainurelmgren@mementomori.social]

39. Ne kytkivät päistärikön ristiin. Se seisoo kykenemättä liikkumaan.
Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on huono.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

*****

Enteessä 37 mainittu lista huonoista enteistä, joissa eläin ei pääse liikkumaan vapaasti, täydentyy nyt epäonnisella hevosella.

Kuvalähde: Metropolitan Museum of Art. Kuusi hevosta (rajaus). Tunnistamattomat taiteilijat.
1200-1300-luku, Yuan-dynastia. Koitin löytää kuvan päistäriköstä. https://www.metmuseum.org/art/collection/search/40303

[ainurelmgren@mementomori.social]

40. [Versio 1, VATEC 2004:] Saaliinhimoinen partakorppikotka iskien leveällä nuolenpäällä [nokallaan], leveällä kuin lapaluu, kallion halkaisten, elää yksin.
Näin on sanottu. Niin sinnikäs ja mahtava se on. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

[Versio 2, Tekin 1993:]: Rohkea nuorukainen kulkee yksin, hartiat avoimena, iskien ja halkaisten paljaan kallion leveällä nuolenpäällä. Näin on sanottu. Niin sinnikäs ja mahtava hän oli. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

*****

Lähteet:
Tekin, Talat. 1993. Irk Bitig - The Book Of Omens. Harassowitz-Verlag.
VATEC-Projekt, 2004. Goethe-Universität Frankfurt am Main.

Kuva: Wellcome Library Wikimedia Commons.

[ainurelmgren@mementomori.social]

41. Valkotäpläinen lehmä alkoi vasikoida. Se ajatteli: "Olen kuolemaisillani!"
Se synnytti valkotäpläisen sonnivasikan. [Vasikka] sopisi vihittäväksi*. [Lehmä] pelastui kohtaloltaan**.
Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

* Eli omistetutksi jumaluudelle (tängrille).
** Eli kuolemalta.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

*****

En löytänyt aikakauteen sopivaa kuvituskuvaa valkotäpläisistä naudoista, mutta mielestäni tämä British Museumin nettiarkistosta löytynyt yksityiskohta buddhalaisesta maalauksesta on viehättävä. Se saattaa olla Enteiden kirjan ikäinen (800-luvulta jaa.) ja se löytyi samasta Mogaon temppeliluolakompleksista Gansun provinssista, Länsi-Kiinasta.
https://www.britishmuseum.org/collection/object/A_1919-0101-0-94

[ainurelmgren@mementomori.social]

42. Kuppinsa ja kulhonsa jättänyt nainen lähti pois. Sitten hän mietti huolellisesti.
"Minne olen menossa ilman kuppejani ja kulhojani?" hän ajatteli.
Hän palasi ja löysi kaikki kuppinsa ja kulhonsa eheinä tallella. Hän iloitsee ja on onnellinen.
Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

*****

Samaistun vahvasti enteessä mainittuun naiseen.

Kuvituskuvassa näkyvä kulho on hautalahja ja valmistettu n. 551–650 jaa. Se on löydetty Turfanin Astanan hautausmaalta Xinjiangista. Hautausmaa oli varhaiskeskiajalla kiinalaisten asuttajien käytössä. Haudoissa säilyneet esineet kertovat aineellisesta kulttuurista, jossa sekoittui vaikutteita joka ilmansuunnasta.

[ainurelmgren@mementomori.social]

43. Haukka* lähti pyytämään jokilintuja. Kokkolintu** lennähti sitä vastaan.
Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on huono.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

* Togan.
** Kara kuš, "musta lintu" eli maakotka. Kahdessa muussa enteessä mainitaan lintu nimeltä talım kara kuš, saalistava musta lintu. VATEC kääntää sen Garudaksi, kun taas Tekin (1993) tyytyy kotkaan. Marcel Erdal (1997) kuitenkin huomauttaa, että toisen, kaksikielisen lähteen perusteella tiedetään, että talım kara kuš on kiinaksi Garuda. Nämä voivat olla peitenimiä, kuten pedoilla usein on. Jossain burjaatinmongolian murteessa maakotka on khangardi, eli Garuda-kaani. [Täydennys 2.3.2026: Opin juuri jostain Instagram-meemistä, että Karakoš on myös tataarien tarulintu. Tutkimukset jatkuvat...]

Garuda, käärmehenkiä saalistava Višnu-jumalan ratsu, tuli muinaisturkkilaisille tutuksi buddhalaisuuden välityksellä. Halusin säilyttää kotkan ja tarulinnun yhteyden ja käytin käännöksissä käsitettä kokkolintu.

Kuvituskuva: Wikimedia Commons. Kuva esittää seinämaalausta temppeliluolasta nro 38 Kizilissä, Xinjiangissa. Maalaus on peräisin 300-luvulta jaa. Se on siis 500 vuotta vanhempi kuin muinaisturkkilainen enteiden kirja. Temppelit kuuluivat muinaisen Kutšan valtakunnalle ennen kuin Tang-dynastia valloitti alueen 600-luvulla. Kutšalaiset puhuivat indoeurooppalaista länsi-tokaarin kieltä. Enteiden kirjan kirjoittamisen aikaan Kutšasta oli tullut uiguurien hallitsema Qocho, joka pysyi itsenäisenä vuoteen 1132.

Lähteet:
Erdal, Marcel. 1997. Further notes on the Irk Bitig. Turkic Languages 1, 63-100.
Tekin, Talat. 1993. Irk Bitig - The Book Of Omens. Harassowitz-Verlag.
VATEC-Projekt, 2004. Goethe-Universität Frankfurt am Main.

[ainurelmgren@mementomori.social]

44. Haukka, sanoen: "täällä on jänis", sukelsi taivaalta sitä pyytämään.
Haukan kynnet nylkeytyivät ja repeytyivät.
Haukka nousi ja lensi pois kulunein kynsin. Jänis juoksi pakoon repeytynein nahoin.
Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on huono.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

*****

Hupsista, lähdin matkoille ja pidin vahingossa parin päivän tauon. Nyt tulee kiire jos aion saada syötettyä enteet fediversen nautittavaksi syntymäpäivääni / kevätpäivän tasaukseen / nowruziin mennessä.

Kuvituskuvaksi valitsin Dunhuangin Mogaon temppeliluolista löytyneen silkkimaalauksen yksityiskohdan, joka esittää kauhistunutta jänistä. Maalaus kokonaisuudessaan esittää Buddha Amitābhan Puhdasta Maata. Maalaus on säilynyt fragmentteina. Maalauksen sivukohtauksissa on kuvituksia Amitābha-sutrasta.

Jänis kuuluu tarinaan kuningas Bimbisarasta, kuningatar Vaidehista ja heidän pojastaan, prinssi Ajātaśatrusta. Maalauksessa kuvatussa kohtauksessa Ajātaśatru on muuttunut Bimbisaraa pakenevaksi valkojänikseksi. Kun alun perin intialaisesta historiankirjoituksesta tutun prinssin tarina saapui Kiinaan buddhalaisten vaikutteiden mukana, tarinaan ilmestyi uusi aihe: ennen uudelleensyntymistään prinssinä, Ajātaśatru oli elänyt valkoisena jäniksenä ja joutunut kuninkaan - oman tulevan isänsä - tappamaksi. Syy: Vanheneva kuningas halusi epätoivoisesti perillistä ja oli valmis tappamaan kenet tahansa, jotka enteet osoittivat tulevan pojan väliaikaiseksi tomumajaksi. Tämä kostautui myöhemmin pojan katkeruutena ja kapinointina isäänsä vastaan.

Tutkija Lilla Russell-Smith on ehdottanut, että maalaus on Dunhuangissa 900-luvulla asuneiden buddhalaisten uiguurien tilaustyö. Hän havaitsee samoja piirteitä Turfanin alueelta löytyneissä uiguurimaalauksissa. Muut tutkijat ovat ajoittaneet maalauksen 700-800-luvuille, mutta näkevät myös tyylissä keskiaasialaista vaikutusta.

Kuvan lähde ja lisenssi: British Museum. CC BY-NC-SA 4.0 https://www.britishmuseum.org/collection/object/A_1919-0101-0-37?selectedImageId=1613712684