CIRCLE WITH A DOT

Tämmösii tekeillä juuri nyt
#Viivasyövytys ja #nerikomi -kulho 🫰
Opettajakaan ei ollut koskaan kokeillut tuommoista tekniikkaa, jossa rakennetaan eri värisistä savista kuviopötkö, josta leikatut siivut laminoidaan levyksi. Mutta joskus mun hybris, kokeilumieli ja taidot asettuvat siinä määrin sopivaan suhteeseen, että tulee epätodennäköisiä onnistumisia!

#keramiikka #grafiikka

@tarmot Opettajan kanta vaikuttais olevan just se, että eihän hän aikuisia ihmisiä voi paimentaa. Enkä kyllä oo muutenkaan eläessäni nähnyt, että yksikään opettaja oikeesti puuttuis mihinkään kiusaamiseen millään luokka-asteella. ‍️

Kansanopiston metalligrafiikan kurssilla on kyllä uskomattominta buumeri-porvari-corea, mihin muistan vähän aikaan törmänneeni. Oon nyt useemman viikon kuunnellut sivusta, miten näillä mua 10-30-vuotta vanhemmilla ja hyväosaisemmilla ihmisillä on rankkaa, kun hiihtolomalla ei saa levätä, koska pitää lähteä synttärimatkalle Madeiralle, ja miten kaikki Palestiinaa puolustavat on putinistisen propagandan aivopesemiä. Mutta oon sitkeästi purrut kieltä ja keskittynyt omaan tekemiseen kommentoimatta yhtään mitään.

Paljon suurempi ongelma on kuitenkin se, että omaisuuden yksityistäminen ja keskittyminen on karannut noilla niin pahasti käsistä, etten saa istua yhtään missään! Jokainen tyhjä tuoli onkin itse asiassa jonkun toisen “oma” paikka, joten mua hätistetään jatkuvasti siirtymään. Ja kun tämä tilanne ei ihan hirveästi jaksa naurattaa, niin eikös joku vanha ukko jossain vaiheessa huikkaa mulle täysin pyytämättä ja yllättäen ohi kulkiessaan, että ”näytätpäs sä tänäänkin happamalta, hymyilisit enemmän”.

Istuin tänään mielenosoituksellisesti kahvihuoneessa, missä sain paradoksaalisesti vihdoin olla rauhassa. Mut lienee vain ajan kysymys, kunnes joku Ullanlinnan eläkeläisrouva keksii, että tossa kahvikoneen lähellähän on hyvät luonnonvarat, on muistavinaan, että hän on itse asiassa aina istunut siinä, ja patistaa mut johonkin siivouskomeroon.

Tää käy kyllä jo allegoriasta, mä vannon.

Mietin tässä, että miten ihmeessä yliopistot onnistuu esiintymään niin aikuisina ja luotettavina instituutioina, vaikka yliopistotyöläisen elämä muistuttaa lähinnä sitä, että yrittäisi olla tekemisissä jonkun kunnon fuckboyn kanssa:

”Hey, kävelin ohi sun toimistosta ja tuli mieleen et oisitko vapaa tänä iltana? ; ) Oisit niin täydellinen tekemään ton yhen vertaisarvion nimittäin…”

”No huh, sulla on kyllä semmonen CV, et voisit millon vaan tulla vetäsee mulle yhen kurssin! No strings attached, tietty ;)))”

”Mitä, en tod oo tekemässä tästä työsuhteesta virallista! Ahaha…. Siis sori jos oon jotenki vahingossa antanu ymmärtää jotain enemmän. Tosi harmi, jos tää hyvä juttu nyt kaatuu siihen, että sä alat vaatia multa jotain lupauksia : ( ”

”Mitä sä nyt mua syyllistät siinä, että oot omistautunut mulle kymmennen vuotta ja blaa blaa blaa. Kyllä sä oot koko ajan tienny, et mulla on noi 50 muutakin työntekijää, jotka merkkaa mulle paljon enemmän kuin sä.”

#tutkijahommat