Mietin tässä, että miten ihmeessä yliopistot onnistuu esiintymään niin aikuisina ja luotettavina instituutioina, vaikka yliopistotyöläisen elämä muistuttaa lähinnä sitä, että yrittäisi olla tekemisissä jonkun kunnon fuckboyn kanssa:”Hey, kävelin ohi sun toimistosta ja tuli mieleen et oisitko vapaa tänä iltana? ; ) Oisit niin täydellinen tekemään ton yhen vertaisarvion nimittäin…” ”No huh, sulla on kyllä semmonen CV, et voisit millon vaan tulla vetäsee mulle yhen kurssin! No strings attached, tietty ;)))””Mitä, en tod oo tekemässä tästä työsuhteesta virallista! Ahaha…. Siis sori jos oon jotenki vahingossa antanu ymmärtää jotain enemmän. Tosi harmi, jos tää hyvä juttu nyt kaatuu siihen, että sä alat vaatia multa jotain lupauksia : ( ””Mitä sä nyt mua syyllistät siinä, että oot omistautunut mulle kymmennen vuotta ja blaa blaa blaa. Kyllä sä oot koko ajan tienny, et mulla on noi 50 muutakin työntekijää, jotka merkkaa mulle paljon enemmän kuin sä.”#tutkijahommat
