T
Lehtikaalit ja purjot on helppo koulia, sen kun napsii ylimääräiset taimet leivän päälle. Mutta tomaatit, niiden kanssa on henkisesti vaikeampaa. Siksi niitä on lopulta aina liian paljon.
Ulkona on oljenkeltaista ja alan tosissani kaipailemaan vihreää. Kaikki monivuotiset leivänpäällisetkin vielä jurottaa, kai ne odottaa yöpakkasten loppumista. Tuntuu, että kevät on nyt tosi pitkä.
Niin, se raha - ah mikä ihana tekosyy paskoa kaikki 
En ehkä enää edes yritä ymmärtää, mitä järkeä tässä kaikessa on. Haluaisin hidastaa, jarruttaa, hengittää. Tuntuu siltä, että ollaan taas jossain risteyskohdassa. Että pidelläkö valkoisin rystysin kiinni viimeisen vaunun perälaidasta vai hypätäkö pois kelkasta, koska oravanpyörä on ottamassa taas uutta vauhtia.
Onnellisia he, joille juokseminen on luontevaa.
Tekoäly nostaa nyt datakeskusten sähkönkulutusta ennennäkemättömällä tavalla, kirjoittaa Suomen Luonnon toimituspäällikkö Antti Halkka.
Suomen Luonto (suomenluonto.fi)
@turmalina Hyvä pointti, jota jäin pohtimaan. Vaikka kaikkea pahaa tapahtui silloinkin, ehkä emme olleet niin kamalan tietoisia koko ajan kaikesta.
"Usein puhutaan nostalgiasta, kaipuusta johonkin. En tiedä onko se nostalgiaa, jos haluan takaisin ajan, jolloin kaikki ei ollut pelkkää sotaa, luonnontuhoa ja ahneutta. Ihmisyyden muotti on kaventunut samalla, kun kilpailu, kovuus ja kiire yhteiskunnassa ovat kasvaneet.
Laman jälkeisen nousukauden adrenaliinipiikistä on enää vähän jäljellä. Suomi on ainakin poliitikkojen puheissa täynnä melkoisen lohduttomia näkymiä. Niin ei tarvitsisi olla.
Olen aistivani, että tietynlainen analoginen elämä vetoaa taas ihmisiin. On ristikoita, dumbphonet, C-kasetteja ja käsityökerhoja. Tarvitsemme enemmän talkoita, mummolaa, päiväunia, sienestystä, kyläilyä, painettuja Kainuun Sanomia – ja yhteisen juhannuskokon, jonka äärelle ovat tervetulleita kaikki, jotka osaavat olla hetken aikaa nahistelematta."
1990-luvun sarja kuvaa maaseudun muutosta ja lama-ajan haihtuneita unelmia. Juuri nyt Metsolat elää uutta nousukautta, kirjoittaa toimittaja Johannes Roviomaa.
Yle Kulttuuri ja Asia (yle.fi)
@Anna_Maaret Ompahan hieno !
@pipanella_56 En ole ite koskaan tutustunut kamppailulajeihin, mutta tosiaan, vipuvoimaahan se on sekin!
En kyllä eilen vielä uskonut, että tämä kivi olisi tänään tässä, ja vieläpä ilman konevoimaa. Hirveän opettavaista nuorisollekin, mikä voima on pitkässä vipuvarressa ja miltä tuntuu, kun näpeissä on tuntuma kiven liikkeeseen.
@karhutar Uskoakseni siltä tulee rasvakoppi - eli paikka jossa talon vähät koneet ja vastaavat asustelee 
Mutta kaikki lähti oikeastaan siitä, että vanhan aitan hapristunut eteläseinä kaipaa kovasti joko laudoitusta tai jotain muuta suojakseen. Tämän tärkein tehtävä taitaa olla se suojana toimiminen.
Nurkkakepitin eilen illalla jo toisenkin suunnitteilla olevan rakennelman, ja ensimmäisen piirustukset valmistui juuri. Joten on kai syytä ruveta toimeen.
Prosessi vaatii luovuutta, kun materiaalina on kiviä, taapelillinen sekalaista puutavaraa, kierrätettyjä peltejä ja ikivanhoja lattialautoja. Kaikki lähtee siitä, että mittaa pellit, se pitkälti määrää koon. Riippuen rakennelman tarkoituksesta, katon kaltevuudesta ja talven potentiaalisesta lumikuormasta, voidaan rakentaa raskaasti tai sitten vähän kevyemmin. Nyt mennään melko kevyesti.
Oven malli vielä hautuu, sekin pitää esteettisesti kalibroida muuhun ympäristöön. Jotkut vanhat saranat varmasti löytyy. Estetiikka on tärkeää, ja siksikin tämä kaikki on synnytettävä omassa päässä ja käsissä.
Sanon suoraan, että aika paljon on vaatinut rohkeutta alkaa vaan tekemään, niinkuin itse haluaa. Olla välittämättä siitä, mitä muut minusta ajattelee. Mun sisäinen insinööri rakastaa juuri tätä tekemistä ja näitä kummallisia työmaita.
@Timalane Tätä muuten olen miettinyt. Että jos en kerro kenellekään, että olen täällä, löytääkö kukaan tuttu minua koskaan? Ja toisaalta, kauanko saan odottaa, että joku huomaa FB:sitä poistumiseni? Voi olla että hiljaista on.
@ElinaPyy Minäkin olen kuullut Googlesta kommentin, että "ei kai siitä eroon pääse". Ihmiset on kovin alistuneita.
On kyllä kummallista, jos yrittäjät/tuottajat ajattelevat, että kaikki heidän potentiaaliset asiakkaat on FB:ssä. Mutta ehkä heillä sitten menee niin hyvin, ettei ole tarvetta yrittää tavoittaa ihmisiä sen ulkopuolelta.
Yksi syy, miksi kirjoitan tämän tänne, on se, että ehkä joku tuttukin joskus eksyy tänne lueskelemaan ja ihmettelemään. Ja ehkä voimme siitä sitten luontevasti jatkaa keskustelua vaikka kasvotusten.
Tottahan on toki sekin, että en ole juuri kenellekään kertonut, että täältä minut nykyään löytää. Ehkä haluan ensin tehdä oloni kotoisaksi, ja sitten vasta kutsua vieraita kylään.
Olen myös tietoinen siitä, että fediversumi on ainakin tällä hetkellä hyvin alkukankea paikka ihmisille, jotka eivät ole atk-ihmisiä. Siksi en ihan tuosta vaan uskalla suositella sitä ihan kenelle vaan.
En nyt oikein tiedä miten tämä asia pitäisi paketoida. Poistin pari päivää sitten Facebook-tilini. Mietin, pitääkö ihmisille tosiaan kertoa, miksi? Eikö kaikki ymmärräkään sitä ihan tuosta vaan? Tunnen oloni vähän hölmöksi, kun alan selittää Metasta ja tästä kaikesta.
Samaan aikaan tosi monen yrityksen ja yhdistyksen olennaisin tiedotus on Facebookissa tai Instagramissa. Välttämättä ei ole edes nettisivuja, saati sähköpostitiedotusta edes niille, jotka sitä toivoisivat.
On yrityksiä ja yhdistyksiä, joissa atk-osaamista ei juuri ole, ja silloin vaikkapa Facebook tuntuu tosi helpolta tavata tiedottaa. Ymmärrän sen. Mutta siinä on se huono puoli, että pikku hiljaa muodostuu käsitys, että jos tieto on vaikkapa Facebookissa, se on kaikkialla. Näin ei ole, vaan silloin tieto nimenomaan on muurin takana.
En usko, että syyllistäminen vie eteenpäin, joten en lähde siihen. Mutta asiat on muutoksessa. Ajattelin ensin, että heitän vaan hanskat tiskiin ja odotan.
Mutta ei, ehkä minulla onkin mielipide: Tiedotusta ei pidä jättää yhden kanavan varaan, vaan monikanavaisuutta pitää alkaa taas lisätä. Julisteet ilmoitustauluille, kyltit tienvarsille, nettisivut, sähköpostit, paikallislehdet, puskaradio, mainoslehtiset... Ja jos oikein rohkeaksi haluaa heittäytyä, niin fediversumi.
#tiedotus
#facebook
#instagram
#yhdistykset
#yritykset
#fediversumi
Kertokaas. Jos joku on bridgettänyt itsensä Blueskystä tänne Mastodoniin, niin näkyykö vastaukseni hänen toottiinsa hänelle ihan tavalliseen tapaan? Entä jos hän vastaa minulle, niin näkyykö se minulle? Minähän en näe hänen mahdollisesti Blueskyssa saamiaan muita kommentteja, enhän?
Ja entäs ylipäätään tuo bridgettäminen, onko sen Bluesky-käyttäjän nimenomaan itse uitettava itsensä tänne Mastodoniin, jotta voin häntä seurata? Vai onko minulla joku konsti seurata Bluesky-tilejä täältä Mastodonista käsin?
Onko jossain joku ohje tätä koskien?
Joskus mietin, onko joidenkin ihmisten välisten ongelmien ydin tosiaan vain kommunikaation puute, kuten haluaisin ajatella, vaiko sittenkin se, että joillekin pitäisi asettaa rajat paljon tiukemmin, näkyvämmin ja äänekkäämmin. Missä on se tori, jossa saa huutaa NYT RIITTÄÄ! Pitääkö aina vaan jaksaa nieleskellä, väistää, antaa pölyn laskeutua ja jatkaa eteenpäin.
No voi hemmetin hemmetti, surullinen uutinen tämä.
@EevaXTiina Suorastaan tunnen kuinka Lundian varastohyllyni ja varastossa olevat Lundian hyllyni kohisten kasvavat arvoa 
@Stoori Tuo pienempi on varmaan just hyvä, ei niin nopiaan käsi väsy mäiskiessä.
@menneisyytesi Mä silloin nimenomaan pyysin sitä selittämään ja oli tosi kivaa, kun se tosissaan yritti. Mutta en tiiä pitäiskö tuo selittää kuvalla, videolla, tanssin keinoin vai miten ihmeessä, että salaisuudet aukenisi mulle.
