Mikä on vanhin tänä vuonna lukemasi kirja?

[markkuseta@mastodontti.fi]

@sarjuuksia Nyt on luvussa parhaillaan Dorian Grayn muotokuva (1890) ja se tuntuu kyllä kerronnaltaan hieman vanhahtavalta.

[sarjuuksia@mementomori.social]

@tittamarja Ai hitsi, oon muuten minäkin lukenut jonkin novellin tyyliin vuodelta 1945 tms, mutta eihän se näy missään mun merkinnöissä, kun luin tosiaan vaan sen yhden novellin enkä koko kokoelmaa

[sarjuuksia@mementomori.social]

@msaari Ah, Anni Polvan kirjat on usein ajallisesti niiiiin lähellä - ja mentaalisesti niin kaukana.

[msaari@mementomori.social]

@sarjuuksia Kai niissä vähän näkyy sekin, että vaikka tapahtumat sijoittuvat jonnekin 1950-luvulle, Polva tuo niihin myös omaa lapsuuttaan. Näin ainakin Juha Hurme taisi asian esittää Polva-kirjassaan.

[sarjuuksia@mementomori.social]

@msaari en oo yhtään Tiinaa aikuisiällä lukenut, mutta Polva aikuisten viihdettä sitäkin enemmän. Ja se on kyllä... No, en väitä, että nykyromantiikkakaan aina olisi parempaa esim. mieskuvansa kanssa.

[asta@sunny.garden]

@sarjuuksia Kuuntelin The Stepford Wivesin, joka on vuodelta 1972! Muuten tullut luettua lähestulkoon pelkästään 20-luvulla ilmestyneitä kirjoja, enpä oo tullut ajatelleeksi asiaa aiemmin!

[hannamorre@mementomori.social]

@sarjuuksia
Tämän vuoden kirjasaldo on vielä tosi vaatimaton, mutta viime vuoden vanhin oli Patrick O'Brienin Kuninkaan mies (1970, suom. 2000). Kotimaisista vanhin oli Ulla-Lena Lundbergin Suureen maailmaan (1991).
Näistä kahdesta Lundbergin kirja oli jotenkin ajattomamman oloinen, vaikka molemmat olivat historiallisia romaaneja.

[turmalina@mementomori.social]

@magdalenahai @karhu667 @sarjuuksia
Tänä vuonna tähän mennessä: 1952 eli Aldous Huxleyn Tajunnan ovet / Taivas ja helvetti (suomennettu vuonna 2009)

Viime vuoden vanhin oli 1861, eli Charles Dickensin Suuria odotuksia (löytyy myös kirjoja vuosilta 1886 ja 1873)

[sarjuuksia@mementomori.social]

@asta joo siis teen itsekin aina välillä ihan hartiavoimin töitä, että saisin nostettua luettujen kirjojen keski-ikää. Mutta niin vaan tulee eniten kulutettua 3-5 vuoden sisään ilmestynyttä, vaikka jotain ihan nollarinkin klassikoita on lukemati

[sarip@hcommons.social]

@sarjuuksia Clifford Simakin Väliasema vuodelta 1964 taitaa olla vanhin. Muuten näin vuoden alussa Hugo-ehdokasasettelun vuoksi on tullut luettua tuoreita kirjoja.

[unetar@piipitin.fi]

@sarjuuksia Sudenmorsian ilmestyi vuonna 1928, mutta vieläkin vanhempia ovat kokoelmasta Viipyilevät pilvet löytyvät runot. Ne ovat alkujaan jostain 300-400 -lukujen tienoilta. Käännökset ovat toki uudempia.

[lukija@mementomori.social]

@sarjuuksia Helvi Juvosen runokokoelma Kuningas Kultatakki (1950). Hyvä runous ylipäänsä on ajatonta, vaikka Juvosella pilkahteleva uskonnollisuus ehkä onkin nykylukijalle vieraampaa. Antiikin klassikoita en ole tänä vuonna vielä ehtinyt lukea, ne yleensä vanhimpina.

[ruttokoira@mastodontti.fi]

@sarjuuksia Nopealla lukuvihkon selailulla Marlen Haushoferin Seinä, joka on vuodelta 1963. Tykkäsin!

[ruttokoira@mastodontti.fi]

@sarjuuksia Komento takaisin! Olihan siellä novellikokoelma Oscar Wildelta, eli jostain 1800-luvun loppupuolelta.

eta - Onnellinen prinssi ja muita tarinoita, julkaistu alun perin 1888.

[pekkalehikoinen@mastodontti.fi]

@sarjuuksia Robinson Crusoe (1719), vuoden 2000 käännös.

[raija@mementomori.social]

@sarjuuksia 1865, Jules Verneä

[ekari@mementomori.social]

@sarjuuksia Hobitti vuodelta 1937. Suomennos toki tuoreempi

[asta@sunny.garden]

@sarjuuksia Täytyypä itsekin alkaa kiinnittää huomiota! Äänikirjoina tulee kuunneltua helposti uusia silloin kun on tilaus palveluun voimassa, kirjaston valikoimasta löytää helpommin vanhempiakin.

[petteri@mementomori.social]

@sarjuuksia Lauri Jäntti : Viipurin viimeinen päivä kesällä 1944 (1964)

[sarjuuksia@mementomori.social]

@ruttokoira yllättävä aikahyppy taaksepäin!