Mikä on vanhin tänä vuonna lukemasi kirja?

[msaari@mementomori.social]

@sarjuuksia Niukasti viime vuoden puolelle jää noin vuodelta 1000 ollut kirja; tämän vuoden puolella vanhimmat lukemani ovat Rouva Dalloway (1925), Siinä paha missä mainitaan (1941) ja Tiina (1956). Tiina tuntui näistä vanhimmalta.

[magdalenahai@mstdn.social]

@sarjuuksia 1983, luin uudestaan Pratchettin Color of Magicin. Toimi paremmin kuin muistinkaan.

[nihkeys@mastodontti.fi]

@sarjuuksia Stanisław Lemin "His Master's Voice" (1968). Luin suomennosta (Isännän ääni), joka oli englanninkielisestä käännöksestä. En tainnut päästä kuin 10 sivua ja uuvuin ja vaihdoin .

[tittamarja@mementomori.social]

@sarjuuksia Claire Keeganin Kasvatti (2010, suomennos tosin vasta 2024). Parhaillaan luen Harlan Ellisonin novellikokoelmaa Greatest Hits, jossa vanhimmat novellit ovat 1960-luvun lopulta, mutta kokoelma on julkaistu 2024.

[saruwine@mementomori.social]

@sarjuuksia Tänä vuonna en ole vielä lukenut paljon mitään, mutta viime vuoden vanhin oli P. G. Wodehousen Psmith ratkaisee, alkuteos vuodelta 1923 (suomennos 2025).

[karhu667@piipitin.fi]

@magdalenahai @sarjuuksia 1979, Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille. Toimii edelleen.

[magdalenahai@mstdn.social]

@karhu667 @sarjuuksia hitsi nää on jo vanhoja!

[markkuseta@mastodontti.fi]

@sarjuuksia Nyt on luvussa parhaillaan Dorian Grayn muotokuva (1890) ja se tuntuu kyllä kerronnaltaan hieman vanhahtavalta.

[sarjuuksia@mementomori.social]

@tittamarja Ai hitsi, oon muuten minäkin lukenut jonkin novellin tyyliin vuodelta 1945 tms, mutta eihän se näy missään mun merkinnöissä, kun luin tosiaan vaan sen yhden novellin enkä koko kokoelmaa

[sarjuuksia@mementomori.social]

@msaari Ah, Anni Polvan kirjat on usein ajallisesti niiiiin lähellä - ja mentaalisesti niin kaukana.

[msaari@mementomori.social]

@sarjuuksia Kai niissä vähän näkyy sekin, että vaikka tapahtumat sijoittuvat jonnekin 1950-luvulle, Polva tuo niihin myös omaa lapsuuttaan. Näin ainakin Juha Hurme taisi asian esittää Polva-kirjassaan.

[sarjuuksia@mementomori.social]

@msaari en oo yhtään Tiinaa aikuisiällä lukenut, mutta Polva aikuisten viihdettä sitäkin enemmän. Ja se on kyllä... No, en väitä, että nykyromantiikkakaan aina olisi parempaa esim. mieskuvansa kanssa.

[asta@sunny.garden]

@sarjuuksia Kuuntelin The Stepford Wivesin, joka on vuodelta 1972! Muuten tullut luettua lähestulkoon pelkästään 20-luvulla ilmestyneitä kirjoja, enpä oo tullut ajatelleeksi asiaa aiemmin!

[hannamorre@mementomori.social]

@sarjuuksia
Tämän vuoden kirjasaldo on vielä tosi vaatimaton, mutta viime vuoden vanhin oli Patrick O'Brienin Kuninkaan mies (1970, suom. 2000). Kotimaisista vanhin oli Ulla-Lena Lundbergin Suureen maailmaan (1991).
Näistä kahdesta Lundbergin kirja oli jotenkin ajattomamman oloinen, vaikka molemmat olivat historiallisia romaaneja.

[turmalina@mementomori.social]

@magdalenahai @karhu667 @sarjuuksia
Tänä vuonna tähän mennessä: 1952 eli Aldous Huxleyn Tajunnan ovet / Taivas ja helvetti (suomennettu vuonna 2009)

Viime vuoden vanhin oli 1861, eli Charles Dickensin Suuria odotuksia (löytyy myös kirjoja vuosilta 1886 ja 1873)

[sarjuuksia@mementomori.social]

@asta joo siis teen itsekin aina välillä ihan hartiavoimin töitä, että saisin nostettua luettujen kirjojen keski-ikää. Mutta niin vaan tulee eniten kulutettua 3-5 vuoden sisään ilmestynyttä, vaikka jotain ihan nollarinkin klassikoita on lukemati

[sarip@hcommons.social]

@sarjuuksia Clifford Simakin Väliasema vuodelta 1964 taitaa olla vanhin. Muuten näin vuoden alussa Hugo-ehdokasasettelun vuoksi on tullut luettua tuoreita kirjoja.

[unetar@piipitin.fi]

@sarjuuksia Sudenmorsian ilmestyi vuonna 1928, mutta vieläkin vanhempia ovat kokoelmasta Viipyilevät pilvet löytyvät runot. Ne ovat alkujaan jostain 300-400 -lukujen tienoilta. Käännökset ovat toki uudempia.

[lukija@mementomori.social]

@sarjuuksia Helvi Juvosen runokokoelma Kuningas Kultatakki (1950). Hyvä runous ylipäänsä on ajatonta, vaikka Juvosella pilkahteleva uskonnollisuus ehkä onkin nykylukijalle vieraampaa. Antiikin klassikoita en ole tänä vuonna vielä ehtinyt lukea, ne yleensä vanhimpina.

[ruttokoira@mastodontti.fi]

@sarjuuksia Nopealla lukuvihkon selailulla Marlen Haushoferin Seinä, joka on vuodelta 1963. Tykkäsin!