Tykkäisin lukea romantiikkaa mutta genren ennalta-arvattavuus ärsyttää.
-
Tykkäisin lukea romantiikkaa mutta genren ennalta-arvattavuus ärsyttää. Onko olemassa kevyitä romanttisia romaaneja joissa lopputulos ei ole selvillä ennen kuin on ehtinyt lukea 20 sivua?
Just lopetin Ulla Onervan Karamellikatastrofin joka oli muuten oikein viihdyttävä mutta Vitan henkilöllisyys kävi ilmi lukijalle ihan liian aikaisin. Pitkään jaksoin toivoa että siihen olisi kirjoitettu joku twisti mutta eipäei..
Eli epätoivoinen epätavallisten romanttisten viihderomaanien etsintä käynnissä. Onko kenelläkään suosituksia?
@anneleminen Itse tykkään valtavasti Terhi Tarkiaisen kirjoista, niin vampyyreista kuin historiallisista. Myös Kaisa Viitalan historialliset Skotlantiin sijoittuvat kirjat ovat mainioita!
Jos tarkennat mitä tarkoitat lopputuloksen ennalta-arvattavuudella - koska romantiikassa lopputulos on nyrkkisääntö - voin pohtia lisääkin suosituksia!
-
@anneleminen Itse tykkään valtavasti Terhi Tarkiaisen kirjoista, niin vampyyreista kuin historiallisista. Myös Kaisa Viitalan historialliset Skotlantiin sijoittuvat kirjat ovat mainioita!
Jos tarkennat mitä tarkoitat lopputuloksen ennalta-arvattavuudella - koska romantiikassa lopputulos on nyrkkisääntö - voin pohtia lisääkin suosituksia!
@msfehrwight no siis sitä että kun päähenkilön kanssa lopussa yhteen päätyvä hahmo ilmestyy kuviin niin on viimeistään 2 lauseen jälkeen selvää että tässä se on ja koko kirjan pointti on vaan käydä läpi miten kauan menee ennen kuin päähenkilö sen tajuaa/ mikä on se este tai kriisi joka matkalla pitää ensin selvittää.
Itse tykkäisin että kuvioissa voisi olla useampikin mahdollisuus niin että vasta lopussa selviää kenet valitaan. Tai jos on mystisiä online-sielunkumppaneita niin ne ei paljastu siksi naapurinpojaksi/ parhaaksi ystäväksi jota kohtaan on koko elämänsä tuntenut vain platonisia tunteita, näin karrikoiden.
-
@msfehrwight no siis sitä että kun päähenkilön kanssa lopussa yhteen päätyvä hahmo ilmestyy kuviin niin on viimeistään 2 lauseen jälkeen selvää että tässä se on ja koko kirjan pointti on vaan käydä läpi miten kauan menee ennen kuin päähenkilö sen tajuaa/ mikä on se este tai kriisi joka matkalla pitää ensin selvittää.
Itse tykkäisin että kuvioissa voisi olla useampikin mahdollisuus niin että vasta lopussa selviää kenet valitaan. Tai jos on mystisiä online-sielunkumppaneita niin ne ei paljastu siksi naapurinpojaksi/ parhaaksi ystäväksi jota kohtaan on koko elämänsä tuntenut vain platonisia tunteita, näin karrikoiden.
@anneleminen @msfehrwight mä mietin just samaa kuin Veera, että romantiikassa ennustettavuus on aikalailla sisäänrakennettu genreen. Mutta ymmärrän tän ongelman ja tuskastumisen, enkä nyt aamuaivoilla osaa edes vinkata mitään.
-
@anneleminen @msfehrwight mä mietin just samaa kuin Veera, että romantiikassa ennustettavuus on aikalailla sisäänrakennettu genreen. Mutta ymmärrän tän ongelman ja tuskastumisen, enkä nyt aamuaivoilla osaa edes vinkata mitään.
@magdalenahai @msfehrwight joo, tiedostan että tää on vahvasti genreen liittyvä juttu mutta olisi silti kiva jos löytyisi edes joku(nen) kirjailija jotka olisi valmiita muotin rajoja jossain määrin venyttelemään. Esim. joku polykuvio tai I choose me kaiken soutamisen ja huopaamisen jälkeen olisi ihanan virkistävää
-
@magdalenahai @msfehrwight joo, tiedostan että tää on vahvasti genreen liittyvä juttu mutta olisi silti kiva jos löytyisi edes joku(nen) kirjailija jotka olisi valmiita muotin rajoja jossain määrin venyttelemään. Esim. joku polykuvio tai I choose me kaiken soutamisen ja huopaamisen jälkeen olisi ihanan virkistävää
@anneleminen @msfehrwight joo, totta tämä! Polykuviosta tuli heti mieleen @satu n novelli Sydänten salongissa, mutta sen sä varmaan olet jo lukenut?
-
@anneleminen @msfehrwight joo, totta tämä! Polykuviosta tuli heti mieleen @satu n novelli Sydänten salongissa, mutta sen sä varmaan olet jo lukenut?
@magdalenahai @msfehrwight @satu oon lukenut mutta Sydänten salonki oli kyllä niin hyvä että voisi ottaa vaikka kesälomalla uusintaankin
-
@anneleminen @msfehrwight joo, totta tämä! Polykuviosta tuli heti mieleen @satu n novelli Sydänten salongissa, mutta sen sä varmaan olet jo lukenut?
@magdalenahai @anneleminen @msfehrwight
Valtiatar pinnan alta -novellissa halusin nimenomaan koetella meihin iskostetun romanttisen tarinan mallia. Kun se on niin supertuttu, niin voiko sen rikkoa? Niin että lopputulos on edelleen tyydyttävä.
-
@magdalenahai @msfehrwight @satu oon lukenut mutta Sydänten salonki oli kyllä niin hyvä että voisi ottaa vaikka kesälomalla uusintaankin
@anneleminen @msfehrwight @satu kiva kuulla! Ideahan siihen lähtikin nimenomaan tarpeesta saada vähän erilaista romantiikkaa.
-
@magdalenahai @msfehrwight joo, tiedostan että tää on vahvasti genreen liittyvä juttu mutta olisi silti kiva jos löytyisi edes joku(nen) kirjailija jotka olisi valmiita muotin rajoja jossain määrin venyttelemään. Esim. joku polykuvio tai I choose me kaiken soutamisen ja huopaamisen jälkeen olisi ihanan virkistävää
@anneleminen @magdalenahai No sitten erityisesti Terhi Tarkiaista kannattaa kokeilla!
-
Tykkäisin lukea romantiikkaa mutta genren ennalta-arvattavuus ärsyttää. Onko olemassa kevyitä romanttisia romaaneja joissa lopputulos ei ole selvillä ennen kuin on ehtinyt lukea 20 sivua?
Just lopetin Ulla Onervan Karamellikatastrofin joka oli muuten oikein viihdyttävä mutta Vitan henkilöllisyys kävi ilmi lukijalle ihan liian aikaisin. Pitkään jaksoin toivoa että siihen olisi kirjoitettu joku twisti mutta eipäei..
Eli epätoivoinen epätavallisten romanttisten viihderomaanien etsintä käynnissä. Onko kenelläkään suosituksia?
@anneleminen Mä tykkäsin kovin Miina Supisen Kultaisesta peurasta. Se ei kyllä ole puhtaasti romantiikkaa, historiallinen romaani jossa goottilaista kauhua ja queeriyttä ja nyrjähtänyttä huumoria.
