Leffojen piratointi käytännössä loppui, kun niistä maksaminen verkossa tuli helpoksi.
-
Leffojen piratointi käytännössä loppui, kun niistä maksaminen verkossa tuli helpoksi. Lehdistäkin olisi helppo maksaa, mutta miksi journalismin kohdalla on silti toisin?
Miksi yhden alan kohdalla puhutaan ”maksumuurista”, kun toisten kohdalla koko käsite vaikuttaisi – no, jotenkin pöhköltä. Kaikki ymmärtävät, miksi teatteriesityksessä on maksumuuri.
Maksumuurista varoittamiseen voi nähdä kaksi syytä, toisen hyväntahtoisen ja toisen ikävämmän. Aloitetaan ensimmäisestä.
-
Leffojen piratointi käytännössä loppui, kun niistä maksaminen verkossa tuli helpoksi. Lehdistäkin olisi helppo maksaa, mutta miksi journalismin kohdalla on silti toisin?
Miksi yhden alan kohdalla puhutaan ”maksumuurista”, kun toisten kohdalla koko käsite vaikuttaisi – no, jotenkin pöhköltä. Kaikki ymmärtävät, miksi teatteriesityksessä on maksumuuri.
Maksumuurista varoittamiseen voi nähdä kaksi syytä, toisen hyväntahtoisen ja toisen ikävämmän. Aloitetaan ensimmäisestä.
@Voima Onko meillä yhteiskuntana varaa luokkajaotteluun journalismin ja yhteiskunnallisista asioista keskusteluun? Jos varteenotettava uutisointi kuuluu vain niille joilla on siihen varaa se jättää yhä useamman ulkopuolelle, märehtimään omaa köyhyyttä tai terveyttä, askeleen syrjäytetympänä.
Siksi varoitetaan maksumuurista, koska se ulkopuolisuus ei ole valinta tai mitätön asia. Parasta olisi jos annetaan samalla se sisältö mitä halutaan kommentoida tai keskustella, tai pitäytyä ylessä.
-
@Voima Onko meillä yhteiskuntana varaa luokkajaotteluun journalismin ja yhteiskunnallisista asioista keskusteluun? Jos varteenotettava uutisointi kuuluu vain niille joilla on siihen varaa se jättää yhä useamman ulkopuolelle, märehtimään omaa köyhyyttä tai terveyttä, askeleen syrjäytetympänä.
Siksi varoitetaan maksumuurista, koska se ulkopuolisuus ei ole valinta tai mitätön asia. Parasta olisi jos annetaan samalla se sisältö mitä halutaan kommentoida tai keskustella, tai pitäytyä ylessä.
@manna Niin, tämä oli se kolumnissa mainittu hyväntahtoinen syy: journalismilla nähdään olevan sellaista yhteiskunnallista painoarvoa, että sen haluttaisiin olevan avoimesti kaikkien saatavilla. Tällöin maksumuureista varoittelu kumpuaa ärsyynnyksestä: journalismin ei pitäisi olla vain maksukykyistä eliittiä varten.
Voimassa nykyiseen käytäntöön (osa netin jutuista näkyy kaikille, osa vain tilaajille, paperilehti jaossa entiseen malliin) siksi, että netin tilausmaksuja tarvitaan journalismin tekemisen kattamiseen. Eli ei olisi journalistista sisältöä, mitä jakaa, jos ei siitä riittävän moni myös maksaisi.
-
Leffojen piratointi käytännössä loppui, kun niistä maksaminen verkossa tuli helpoksi. Lehdistäkin olisi helppo maksaa, mutta miksi journalismin kohdalla on silti toisin?
Miksi yhden alan kohdalla puhutaan ”maksumuurista”, kun toisten kohdalla koko käsite vaikuttaisi – no, jotenkin pöhköltä. Kaikki ymmärtävät, miksi teatteriesityksessä on maksumuuri.
Maksumuurista varoittamiseen voi nähdä kaksi syytä, toisen hyväntahtoisen ja toisen ikävämmän. Aloitetaan ensimmäisestä.
@Voima Ainakaan oma maksumuurista varoitteluni ei perustu lainkaan niiden muurien arvottamiseen, vaan se on vain kohteliaisuutta viestin vastaanottajaa kohtaan.
Teatterianalogia ei oikein toimi, koska Internetissä sisältöihin linkitetään osoitteilla, jotka eivät suoraan kerro sitä, onko kyse maksullisesta sisällöstä vai ei. Ja kun vain murto-osa Internetin kaikista linkeistä vie niihin maksullisiin sisältöihin, luonnollinen olettamus on, että linkin avaamalla pääsee sisältöön suoraan.
1/2
-
@Voima Ainakaan oma maksumuurista varoitteluni ei perustu lainkaan niiden muurien arvottamiseen, vaan se on vain kohteliaisuutta viestin vastaanottajaa kohtaan.
Teatterianalogia ei oikein toimi, koska Internetissä sisältöihin linkitetään osoitteilla, jotka eivät suoraan kerro sitä, onko kyse maksullisesta sisällöstä vai ei. Ja kun vain murto-osa Internetin kaikista linkeistä vie niihin maksullisiin sisältöihin, luonnollinen olettamus on, että linkin avaamalla pääsee sisältöön suoraan.
1/2
@Voima Ilman varoitusta linkittämällä aiheuttaisin suurimmalle osalle viestini vastaanottajista vain turhaa vaivaa (linkin avaaminen, sivun latautumisen odotus, maksumuuriin törmääminen, sivulta poistuminen).
Teatteria parempi rinnastus olisi valtava kirjastorakennus, jonka uumenissa on muutamia sellaisia hyllyjä, joista kirjoja lainatakseen täytyy pulittaa rahaa. Olisi melkoisen pimeä käytäntö, jos näiden hyllyjen poikkeuksellisuutta ei olisi mitenkään noteerattu kirjaston opasteissa.
2/2
-
@Voima Onko meillä yhteiskuntana varaa luokkajaotteluun journalismin ja yhteiskunnallisista asioista keskusteluun? Jos varteenotettava uutisointi kuuluu vain niille joilla on siihen varaa se jättää yhä useamman ulkopuolelle, märehtimään omaa köyhyyttä tai terveyttä, askeleen syrjäytetympänä.
Siksi varoitetaan maksumuurista, koska se ulkopuolisuus ei ole valinta tai mitätön asia. Parasta olisi jos annetaan samalla se sisältö mitä halutaan kommentoida tai keskustella, tai pitäytyä ylessä.
@manna Juuri tätä jakolinjaa yritin kolumnissa käsitellä ja rikkoa. Kirjoitan, että on hyväntahtoista – ja perusteltua – toivoa, että jutut olisivat avoimesti netissä (kuten esimerkiksi tämä kolumni on).
Kuitenkin on niin, että maksullisen journalismin vaihtoehto yhä useammin ei ole maksuton journalismi, vaan ei journalismia lainkaan. Syntyy uutiserämaita, aiheita ja näkökulmia, joita ei kukaan journalistisesti kata. Pahimmillaan tilalle tulee jotain tekoälyhuttua, kun palkkaa tarvitsevan toimittajan työ ulkoistetaan kielimallille. Tätä pitäisin myös luokkanäkökulmasta huolestuttavimpana kehityskulkuna – että journalismia pystyy kestävästi rahoitettuna tekemään vain suurten mediayhtiöiden, joilla tilaajahankinta on hyvin tehokasta, palveluksessa.
Voima on edelleen itsenäinen ja sitoutumaton lehti, jonka taustayhtiö on voittoa tavoittelematon: maksuista ei mene minkään sijoittajan taskuun senttiäkään. Paljon sisältöjä on edelleen maksutta luettavissa ja kuunneltavissa ja esimerkiksi Voiman viikkokirjeen mukana tulee maksuttomia juttuja.
-
@manna Juuri tätä jakolinjaa yritin kolumnissa käsitellä ja rikkoa. Kirjoitan, että on hyväntahtoista – ja perusteltua – toivoa, että jutut olisivat avoimesti netissä (kuten esimerkiksi tämä kolumni on).
Kuitenkin on niin, että maksullisen journalismin vaihtoehto yhä useammin ei ole maksuton journalismi, vaan ei journalismia lainkaan. Syntyy uutiserämaita, aiheita ja näkökulmia, joita ei kukaan journalistisesti kata. Pahimmillaan tilalle tulee jotain tekoälyhuttua, kun palkkaa tarvitsevan toimittajan työ ulkoistetaan kielimallille. Tätä pitäisin myös luokkanäkökulmasta huolestuttavimpana kehityskulkuna – että journalismia pystyy kestävästi rahoitettuna tekemään vain suurten mediayhtiöiden, joilla tilaajahankinta on hyvin tehokasta, palveluksessa.
Voima on edelleen itsenäinen ja sitoutumaton lehti, jonka taustayhtiö on voittoa tavoittelematon: maksuista ei mene minkään sijoittajan taskuun senttiäkään. Paljon sisältöjä on edelleen maksutta luettavissa ja kuunneltavissa ja esimerkiksi Voiman viikkokirjeen mukana tulee maksuttomia juttuja.
@vilppu Juu. Onneksi Voima näin on riippumaton ja tarjoaa myös ilmaissisältöä.
Perustelut saattaa olla merkittäviä niille kenelle journalismista maksaminen on edes mahdollista. Osalle yhteiskuntaa tämäkin keskustelu on saavuttamattomissa, vaikka kuinka on samaa mieltä, se ei muuta tilannetta lääkkeet vai ruoka vai uutiset.
Mutta tä on nyt tätä maailmaa tämä, ei ole oikeita ratkaisuja edes.
Siihen pahantahtoiseen maksumuurivaroitukseen en oo kyllä koskaan törmännyt.
-
@Voima Ainakaan oma maksumuurista varoitteluni ei perustu lainkaan niiden muurien arvottamiseen, vaan se on vain kohteliaisuutta viestin vastaanottajaa kohtaan.
Teatterianalogia ei oikein toimi, koska Internetissä sisältöihin linkitetään osoitteilla, jotka eivät suoraan kerro sitä, onko kyse maksullisesta sisällöstä vai ei. Ja kun vain murto-osa Internetin kaikista linkeistä vie niihin maksullisiin sisältöihin, luonnollinen olettamus on, että linkin avaamalla pääsee sisältöön suoraan.
1/2
@uusijani @Voima Kolumnissa juuri erittelin eri syitä tälle varoittamiselle, ja tämä mainitsemasi ajatus kuuluu joukkoon, jota kutsun hyväntahtoiseksi. Siinä kirjastoanalogiasi mukaisesti journalismilla nähdään sellainen yhteiskunnallinen merkitys, kuten kirjoilla, että niihin suotaisiin olevan vapaa pääsy.
Analogia ei kuitenkaan kanna, kun mietitään asiaa laajemmin. Kirjastot maksavat kirjailijoille ja kustantamoille siitä, että saavat kirjoja lainata yleisölle. Kukaan ei maksa lehdelle siitä, että ne tarjoavat sisällön ilmaiseksi somejättien alustoille jaettavaksi. Joissain tapauksissa journalismilla voi olla esimerkiksi apurahoittaja, joka tällä tavoin tukee – esimerkiksi Voiman metsäteemainen journalismi on maksutonta Koneen säätiön apurahan turvin. (Tosin joitain metsäjuttuja on vielä teknisistä syistä maksullisella puolella, koska en ole ehtinyt klikkailla niitä avoimiksi.)
Pidän sikäli teatterivertausta parempana, että yhtä lailla kuin näyttelijät, valoteknikot ja muu teatterihenkilökunta, myös toimittajat tarvitsevat palkkaa. Toki kannattaisin myös kirjastojen kaltaista julkista tukea, jolla journalismia saataisiin kaikille enemmän.
-
R relay@relay.an.exchange shared this topic
