Analogia ei kuitenkaan kanna, kun mietitään asiaa laajemmin. Kirjastot maksavat kirjailijoille ja kustantamoille siitä, että saavat kirjoja lainata yleisölle. Kukaan ei maksa lehdelle siitä, että ne tarjoavat sisällön ilmaiseksi somejättien alustoille jaettavaksi. Joissain tapauksissa journalismilla voi olla esimerkiksi apurahoittaja, joka tällä tavoin tukee – esimerkiksi Voiman metsäteemainen journalismi on maksutonta Koneen säätiön apurahan turvin. (Tosin joitain metsäjuttuja on vielä teknisistä syistä maksullisella puolella, koska en ole ehtinyt klikkailla niitä avoimiksi.)

Pidän sikäli teatterivertausta parempana, että yhtä lailla kuin näyttelijät, valoteknikot ja muu teatterihenkilökunta, myös toimittajat tarvitsevat palkkaa. Toki kannattaisin myös kirjastojen kaltaista julkista tukea, jolla journalismia saataisiin kaikille enemmän.

Perustelut saattaa olla merkittäviä niille kenelle journalismista maksaminen on edes mahdollista. Osalle yhteiskuntaa tämäkin keskustelu on saavuttamattomissa, vaikka kuinka on samaa mieltä, se ei muuta tilannetta lääkkeet vai ruoka vai uutiset.

Mutta tä on nyt tätä maailmaa tämä, ei ole oikeita ratkaisuja edes.

Siihen pahantahtoiseen maksumuurivaroitukseen en oo kyllä koskaan törmännyt.

Kuitenkin on niin, että maksullisen journalismin vaihtoehto yhä useammin ei ole maksuton journalismi, vaan ei journalismia lainkaan. Syntyy uutiserämaita, aiheita ja näkökulmia, joita ei kukaan journalistisesti kata. Pahimmillaan tilalle tulee jotain tekoälyhuttua, kun palkkaa tarvitsevan toimittajan työ ulkoistetaan kielimallille. Tätä pitäisin myös luokkanäkökulmasta huolestuttavimpana kehityskulkuna – että journalismia pystyy kestävästi rahoitettuna tekemään vain suurten mediayhtiöiden, joilla tilaajahankinta on hyvin tehokasta, palveluksessa.

Voima on edelleen itsenäinen ja sitoutumaton lehti, jonka taustayhtiö on voittoa tavoittelematon: maksuista ei mene minkään sijoittajan taskuun senttiäkään. Paljon sisältöjä on edelleen maksutta luettavissa ja kuunneltavissa ja esimerkiksi Voiman viikkokirjeen mukana tulee maksuttomia juttuja.

Teatteria parempi rinnastus olisi valtava kirjastorakennus, jonka uumenissa on muutamia sellaisia hyllyjä, joista kirjoja lainatakseen täytyy pulittaa rahaa. Olisi melkoisen pimeä käytäntö, jos näiden hyllyjen poikkeuksellisuutta ei olisi mitenkään noteerattu kirjaston opasteissa.

2/2

Teatterianalogia ei oikein toimi, koska Internetissä sisältöihin linkitetään osoitteilla, jotka eivät suoraan kerro sitä, onko kyse maksullisesta sisällöstä vai ei. Ja kun vain murto-osa Internetin kaikista linkeistä vie niihin maksullisiin sisältöihin, luonnollinen olettamus on, että linkin avaamalla pääsee sisältöön suoraan.

1/2

Voimassa nykyiseen käytäntöön (osa netin jutuista näkyy kaikille, osa vain tilaajille, paperilehti jaossa entiseen malliin) siksi, että netin tilausmaksuja tarvitaan journalismin tekemisen kattamiseen. Eli ei olisi journalistista sisältöä, mitä jakaa, jos ei siitä riittävän moni myös maksaisi.

Siksi varoitetaan maksumuurista, koska se ulkopuolisuus ei ole valinta tai mitätön asia. Parasta olisi jos annetaan samalla se sisältö mitä halutaan kommentoida tai keskustella, tai pitäytyä ylessä.