Kiitos kaikille tähän vastanneille!
-
RE: https://mementomori.social/@jnazarene/116274527845652202
Kiitos kaikille tähän vastanneille! Vastauksia tuli aivan tolkuton määrä ja toki vieläkin voi käydä kirjoittamassa jos haluaa.
Itselläni on yksi lapsuudenaikainen ystävä, jonka kanssa edelleenkin ollaan viikottain yhteyksissä. Erilaisiin joukkueisiin, yhdistyksiin yms olen halunnut ja yrittänyt vuosien saatossa liittyä, mutta jotenkin tuntuu, etten joko sopeudu, en uskalla ryhtyä osaksi porukkaa tai sitten yritän jotain selliasta, joka ei vain yksinkertaisesti ole minua. Ehkä olen introvertti, en tiedä.
Tiedän viihtyväni hyvin itsekseni ja nautin omasta rauhasta ja ajasta. Tarvitsenkin sitä. Välillä käyn kuitenkin miettimään, että millaistahan olis jos olis joku kaveri- tai ystäväporukka, jonka kanssa tehdä asioita.
-
R relay@relay.an.exchange shared this topic
-
RE: https://mementomori.social/@jnazarene/116274527845652202
Kiitos kaikille tähän vastanneille! Vastauksia tuli aivan tolkuton määrä ja toki vieläkin voi käydä kirjoittamassa jos haluaa.
Itselläni on yksi lapsuudenaikainen ystävä, jonka kanssa edelleenkin ollaan viikottain yhteyksissä. Erilaisiin joukkueisiin, yhdistyksiin yms olen halunnut ja yrittänyt vuosien saatossa liittyä, mutta jotenkin tuntuu, etten joko sopeudu, en uskalla ryhtyä osaksi porukkaa tai sitten yritän jotain selliasta, joka ei vain yksinkertaisesti ole minua. Ehkä olen introvertti, en tiedä.
Tiedän viihtyväni hyvin itsekseni ja nautin omasta rauhasta ja ajasta. Tarvitsenkin sitä. Välillä käyn kuitenkin miettimään, että millaistahan olis jos olis joku kaveri- tai ystäväporukka, jonka kanssa tehdä asioita.
@jnazarene Tunnistan itsekin tuon kokemuksen noista porukoista, itsekin olen tunkenut itseäni vaikka millaisiin yhdistyksiin ja miitteihin ym., yrittäen löytää sitä omaa paikkaansa maailmassa, mutta samoihin seiniin kuin siekin törmännyt. Muutama ihminen vähäksi aikaa niistä saattanut tulla kaveriksi, mutta varsinkin jos se tekeminen on loppunut, niin ne kaveruudetkin on kuihtuneet.
-
@jnazarene Tunnistan itsekin tuon kokemuksen noista porukoista, itsekin olen tunkenut itseäni vaikka millaisiin yhdistyksiin ja miitteihin ym., yrittäen löytää sitä omaa paikkaansa maailmassa, mutta samoihin seiniin kuin siekin törmännyt. Muutama ihminen vähäksi aikaa niistä saattanut tulla kaveriksi, mutta varsinkin jos se tekeminen on loppunut, niin ne kaveruudetkin on kuihtuneet.
@undefined_variable @jnazarene Joo, rakenteet ovat tärkeitä. Tämän kun olen tajunnut (että ihmissuhteeni vaativat rakenteet ympärilleen), olen alkanut tietoisesti hankkia näitä rakenteita. Totta on että kun tekeminen loppuu (ja aina ne loppuvat), ihmisetkin katoavat, mutta sitten etsitään uusi harrastus/tekeminen.
-
RE: https://mementomori.social/@jnazarene/116274527845652202
Kiitos kaikille tähän vastanneille! Vastauksia tuli aivan tolkuton määrä ja toki vieläkin voi käydä kirjoittamassa jos haluaa.
Itselläni on yksi lapsuudenaikainen ystävä, jonka kanssa edelleenkin ollaan viikottain yhteyksissä. Erilaisiin joukkueisiin, yhdistyksiin yms olen halunnut ja yrittänyt vuosien saatossa liittyä, mutta jotenkin tuntuu, etten joko sopeudu, en uskalla ryhtyä osaksi porukkaa tai sitten yritän jotain selliasta, joka ei vain yksinkertaisesti ole minua. Ehkä olen introvertti, en tiedä.
Tiedän viihtyväni hyvin itsekseni ja nautin omasta rauhasta ja ajasta. Tarvitsenkin sitä. Välillä käyn kuitenkin miettimään, että millaistahan olis jos olis joku kaveri- tai ystäväporukka, jonka kanssa tehdä asioita.
@jnazarene En halua väittää muista ihmisistä mitään, mutta sanon vain että esimerkiksi oma vastaukseni on luettava siinä kontekstissa että olen lähtökohtaisesti introvertti. On mahdollista osallistua toimintaan, vaikka tarvitseekin lepoa itsekseen sosiaalisuuden ulkopuolella. Nämä ovat tasapainoasioita. Tuskin kukaan on niin äärimmäisen introvertti että selviäisi kokonaan ilman kontaktia muihin ihmisiin
Kyky ja uskallus toimia porukassa ovat taitoja, jotka kehittyvät kun niitä käyttää
-
RE: https://mementomori.social/@jnazarene/116274527845652202
Kiitos kaikille tähän vastanneille! Vastauksia tuli aivan tolkuton määrä ja toki vieläkin voi käydä kirjoittamassa jos haluaa.
Itselläni on yksi lapsuudenaikainen ystävä, jonka kanssa edelleenkin ollaan viikottain yhteyksissä. Erilaisiin joukkueisiin, yhdistyksiin yms olen halunnut ja yrittänyt vuosien saatossa liittyä, mutta jotenkin tuntuu, etten joko sopeudu, en uskalla ryhtyä osaksi porukkaa tai sitten yritän jotain selliasta, joka ei vain yksinkertaisesti ole minua. Ehkä olen introvertti, en tiedä.
Tiedän viihtyväni hyvin itsekseni ja nautin omasta rauhasta ja ajasta. Tarvitsenkin sitä. Välillä käyn kuitenkin miettimään, että millaistahan olis jos olis joku kaveri- tai ystäväporukka, jonka kanssa tehdä asioita.
@jnazarene Kuvasin jo omaa tilannettani, mutta pakko lisätä tähän vielä se, että se, että "tuntuu siltä etten sopeudu" on ihan normaali tilanne missä tahansa jengissä ja porukassa. On kovin harvinaista ja onnistuessaankin vaatii *todella* pitkää aikaa, että oleminen olisi sellaista, ettei siihen huomio kiinnity. Se, että tuntuu olevan "awkard" ei ole merkki siitä, että mikään on huonosti, vaan siitä, että tässä on sopeutuminen käynnissä.
