Tuli sattumalta luettua peräkkäin kaksi trans-aiheista kirjaa.

[tittamarja@mementomori.social]

Tuli sattumalta luettua peräkkäin kaksi trans-aiheista kirjaa.

Anna-Mari Marttisen Korsetti kertoo heteromiehestä, joka haluaa välillä pukeutua naiseksi. Vaikka koko homma alkaa leikistä tyttöystävän kanssa, pitemmän päälle kumppaneilta ei löydy ymmärrystä saati tukea, joten mies joutuu salailemaan ja piilottelemaan naisellista puoltaan.

Pidän Marttisen kirjoissa siitä, että ne käsittelevät tavallisia arkisia ihmisiä epätavallisissa ja vaikeissa tilanteissa. Vaikka en erityisemmin nauti kirjoitustyylistä (henkilöt ovat aika ohuita ja dialogi kankeaa) niin kirjoista saa näkökulmia erilaisiin tilanteisiin, jotka voivat osua kenen tahansa kohdalle. Tyyli on viihdekirjamainen vaikka teemat ovat vakavia, mikä toivottavasti madaltaa lukijoiden kynnystä tarttua esim. transvestisuudesta kertovaan kirjaan.

Alana S. Porteron Paha tapa (suom. Sari Selander) kertoo työläislähiössä kasvavasta poikaoletetusta, joka yrittää selvitä espanjalaisen machokulttuurin paineessa ja pitää sisäisen tyttöytensä piilossa. Kirja on hyvin kirjoitettu, mutta matkan varrella ajattelin, että tarina on kuultu jo monesti aika samanlaisena. Kirjan loppu oli sitten kuitenkin niin hieno ja koskettava, että päädyin tykkäämään kirjasta enemmän kuin puolivälissä oletin.

Porteron kirjan alussa oli suomentajan esipuhe, joka käsitteli espanjan kielen sukupuolierottelua ja sen suomeksi kääntämisen kiemuroita. Käännös oli minusta oikein sujuva, mutta oli kiva että esipuheessa kääntäjä avasi tekemiään valintoja pronominien ja queer-sanaston suhteen. (Tarina sijoittuu ajallisesti useammalle vuosikymmenelle joten termitkin ovat muuttuneet.)

#kirjamastodon #kirjafedi #kirjat #lukeminen #annamarimarttinen #korsetti #alanasportero #pahatapa