Aki Ollikaisen Tattarisuon noitapiiri oli mielenkiintoista luettavaa (kuunneltavaa).

[jennijii@mementomori.social]

Aki Ollikaisen Tattarisuon noitapiiri oli mielenkiintoista luettavaa (kuunneltavaa).

Olen ennestään tiennyt Tattarisuon keissistä noin suurinpiirtein ja tietenkin sanonta "jäljet johtavat sylttytehtaalle" on tuttu. Mitään yksityiskohtia tai kunnollista kokonaiskuvaa tapahtumista mulla ei kuitenkaan ole, joten siinä mielessä tämä kirja oli sopiva mulle, ja kattavasti koostettu ilman turhaa jaarittelua.

Monesti kirjan aikana jälleen pohdin, miten monenlaisia ihmisiä onkaan, ja miten kaikkein omituisimmatkin tyypit aina vain onnistuvat löytämään ympärilleen samanhenkisiä, jotka lähtevät mukaan vaikka silpomaan ruumiita ja tulkitsemaan vakavissaan seinille ilmestyviä korkeamman tahon viestejä. Oli myös kiinnostavaa se, miten poliisitutkinta eteni 30-luvulla ja miten jälleen ihmiset tulkitsivat toisten käytöksen epäilyttäväksi ja näin ollen olivat varmoja milloin kenenkin syyllisyydestä epämääräiseen toimintaan.

Kerrottuja tapahtumia kuuntelin siksikin vähän enemmän korvat höröllä, koska niistä valtaosa osui omille huudeille. Tottahan Suur-Kallion alueella on tapahtunut kaikenlaista (ja tapahtuu edelleen), mutta silti aina on yhtä kiinnostavaa miettiä, että niin, mä kävelen samoja katuja kuin nääkin tyypit. Noita-Kallio (eli piirin pääjehu) oli jopa hetkellisesti asunut osoitteessa, joka oli mun aiemmasta kotiosoitteesta seuraava poikkikatu.

Kirjan lopussa on lähdeluettelo, josta jo keräsin listalleni lisää luettavaa. Lukujono kun ei vielä ole riittävän pitkä.

#kirjafedi #kirjamastodon #tattarisuonnoitapiiri