Luettuja tammikuussa:
-
Luettuja tammikuussa:
- Kuolleita kukkia Miasmalasta (Toni P.J. Saarinen, 2024 @tonipjsaarinen)
En ole Pratchettin suurkuluttaja, mutta tunnistan hänet kyllä Saarisen romaanin taustavaikuttajaksi; "Miasmalan" huumori ja tarina ovat kuin suoraan Kiekkomaailmasta. Tarina piti otteessaan ja lukeminen oli miellyttävää, mistä kertoo sekin, että en ole ennen lukenut näin pitkää e-kirjaa! Ei tehnyt edes tiukkaa, vaan imu takaisin tarinan pariin oli kova. Kaiken viihdyttävyyden keskellä jäin vain pohtimaan, että ollaanko tässä kuitenkin liian lähellä Pratchettia? Hahmojen nimetkin ovat lähtökohtaisesti brittiläisiä, vaikka varsin suomalaiselta kuulostavassa Miasmalassa liikutaankin. Miksi olla "uusi Terry Pratchett", jos voisi olla ensimmäinen Toni P.J. Saarinen? Kuitenkin suosittelen tätä huumorin ja fantasian ystäville.
- Kesuura (Marisha Rasi-Koskinen, 2025 @marisharasikoskinen)
Tämän poimin heräteostoksena mukaan Helsingin kirjamessuilta, kun kuulin kirjailijan useissa puheenvuoroissa puhumassa androidin kehollisuudesta ja tekoälyteemoista. Hyvä että poimin, sillä Kesuura oli kiinnostavien teemojensa lisäksi erittäin miellyttävää luettavaa kielellisten oivallustensa vuoksi. Tietoisuus, inhimillisyys, kehollisuus ja sanallisuus ovat kantavia teemoja, tarinassa, jossa näkökulmahahmona oleva androidi yritä ymmärtää itseään ja ihmisiä dystooppisessa maailmassa. Voit lukea tarkemman arvioni tulevasta Kosmoskynä-lehden numerosta 1/2026.
- Keksimisen pedagogiikka (toim. Tiina Korhonen ja Kaiju Kangas 2020)
Nimi voisi olla "yhteiskehittämisen menetelmät peruskoulussa". Ei ihan odottamaani sisältöä eikä teoksessa mielestäni päästä edes kovin syvälle tässä tematiikassa. Paljon esimerkkitapauksia yksittäisistä oppilaiden projekteista, jotka hyvin pian alkavat toistaa itseään. Ihastuttavaa on kuitenkin, että muotoiluajattelua ja yhteiskehittämistä on tuotu käytäntöön myös peruskouluissa. Opettajat, joille tämä on uusi aihe, voivat saada tästä paljonkin uutta omaan työhönsä.
- Ilmiön kaava (Johanna Puolitaival ja Lauri Hilliaho, 2015)
Ammentaa paljon Juhani Torkilta ja kertoo sen myös reilusti. Esittelee "kaavan" ilmiön rakentamiseen, eli toimintatapoja, jotka tyypillisesti ovat johtaneet ilmiöihin (lähinnä kaupallisiin menestyksiin). Kirja nostaa esille kivasti myös kotimaisia esimerkkejä. Jos aihe kiinnostaa, en oikeastaan näe mitään syytä, miksi suosittelisin tätä kirjaa ohi Torkin Tarinan vallan (2014).
Vielä muutama runokokoelma tai -antologia, joita en ihan hirveästi osaa analysoida:
- Luistelukentänhoitajan ongelmat ovat meidän kaikkien ongelmia (antologia 2022)
Kirjan nimi on kokonaisuudessaan Niina Hakalahden runo, joka mielestäni kertoo kaiken oleellisen, mitä meidän pitäisi maailmasta ymmärtää. Runokilpailun voittajatekstejä.
- Tämä kaikki on liikaa (Satu Erra, 2024)
Kokoelma kertoo perhearjesta, joka ei ole yleensä kiinnostavin aihe itselleni - saan elää sitä ihan tarpeeksi oikeassa elämässä. Erran viihdyttävä ja oivaltava kielenkäyttö ja näkökulmat saivat kuitenkin hymyilemään. Aion jatkaa hänen runojensa äärellä muissakin teoksissa.
- Valkoinen kirja: runoja (Harri Nordell, 2006)
Tästä en oikein osannut ottaa mitään kiinni.
- Kukkula jolle kiipeämme (Amanda Gorman, 2021)
22-vuotias Gorman luki tämän runon Joe Bidenin virkaanastujaisissa. Irvokkaana yksityiskohtana jäi mieleen juhliminen siitä, että tyrannian aika oli jäänyt taakse. Little did they know.
(Lisäksi kuuntelin muutamia äänikirjoja.)
-
Luettuja tammikuussa:
- Kuolleita kukkia Miasmalasta (Toni P.J. Saarinen, 2024 @tonipjsaarinen)
En ole Pratchettin suurkuluttaja, mutta tunnistan hänet kyllä Saarisen romaanin taustavaikuttajaksi; "Miasmalan" huumori ja tarina ovat kuin suoraan Kiekkomaailmasta. Tarina piti otteessaan ja lukeminen oli miellyttävää, mistä kertoo sekin, että en ole ennen lukenut näin pitkää e-kirjaa! Ei tehnyt edes tiukkaa, vaan imu takaisin tarinan pariin oli kova. Kaiken viihdyttävyyden keskellä jäin vain pohtimaan, että ollaanko tässä kuitenkin liian lähellä Pratchettia? Hahmojen nimetkin ovat lähtökohtaisesti brittiläisiä, vaikka varsin suomalaiselta kuulostavassa Miasmalassa liikutaankin. Miksi olla "uusi Terry Pratchett", jos voisi olla ensimmäinen Toni P.J. Saarinen? Kuitenkin suosittelen tätä huumorin ja fantasian ystäville.
- Kesuura (Marisha Rasi-Koskinen, 2025 @marisharasikoskinen)
Tämän poimin heräteostoksena mukaan Helsingin kirjamessuilta, kun kuulin kirjailijan useissa puheenvuoroissa puhumassa androidin kehollisuudesta ja tekoälyteemoista. Hyvä että poimin, sillä Kesuura oli kiinnostavien teemojensa lisäksi erittäin miellyttävää luettavaa kielellisten oivallustensa vuoksi. Tietoisuus, inhimillisyys, kehollisuus ja sanallisuus ovat kantavia teemoja, tarinassa, jossa näkökulmahahmona oleva androidi yritä ymmärtää itseään ja ihmisiä dystooppisessa maailmassa. Voit lukea tarkemman arvioni tulevasta Kosmoskynä-lehden numerosta 1/2026.
- Keksimisen pedagogiikka (toim. Tiina Korhonen ja Kaiju Kangas 2020)
Nimi voisi olla "yhteiskehittämisen menetelmät peruskoulussa". Ei ihan odottamaani sisältöä eikä teoksessa mielestäni päästä edes kovin syvälle tässä tematiikassa. Paljon esimerkkitapauksia yksittäisistä oppilaiden projekteista, jotka hyvin pian alkavat toistaa itseään. Ihastuttavaa on kuitenkin, että muotoiluajattelua ja yhteiskehittämistä on tuotu käytäntöön myös peruskouluissa. Opettajat, joille tämä on uusi aihe, voivat saada tästä paljonkin uutta omaan työhönsä.
- Ilmiön kaava (Johanna Puolitaival ja Lauri Hilliaho, 2015)
Ammentaa paljon Juhani Torkilta ja kertoo sen myös reilusti. Esittelee "kaavan" ilmiön rakentamiseen, eli toimintatapoja, jotka tyypillisesti ovat johtaneet ilmiöihin (lähinnä kaupallisiin menestyksiin). Kirja nostaa esille kivasti myös kotimaisia esimerkkejä. Jos aihe kiinnostaa, en oikeastaan näe mitään syytä, miksi suosittelisin tätä kirjaa ohi Torkin Tarinan vallan (2014).
Vielä muutama runokokoelma tai -antologia, joita en ihan hirveästi osaa analysoida:
- Luistelukentänhoitajan ongelmat ovat meidän kaikkien ongelmia (antologia 2022)
Kirjan nimi on kokonaisuudessaan Niina Hakalahden runo, joka mielestäni kertoo kaiken oleellisen, mitä meidän pitäisi maailmasta ymmärtää. Runokilpailun voittajatekstejä.
- Tämä kaikki on liikaa (Satu Erra, 2024)
Kokoelma kertoo perhearjesta, joka ei ole yleensä kiinnostavin aihe itselleni - saan elää sitä ihan tarpeeksi oikeassa elämässä. Erran viihdyttävä ja oivaltava kielenkäyttö ja näkökulmat saivat kuitenkin hymyilemään. Aion jatkaa hänen runojensa äärellä muissakin teoksissa.
- Valkoinen kirja: runoja (Harri Nordell, 2006)
Tästä en oikein osannut ottaa mitään kiinni.
- Kukkula jolle kiipeämme (Amanda Gorman, 2021)
22-vuotias Gorman luki tämän runon Joe Bidenin virkaanastujaisissa. Irvokkaana yksityiskohtana jäi mieleen juhliminen siitä, että tyrannian aika oli jäänyt taakse. Little did they know.
(Lisäksi kuuntelin muutamia äänikirjoja.)
"Keksimisen pedagogiikka" odotin että tämä on joku sen tapainen teos kuin "Königsbergin kyky rakastaa" tai "Tilavuuden laskemisesta I"

-
Luettuja tammikuussa:
- Kuolleita kukkia Miasmalasta (Toni P.J. Saarinen, 2024 @tonipjsaarinen)
En ole Pratchettin suurkuluttaja, mutta tunnistan hänet kyllä Saarisen romaanin taustavaikuttajaksi; "Miasmalan" huumori ja tarina ovat kuin suoraan Kiekkomaailmasta. Tarina piti otteessaan ja lukeminen oli miellyttävää, mistä kertoo sekin, että en ole ennen lukenut näin pitkää e-kirjaa! Ei tehnyt edes tiukkaa, vaan imu takaisin tarinan pariin oli kova. Kaiken viihdyttävyyden keskellä jäin vain pohtimaan, että ollaanko tässä kuitenkin liian lähellä Pratchettia? Hahmojen nimetkin ovat lähtökohtaisesti brittiläisiä, vaikka varsin suomalaiselta kuulostavassa Miasmalassa liikutaankin. Miksi olla "uusi Terry Pratchett", jos voisi olla ensimmäinen Toni P.J. Saarinen? Kuitenkin suosittelen tätä huumorin ja fantasian ystäville.
- Kesuura (Marisha Rasi-Koskinen, 2025 @marisharasikoskinen)
Tämän poimin heräteostoksena mukaan Helsingin kirjamessuilta, kun kuulin kirjailijan useissa puheenvuoroissa puhumassa androidin kehollisuudesta ja tekoälyteemoista. Hyvä että poimin, sillä Kesuura oli kiinnostavien teemojensa lisäksi erittäin miellyttävää luettavaa kielellisten oivallustensa vuoksi. Tietoisuus, inhimillisyys, kehollisuus ja sanallisuus ovat kantavia teemoja, tarinassa, jossa näkökulmahahmona oleva androidi yritä ymmärtää itseään ja ihmisiä dystooppisessa maailmassa. Voit lukea tarkemman arvioni tulevasta Kosmoskynä-lehden numerosta 1/2026.
- Keksimisen pedagogiikka (toim. Tiina Korhonen ja Kaiju Kangas 2020)
Nimi voisi olla "yhteiskehittämisen menetelmät peruskoulussa". Ei ihan odottamaani sisältöä eikä teoksessa mielestäni päästä edes kovin syvälle tässä tematiikassa. Paljon esimerkkitapauksia yksittäisistä oppilaiden projekteista, jotka hyvin pian alkavat toistaa itseään. Ihastuttavaa on kuitenkin, että muotoiluajattelua ja yhteiskehittämistä on tuotu käytäntöön myös peruskouluissa. Opettajat, joille tämä on uusi aihe, voivat saada tästä paljonkin uutta omaan työhönsä.
- Ilmiön kaava (Johanna Puolitaival ja Lauri Hilliaho, 2015)
Ammentaa paljon Juhani Torkilta ja kertoo sen myös reilusti. Esittelee "kaavan" ilmiön rakentamiseen, eli toimintatapoja, jotka tyypillisesti ovat johtaneet ilmiöihin (lähinnä kaupallisiin menestyksiin). Kirja nostaa esille kivasti myös kotimaisia esimerkkejä. Jos aihe kiinnostaa, en oikeastaan näe mitään syytä, miksi suosittelisin tätä kirjaa ohi Torkin Tarinan vallan (2014).
Vielä muutama runokokoelma tai -antologia, joita en ihan hirveästi osaa analysoida:
- Luistelukentänhoitajan ongelmat ovat meidän kaikkien ongelmia (antologia 2022)
Kirjan nimi on kokonaisuudessaan Niina Hakalahden runo, joka mielestäni kertoo kaiken oleellisen, mitä meidän pitäisi maailmasta ymmärtää. Runokilpailun voittajatekstejä.
- Tämä kaikki on liikaa (Satu Erra, 2024)
Kokoelma kertoo perhearjesta, joka ei ole yleensä kiinnostavin aihe itselleni - saan elää sitä ihan tarpeeksi oikeassa elämässä. Erran viihdyttävä ja oivaltava kielenkäyttö ja näkökulmat saivat kuitenkin hymyilemään. Aion jatkaa hänen runojensa äärellä muissakin teoksissa.
- Valkoinen kirja: runoja (Harri Nordell, 2006)
Tästä en oikein osannut ottaa mitään kiinni.
- Kukkula jolle kiipeämme (Amanda Gorman, 2021)
22-vuotias Gorman luki tämän runon Joe Bidenin virkaanastujaisissa. Irvokkaana yksityiskohtana jäi mieleen juhliminen siitä, että tyrannian aika oli jäänyt taakse. Little did they know.
(Lisäksi kuuntelin muutamia äänikirjoja.)
@esa9000 Kiitos arviosta ja näkyvyydestä, kuten tavataan sanoa!
Oma uniikin lumihiutaleen näkökulmanihan on se, että Pratchett mainitaan takakannessa ja pitchauksessa, kun on aikaa jutella max 30 sekuntia asiakkaan kanssa (sillä on kyllä myyty hyvin!), mutta itse en koe kirjoittaneeni kovin "pratchettilaista" – vanha kunnon Terry oli paljon ihmisrakkaampi.
(Takakansitekstin luonnoksessa mainitsimme muuten myös Gaimanin; onneksi se jätettiin pois tilasyistä hieman ennen kuin, no, niin.) -
@esa9000 Kiitos arviosta ja näkyvyydestä, kuten tavataan sanoa!
Oma uniikin lumihiutaleen näkökulmanihan on se, että Pratchett mainitaan takakannessa ja pitchauksessa, kun on aikaa jutella max 30 sekuntia asiakkaan kanssa (sillä on kyllä myyty hyvin!), mutta itse en koe kirjoittaneeni kovin "pratchettilaista" – vanha kunnon Terry oli paljon ihmisrakkaampi.
(Takakansitekstin luonnoksessa mainitsimme muuten myös Gaimanin; onneksi se jätettiin pois tilasyistä hieman ennen kuin, no, niin.)@tonipjsaarinen Joo olihan se hyvin tiedossa etukäteen, mitä tuleman pitää. Ja ainakin tällaiselle satunnaisemmalle Pratchettin lukijalle olisi kyllä mennyt läpi kuin väärä raha. Kaikkiaan viihdyttävää luettavaa ja kivaa vaihtelua tyypilliseen lukemistooni (jos sellaista onkaan).
-
R relay@relay.an.exchange shared this topic
-
"Keksimisen pedagogiikka" odotin että tämä on joku sen tapainen teos kuin "Königsbergin kyky rakastaa" tai "Tilavuuden laskemisesta I"

@immersfer Hahaa, ei, kyllä se ihan oli nimensä mukainen
Vaan olisipa kyllä varsin mieltä kiihottava nimi fiktiiviselle teokselle! -
@tonipjsaarinen Joo olihan se hyvin tiedossa etukäteen, mitä tuleman pitää. Ja ainakin tällaiselle satunnaisemmalle Pratchettin lukijalle olisi kyllä mennyt läpi kuin väärä raha. Kaikkiaan viihdyttävää luettavaa ja kivaa vaihtelua tyypilliseen lukemistooni (jos sellaista onkaan).
@esa9000 Kunhan pääsen kirjoittamaan Miasmalalle sisarteoksen, niin sitäpä ei voi yhdistää Pratchettiin, koska siitä tulee SCIFIÄ!
(Toistoista ja kaavoista obsessoitunut mieleni visioi jo, että siinä olisi melkein sama takakansiteksti, mutta mm. vikassa kappaleessa "Terry Pratchettin huumorifantasian hengessä" tilalla lukisi "Douglas Adamsin huumoriscifin hengessä"...)
-
@esa9000 Kunhan pääsen kirjoittamaan Miasmalalle sisarteoksen, niin sitäpä ei voi yhdistää Pratchettiin, koska siitä tulee SCIFIÄ!
(Toistoista ja kaavoista obsessoitunut mieleni visioi jo, että siinä olisi melkein sama takakansiteksti, mutta mm. vikassa kappaleessa "Terry Pratchettin huumorifantasian hengessä" tilalla lukisi "Douglas Adamsin huumoriscifin hengessä"...)
@tonipjsaarinen Ai että mikä idea! Kirjasarja, jonka osissa kerrotaan sama tarina eri konteksteissa! Ensin fantasia, sitten scifi... Millainen olisikaan Miasmala avaruusoopperana, danbrownmaisena trillerinä tai postapokalyptisena dystopiana?
-
@tonipjsaarinen Ai että mikä idea! Kirjasarja, jonka osissa kerrotaan sama tarina eri konteksteissa! Ensin fantasia, sitten scifi... Millainen olisikaan Miasmala avaruusoopperana, danbrownmaisena trillerinä tai postapokalyptisena dystopiana?
@esa9000 Älä anna ideoita, olen jo vannonnut että tämä on duologia! Mutta tuohan olisi mainio konsepti esimerkiksi novellikokoelmalle.