CIRCLE WITH A DOT

Päivän #Unkari :
Viktor Orbán piti eilen suuren vuosikatsauspuheensa, jossa totesi mm. että "Brysselin sortokoneisto toimii yhä" myös Unkarissa, mutta huhtikuun vaalien jälkeen siitä tullaan tekemään selvää. Sillä:

"Meidän tulee tottua siihen ajatukseen, että niiden, jotka rakastavat vapautta, ei tule pelätä Itää vaan Brysseliä ja luoda huolestunut katseensa Brysselin suuntaan. Putinilla pelottelu on primitiivistä, sitä ei voi ottaa vakavasti. Brysseli sitä vastoin on kouraantuntuvaa todellisuutta ja välitön vaara.”

Mutta varsin paljon julkisuutta on saanut myös se, miten Fidesz-puolueen julkisuuskuvaa ei enää yritetäkään rakentaa esimerkiksi tieteellisellä tms. asiantuntemuksella, vaan etusijalla ovat enemmänkin ns. trash-viihdejulkkikset ja nettipersoonat. Riippumaton uutissivusto laski, että Orbánin someen postaamassa videossa esiintyvästä julkkisrivistöstä yli puolella on erilaisia rötöstuomioita tilillään, rattijuoppoudesta ja kokaiinin käytöstä asiakirjan väärentämiseen, varkauksiin ja veropetokseen.

Orbán kirakott egy videót az évértékelőjén megjelent celebekről, több mint felüknek volt rendőrségi ügye

„Főnök! Én szeretlek, tisztellek, és köszönöm, hogy vezetsz minket a jóra!”

444 (444.hu)

Tämä oli kyllä riemukasta katsottavaa, ja samalla hyvin hämmentävää. Ja pitäisi tekstittää ja näyttää kaikille, jotka pitää saada vakuuttuneiksi vapaan median tärkeydestä. Ja siitä, miten uskomattoman iso asia on, että Unkarinkin kaltaisessa maassa vielä on joitakin riippumattomia tiedotusvälineitä.

Unkarin kansantalousministeri, tuo surullisen hahmon ritari, joka yhdessä legendaarisessa lehdistötilaisuudessa tarvitsi yleisön apua sanan "minimipalkka" löytämiseen, on ministeriön isojen poikien kanssa varannut huoneita tyylikkäästä itävaltalaisesta kylpylähotellista palaveria varten, jossa "keskusteltaisiin siitä, mitkä ovat ministeriön tärkeimmät tehtävät". Yhden yön keikan kustannukset yli 10 000 euroa.

444.hu-sivuston toimittaja Balázs Kaufmann – sama kaveri, jonka skuuppijutusta kaksi vuotta sitten lähti liikkeelle armahdusskandaali, presidentti Katalin Novákin ero ja ainakin jollain lailla myös Péter Magyarin uuden oppositiopuolueen nousu – ilmestyy paikalle mikrofoneineen kyselemään että mitä täällä tapahtuu ja miksi ministerille on varattu luksushuoneisto. "Ei mitään, ei tässä mitään luksushuoneistoa." Ja miksi Itävallassa? "Anteeksi nyt, mutta me teemme tämän niin kuin hyväksi näemme."

Hetken päästä ministeri tulee ulos hotellista ja tempaisee toimittajalle hillityn raivokohtauksen. "Kiitos nyt kun pilasitte kansantalousministeriön tapaamisen!" Ilmeisesti ylhäältä on käynyt käsky äkkiä peruuttaa koko homma, koska tässä tilanteessa vaalien alla ei haluta ikävää julkisuutta. Ministeri nousee pikkubussiin jupisten, että kaikki osanottajat olisivat maksaneet huoneensa itse omasta palkastaan ja tästä lähtien nämä työkokoukset pidetään ministeriön tiloissa Budapestissa, kiitos vain kun pilasitte kaiken. Juupajuu.

https://youtu.be/x3yfW1Jf-Jc?si=Eyz4CwJEa62Y354K

@lukija , joo, olen erityisnipo näissä kieli- ja murreasioissa. Kaiken huippu oli Katja Ketun ylistetty "Kätilö", joka oli vähällä lentää seinään monta kertaa. Kammottava feikkimurre (jos kerran osassa Lapin suomalaismurteita sanotaan "mie" ja "sie", niin Ketun mielestä siihen sopii myös "usot sie" tai "tolkun immeinen"), ja erityisesti kilahdin siitä, kun kolttatyttö oli pantu kutsumaan päähenkilöä "parmuskaksi", ilmeisesti siksi, että Kettu luulee sanan olevan jotenkin venäläisperäinen. Mutta tosiaankin – yksi Lapista kotoisin oleva kollega tykkäsi kirjasta ja sen elävästä kielestä, vaikka murre ei mennytkään oikein. Ja kun minusta "Kätilö" oli kammottava hajuvesi-lihapulla-majoneesiyritys ahtaa samojen kansien väliin kaikki 1900-luvun teemat, niin tuttu kirjallisuudentutkija valisti, että sehän on tyypillinen myöhäismoderni romaani.

Että mitäkö mietin? No äskettäistä lukukokemusta. Ihan liian vähän tulee kaunokirjallisuutta luettua nykyään, mutta puoliso hommasi talouteen Markus Nummen kehutun "Käräjät". Ja joo, tuota.

Kirjassa oli, sanoisinko, paljon hyvää. Joissakin kohdissa oikein pysähdyin ihastelemaan hienoa huomiota tai erityisen kauniisti sanoitettua kohtaa. Ja olihan Viljan ja Hugon eteerinen nuoruudenrakkaus ihanasti kuvattu. Kertojien vuorottelukin oli toteutettu sen verran sujuvasti, ettei se tuntunut konstailulta ja kikkailulta, jollaiselle olen yliherkkä.

Mutta. Aivan toivottoman venytetty ja ylipitkä, paikoin uuvuttavaa itsestäänselvillä juonenkäänteillä mehustelua, paljon porua, vähän villoja. Liikuttavaan loppuun olisi oikein hyvin voinut oikaista ilman kymmenien sivujen jaaritusta melkoisen ohuiksi ja yhdentekeviksi jäävien sivuhenkilöiden, simojen, sirkkojen ja jalmarien kohtaloista sen jälkeen, kun varsinainen juonenhuipennus on koettu.

Ja kun tälle olen erityisherkkä: dialogi oli paperinmakuista ja epäuskottavaa, murteen käyttö niin pielessä ("parhahia", ei hitto!), että jossain vaiheessa tosissani mietin, onko tämä tahallisen kökkö kieli tarkoitettu jonkinlaiseksi ironiseksi vieraannuttamisefektiksi. Mitään lisäarvoa se ei ainakaan tuonut.

Ja kun nyt kieliasioista pääsin nipottamaan, niin päähenkilö Viljan nimi oli ennen 1980-lukua äärimmäisen harvinainen. Kas kun ei kirjoittaja tehnyt Hugosta Jani-Petteriä.

Opetus: taas kerran huomaan olevani väärä ihminen näistä kaunokirjallisuus-, taide- ja estetiikka-asioista kirjoittamaan. Palaan taas vähäksi aikaa tiede- ja tietokirjallisuuden pariin.

Myrkkyä ja kuraa

Piti alun perin kirjoittamani ihan muusta, mutta pakko on taas reagoida siihen, miten uskomattoman syvällä pohjamudassa Unkarin lähestyvien parlamenttivaalien propaganda kyntää. Sen rinnalla esimerkiksi suomalaisen politiikan rasismi- ja seksuaalivähemmistö-”keskustelut” ovat pieniä perunoita. Ajattelin siis ensiksi kirjoittaa tahattoman hupaisasta tekoälyllä tehdystä videosta, jossa Péter Magyar, opposition johtaja ja tällä hetkellä Viktor Orbánin pahin painajainen, mustavalkoisessa synkeässä toimistossaan, ukkosmyrskyn raivotessa ulkopuolella, tarttuu punaiseen (!) puhelimeen, jossa lukee URSULA.

Myrkkyä ja kuraa

Piti alun perin kirjoittamani ihan muusta, mutta pakko on taas reagoida siihen, miten uskomattoman syvällä pohjamudassa Unkarin lähestyvien parlamenttivaalien propaganda kyntää. Sen rinnalla esimerkiksi suomalaisen politiikan rasismi- ja seksuaalivähemmistö-”keskustelut” ovat pieniä perunoita. Ajattelin siis ensiksi kirjoittaa tahattoman hupaisasta tekoälyllä tehdystä videosta, jossa Péter Magyar, opposition johtaja ja tällä hetkellä Viktor Orbánin pahin painajainen, mustavalkoisessa synkeässä…

Sentrooppa-Santra (sentrooppasantra.wordpress.com)