Rumpuhommissa oli tänään hyvä tuplapedaalipäivä.
Vaikka tuplien mäiskiminen on alkanut sujua melko hyvin yleisesti ottaen, on se sen verran herkkää puuhaa, että joka kerta ei mene yhtä helposti. Jalat vaikuttavat joskus olevan sitä mieltä, että tänään ei huvita olla tarkka ja nopea. Molempia oninaisuuksia nimittäin tarvitaan. Ei auta paahtaa kuin viimeistä päivää, jos kädet eivät pysy perässä tai pysty tekemään eri rytmejä ilman että jalat tippuvat kelkasta.
Mutta tänään sujui. Pystyin naputella sataaviittäkymppiä, ja meno oli tasaista ja varmaa kuin junassa. (Ei siis VR:n junassa, vaan japanilaisessa Maglevissa – ei vaan ihan niin nopeaa.) Tulee ihminen hyvälle mielelle sellaisesta.
Ei minullakaan ole tietosuoja-asiat ihan näpissä, mutta suurin osa ihmisistä ei liene niistä perillä sitäkään vähää. Syteen siis menee joka tapauksessa.