Kai se on tänään tehtävä ihan perinteisiä hahmolomakkeita ja suunnitelmia.
-
Kai se on tänään tehtävä ihan perinteisiä hahmolomakkeita ja suunnitelmia. Huomasin eilen, että käsiksen kirjoittaminen tökkii sen takia, että mun tärkeät sivuhahmot on vielä aika luonnosmaisia. Nämä on kuviteltava paremmin ennen kuin pääsen eteenpäin tarinassa.
Olen vältellyt tätä siitä tosi tyhmästä syystä, että hahmojen suunnittelu muistuttaa liikaa leikkiä ja liian vähän työtä.
@magdalenahai Tää perustelu
En voi tehdä tätä, kun ois liian kivaa :'-D -
@magdalenahai Tapahtuuko paljon sellaista, että hahmolomakkeen kuvaus päivittyy kirjoitusprosessin myötä? Että oma kuva hahmosta jäsentyykin sillä tavalla uudestaan, että alkuperäinen ajatus ei enää pädekään?
@hiljaisuus yllättävän harvoin! Ehkä joku sivuhahmon ulkonäkö saattaa muuttua tai hahmo itsessään putoaa pois käsiksestä tarpeettomana. Mutta merkittävien hahmojen kohdalla mulla on harvoin tullut isoja muutoksia näihin.
-
@magdalenahai Tää perustelu
En voi tehdä tätä, kun ois liian kivaa :'-D@kaarne joo, vähän kirosin itseäni kun tajusin, mistä oli kyse.
-
@magdalenahai @VPSuuronen @hiljaisuus Ja riippuu kirjailijasta ja projektista. En ite ainakaan viitti lyhäreihin tehdä pohjustustyötä jonkun muutaman aivosession lisäksi. Romaani onkin sitten eri juttu. Mutta on kaveripiirissä niitäkin jotka ei romskujakaan pohjusta vaan YOLOlla mennään
@Mimesatwork @VPSuuronen @hiljaisuus joo, en mä novelliin näkisi näin paljon vaivaa, tää on romaanihommia. Eikä joka romaaniin tule edes tehtyä tällaista. Esim. Sarvijumalaan en tainnut juurikaan tehdä mitään pohjustusjuttuja, hiljaksiin ajattelin ja kirjoitin vain.
-
@magdalenahai @VPSuuronen @hiljaisuus Ja riippuu kirjailijasta ja projektista. En ite ainakaan viitti lyhäreihin tehdä pohjustustyötä jonkun muutaman aivosession lisäksi. Romaani onkin sitten eri juttu. Mutta on kaveripiirissä niitäkin jotka ei romskujakaan pohjusta vaan YOLOlla mennään
@Mimesatwork @magdalenahai @hiljaisuus
Mun ois varmaan pakko valita kahdesta vaihtoehdosta:1. Tajunnanvirtaa sellaisenaan
2. Todella systemaattinen systeemi, missä varmistan, että kaikki on konsistenttia, tarinassa ei ole mitään, mikä ei kuulu siihen ja jokainen langanpää päätellään -
@Mimesatwork @magdalenahai @hiljaisuus
Mun ois varmaan pakko valita kahdesta vaihtoehdosta:1. Tajunnanvirtaa sellaisenaan
2. Todella systemaattinen systeemi, missä varmistan, että kaikki on konsistenttia, tarinassa ei ole mitään, mikä ei kuulu siihen ja jokainen langanpää päätellään@VPSuuronen @Mimesatwork @magdalenahai @hiljaisuus
Mä olen kirjoittamisopintojeni myötä alkanut kirjoittaa esseistiikkaa ja sen suhteen oma työskentelytapani on muotoutunut suunnilleen sellaiseksi, että 50% ajasta on muiden tekstien lukemista, 40% aiheiden hautomista omassa päässä ja 10% kirjoittamista. On vaatinut vähän ponnistelua irroittaa ajatuksensa siitä, että pitäisi koko ajan olla kirjoittamassa. Tulee parempi, jos antaa aivojensa tehdä työn rauhassa. (Tämä on vastaan niitä kirjoitusoppaita, joissa kehotetaan kirjoittamaan joka päivä.) -
@VPSuuronen @Mimesatwork @magdalenahai @hiljaisuus
Mä olen kirjoittamisopintojeni myötä alkanut kirjoittaa esseistiikkaa ja sen suhteen oma työskentelytapani on muotoutunut suunnilleen sellaiseksi, että 50% ajasta on muiden tekstien lukemista, 40% aiheiden hautomista omassa päässä ja 10% kirjoittamista. On vaatinut vähän ponnistelua irroittaa ajatuksensa siitä, että pitäisi koko ajan olla kirjoittamassa. Tulee parempi, jos antaa aivojensa tehdä työn rauhassa. (Tämä on vastaan niitä kirjoitusoppaita, joissa kehotetaan kirjoittamaan joka päivä.)@turmalina @VPSuuronen @Mimesatwork @hiljaisuus jep, luova prosessi tarvitsee ihan vaan muhittamista ja vatustelua, mikä näyttää ulospäin siltä, ettei kirjoittaja tee yhtään mitään (ja välillä se tuntuukin siltä).
-
@magdalenahai Tää perustelu
En voi tehdä tätä, kun ois liian kivaa :'-D@kaarne @magdalenahai
Nii! Työtä tehdessä pitää olla ikävää ja hankalaa.
-
@turmalina @VPSuuronen @Mimesatwork @hiljaisuus jep, luova prosessi tarvitsee ihan vaan muhittamista ja vatustelua, mikä näyttää ulospäin siltä, ettei kirjoittaja tee yhtään mitään (ja välillä se tuntuukin siltä).
@magdalenahai @VPSuuronen @Mimesatwork @hiljaisuus
"It may look to the untrained eye / I'm sitting on my arse all day / I'm biding time until I take you all on", laulaa Jarvis Cocker eräässä Pulpin biisissäJa siis suunnilleen kaikissa kirjoitusoppaissa kehotetaan kirjoittamaan joka päivä / rutiininomaisesti / mistä vain aiheesta. Itse en saa sillä tavalla mitään aikaiseksi.
-
@magdalenahai @VPSuuronen @hiljaisuus Ja riippuu kirjailijasta ja projektista. En ite ainakaan viitti lyhäreihin tehdä pohjustustyötä jonkun muutaman aivosession lisäksi. Romaani onkin sitten eri juttu. Mutta on kaveripiirissä niitäkin jotka ei romskujakaan pohjusta vaan YOLOlla mennään
@Mimesatwork @magdalenahai @VPSuuronen @hiljaisuus Vähän nolottaa myöntää, mutta mulla ei jotenkin lukiessa jää yhtään mieleen hahmojen nimet, piirteet tai suhteet muihin hahmoihin. Nytkin luen Petovalaa yli puolessavälissä enkä muista päähenkilön nimeä, en tiedä kenenkään sukupuolta, ikää, ulkonäköä, jne. Muistan yksittäisten hahmojen nimiä, muttei juurikaan hajua mitä suhteita niillä on muihin hahmoihin. (Eipä sikäli, viihdyn silti, mutta kirjailijat ei kai tavoittele tätä käyttäjäkokemusta.)
-
@kaarne @magdalenahai
Nii! Työtä tehdessä pitää olla ikävää ja hankalaa.@biohumanisti @magdalenahai Myös työn ulkopuolella. Oon kuormittuneena joskus pantannut muun muassa jotain sammalten skooppausta tai kivan kirjan lukemista, koska ne on jotenkin liian mukavaa tekemistä enkä kai ansaitse semmosta, kun on kamalaa.
-
@magdalenahai @VPSuuronen @Mimesatwork @hiljaisuus
"It may look to the untrained eye / I'm sitting on my arse all day / I'm biding time until I take you all on", laulaa Jarvis Cocker eräässä Pulpin biisissäJa siis suunnilleen kaikissa kirjoitusoppaissa kehotetaan kirjoittamaan joka päivä / rutiininomaisesti / mistä vain aiheesta. Itse en saa sillä tavalla mitään aikaiseksi.
@turmalina @VPSuuronen @Mimesatwork @hiljaisuus mulla se auttoi alussa saamaan kirjoittamiseen rutiinia ja pääsemään yli siitä, että kaiken kirjoitetun pitäisi olla jotenkin hienoa ja merkittävää. Mutta nyt kun tätä on työkseen tehnyt jo vuosikausia, kirjoittamisen rutiini on jo sen verran hallussa ettei tarvitse huolehtia mistään luovuuden tyrehtymisistä tai tarinoiden loppumisesta.
-
@VPSuuronen @Mimesatwork @magdalenahai @hiljaisuus
Mä olen kirjoittamisopintojeni myötä alkanut kirjoittaa esseistiikkaa ja sen suhteen oma työskentelytapani on muotoutunut suunnilleen sellaiseksi, että 50% ajasta on muiden tekstien lukemista, 40% aiheiden hautomista omassa päässä ja 10% kirjoittamista. On vaatinut vähän ponnistelua irroittaa ajatuksensa siitä, että pitäisi koko ajan olla kirjoittamassa. Tulee parempi, jos antaa aivojensa tehdä työn rauhassa. (Tämä on vastaan niitä kirjoitusoppaita, joissa kehotetaan kirjoittamaan joka päivä.)@turmalina @VPSuuronen @Mimesatwork @magdalenahai
Ideat syntyvät ja jalostuvat:
1. Illalla sängyssä, kun pitäisi nukkua
2. Kävelyllä
3. Suihkussa ja saunassa
4. Auton ratissaEli käytännössä niinä hetkinä, jolloin nykyihmisen elämässä ei ole jatkuvasti jotakin ulkoista asiaa varastamassa ajatustilaa.
(Autoilun vaatima huomio tapahtuu eri osilla aivoja kuin tällainen muhittelu)
-
@turmalina @VPSuuronen @Mimesatwork @magdalenahai
Ideat syntyvät ja jalostuvat:
1. Illalla sängyssä, kun pitäisi nukkua
2. Kävelyllä
3. Suihkussa ja saunassa
4. Auton ratissaEli käytännössä niinä hetkinä, jolloin nykyihmisen elämässä ei ole jatkuvasti jotakin ulkoista asiaa varastamassa ajatustilaa.
(Autoilun vaatima huomio tapahtuu eri osilla aivoja kuin tällainen muhittelu)
@hiljaisuus @VPSuuronen @Mimesatwork @magdalenahai
Joo, aivot työstävät asioita nimenomaan silloin, kun tekee jotain rutiininomaista, joka ei vaadi aivoilta erityistä valppautta. -
@turmalina @VPSuuronen @Mimesatwork @magdalenahai
Ideat syntyvät ja jalostuvat:
1. Illalla sängyssä, kun pitäisi nukkua
2. Kävelyllä
3. Suihkussa ja saunassa
4. Auton ratissaEli käytännössä niinä hetkinä, jolloin nykyihmisen elämässä ei ole jatkuvasti jotakin ulkoista asiaa varastamassa ajatustilaa.
(Autoilun vaatima huomio tapahtuu eri osilla aivoja kuin tällainen muhittelu)
@hiljaisuus @turmalina @VPSuuronen @Mimesatwork mä ajattelen, että musta tuli pitkälti kirjailija matkoilla Turusta Keski-Suomeen. Silloin ei ollut vielä kännykässä mitään hupia pitkille matkoille, joten bussissa ja junassa istuessa tai autoillessa piti vaan ajatella omiaan, tuntikaupalla. Alkoi syntyä tarinoita.
-
@hiljaisuus @VPSuuronen @Mimesatwork @magdalenahai
Joo, aivot työstävät asioita nimenomaan silloin, kun tekee jotain rutiininomaista, joka ei vaadi aivoilta erityistä valppautta.@hiljaisuus @VPSuuronen @Mimesatwork @magdalenahai
Mulla on vielä sellaiset aivot, että niihin mahtuu risteilemään valtava määrä ajatuksia. Mulla on tällä hetkellä neljä esseetekstiä kesken ja niiden lisäksi sinne mahtuvat mm. työasiat ja lukematon määrä vaihtuvia korvamatoja
-
@Mimesatwork @magdalenahai @VPSuuronen @hiljaisuus Vähän nolottaa myöntää, mutta mulla ei jotenkin lukiessa jää yhtään mieleen hahmojen nimet, piirteet tai suhteet muihin hahmoihin. Nytkin luen Petovalaa yli puolessavälissä enkä muista päähenkilön nimeä, en tiedä kenenkään sukupuolta, ikää, ulkonäköä, jne. Muistan yksittäisten hahmojen nimiä, muttei juurikaan hajua mitä suhteita niillä on muihin hahmoihin. (Eipä sikäli, viihdyn silti, mutta kirjailijat ei kai tavoittele tätä käyttäjäkokemusta.)
@vrtxd @Mimesatwork @VPSuuronen @hiljaisuus ei nää hahmolomakkeiden tiedot välttämättä menekään koskaan kirjaan asti. Mun vaan pitää kirjailijana tietää ne, jotta tunnen hahmoni niin kuin tuntisin oikeat ihmiset.
-
@turmalina @VPSuuronen @Mimesatwork @magdalenahai
Ideat syntyvät ja jalostuvat:
1. Illalla sängyssä, kun pitäisi nukkua
2. Kävelyllä
3. Suihkussa ja saunassa
4. Auton ratissaEli käytännössä niinä hetkinä, jolloin nykyihmisen elämässä ei ole jatkuvasti jotakin ulkoista asiaa varastamassa ajatustilaa.
(Autoilun vaatima huomio tapahtuu eri osilla aivoja kuin tällainen muhittelu)
@hiljaisuus @turmalina @VPSuuronen @Mimesatwork @magdalenahai
Kyllä hyvin pitkälle näin. Auton ratista lähettelen itselleni ääniviestejä, kun ei ihan joka bussipysäkille voi kaartaa muistiinpanoja kirjoittamaan
-
@Mimesatwork @magdalenahai @VPSuuronen @hiljaisuus Vähän nolottaa myöntää, mutta mulla ei jotenkin lukiessa jää yhtään mieleen hahmojen nimet, piirteet tai suhteet muihin hahmoihin. Nytkin luen Petovalaa yli puolessavälissä enkä muista päähenkilön nimeä, en tiedä kenenkään sukupuolta, ikää, ulkonäköä, jne. Muistan yksittäisten hahmojen nimiä, muttei juurikaan hajua mitä suhteita niillä on muihin hahmoihin. (Eipä sikäli, viihdyn silti, mutta kirjailijat ei kai tavoittele tätä käyttäjäkokemusta.)
@vrtxd @magdalenahai @VPSuuronen @hiljaisuus Ihmiset lukee eri tavalla ja haluaa eri asioita kirjoiltaan kirjailijoina ja lukijoina. Joillekkin yksityiskohdat on tärkeitä, joillekkin taas ei kun niillä joko ei sille ole tarvetta lainkaan, tai haluaa enemmin itse kehittää mielessään henkilöt ja paikat. Jotkun on jopa olleet vihaisia kun jonkun hahmon hiukset jossain mainitaan ruskeiksi, kun olivat jo omassa mielessään tehneet siitä blondin
-
@hiljaisuus @turmalina @VPSuuronen @Mimesatwork @magdalenahai
Kyllä hyvin pitkälle näin. Auton ratista lähettelen itselleni ääniviestejä, kun ei ihan joka bussipysäkille voi kaartaa muistiinpanoja kirjoittamaan
@hannamorre @turmalina @VPSuuronen @Mimesatwork @magdalenahai
Minulla on Discordissa group chat itseni kanssa. Sinne kertyy kaikki mahdollinen, kunhan vain ei ole juuri auton ratissa.
Ainoa huono puoli on, etten aina muista siirtää muistiinpanojani sieltä myöhemmin asianmukaisempiin kohteisiin.
