#yksinäisyys #eläkkeellä #ikääntyminen #autisminkirjolla #terveyshaasteetUsein sanotaan ja itsekin olen todennut että parempi yksin kuin huonossa seurassa.
-
#yksinäisyys #eläkkeellä #ikääntyminen #autisminkirjolla #terveyshaasteet
Usein sanotaan ja itsekin olen todennut että parempi yksin kuin huonossa seurassa.Aina se ei ole niin.
Olen läpi elämäni kokenut ulkopuolisuutta lapsuusperheestäni lähtien, koulussa, työpaikoilla, parisuhteissa..Olen oppinut elämään yksin enkä enää edes halua jakaa kotiani kenenkään kanssa elämäni ehtoopuolella, mutta välillä koen tosi vahvana yksinäisyyttä ja jopa niin että nuoruuteni huonot ihmissuhteetkin tuntuvat jotenkin houkuttelevilta.
Osasin monen ihmisen kanssa pitää puoliani.
Olen myös monen tuntemani ihmisen kanssa nauranut napa kippurassa. Parisuhteissakin oli hyviä ja huonoja hetkiä. Toki niiden päättymiselle oli pätevät syynsä.
Monet muutokset, työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen, eläkeläisköyhyys, terveyden rapistuminen, liikuntarajoitteet..
Ja sitten ne kirotut "normaalit ihmiset" haukkomassa henkeään kun avaan suuni.
Somesta naamakirjasta jo löysin uusia tuttavuuksia, mutta nyt ne ihmiset sitten jäi sinne ja olen täällä kuin piru vieraassa helvetissä, eikä kovinkaan moni halua puhua kanssani.
Vikaa on itsessäni/oireistossani, vanha autisminkirjolla. Raskaita aiheita ja novellimittasia selostuksia.
Useimmilla eläkeläisilläkin on parisuhteensa, lapset, lapsenlapset, harrastuksensa, on omakotitaloja ja kesämökkejä remppailtavana.
Monelle some on vain paikka piipahtaa.
Ikävä on joitakin vanhoja ihmissuhteitani vaikka niissä oli tarjolla sopimatonta seuraa.
Olen muuttanut monta kertaa. Yli 30 ja pitkienkin matkojen päähän.
Some on lähes ainoa paikka enää mistä löydän edes lähimain samanlaista vertaisuutta.
Moni ystäväni on myös jo kuollut.
En enää kaipaa mitään tiiviitä ystävyyksiä, mutta olishan se ihan kiva kun joku edes puhuisi minulle.
Ei se tietenkään sääliseura mistään ole kotoisin.. Yks tyhjän kanssa.Pitäiskö hommata papukaija? 🦜
Sekään tuskin käy kun uniongelmaisena valvon ja lintu alkais mekastaa yötämyöten kun asun yksiössä, ei ole erillistä huonetta, linnulla omaa tilaa missä se vois kuorsata. 
-
R relay@relay.an.exchange shared this topic
-
#yksinäisyys #eläkkeellä #ikääntyminen #autisminkirjolla #terveyshaasteet
Usein sanotaan ja itsekin olen todennut että parempi yksin kuin huonossa seurassa.Aina se ei ole niin.
Olen läpi elämäni kokenut ulkopuolisuutta lapsuusperheestäni lähtien, koulussa, työpaikoilla, parisuhteissa..Olen oppinut elämään yksin enkä enää edes halua jakaa kotiani kenenkään kanssa elämäni ehtoopuolella, mutta välillä koen tosi vahvana yksinäisyyttä ja jopa niin että nuoruuteni huonot ihmissuhteetkin tuntuvat jotenkin houkuttelevilta.
Osasin monen ihmisen kanssa pitää puoliani.
Olen myös monen tuntemani ihmisen kanssa nauranut napa kippurassa. Parisuhteissakin oli hyviä ja huonoja hetkiä. Toki niiden päättymiselle oli pätevät syynsä.
Monet muutokset, työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen, eläkeläisköyhyys, terveyden rapistuminen, liikuntarajoitteet..
Ja sitten ne kirotut "normaalit ihmiset" haukkomassa henkeään kun avaan suuni.
Somesta naamakirjasta jo löysin uusia tuttavuuksia, mutta nyt ne ihmiset sitten jäi sinne ja olen täällä kuin piru vieraassa helvetissä, eikä kovinkaan moni halua puhua kanssani.
Vikaa on itsessäni/oireistossani, vanha autisminkirjolla. Raskaita aiheita ja novellimittasia selostuksia.
Useimmilla eläkeläisilläkin on parisuhteensa, lapset, lapsenlapset, harrastuksensa, on omakotitaloja ja kesämökkejä remppailtavana.
Monelle some on vain paikka piipahtaa.
Ikävä on joitakin vanhoja ihmissuhteitani vaikka niissä oli tarjolla sopimatonta seuraa.
Olen muuttanut monta kertaa. Yli 30 ja pitkienkin matkojen päähän.
Some on lähes ainoa paikka enää mistä löydän edes lähimain samanlaista vertaisuutta.
Moni ystäväni on myös jo kuollut.
En enää kaipaa mitään tiiviitä ystävyyksiä, mutta olishan se ihan kiva kun joku edes puhuisi minulle.
Ei se tietenkään sääliseura mistään ole kotoisin.. Yks tyhjän kanssa.Pitäiskö hommata papukaija? 🦜
Sekään tuskin käy kun uniongelmaisena valvon ja lintu alkais mekastaa yötämyöten kun asun yksiössä, ei ole erillistä huonetta, linnulla omaa tilaa missä se vois kuorsata. @pipanella_56 täälon paljo hyviä tyyppejä ja monia autisminkirjavia. Kyllä täältä hiljalleen juttuseuraa ainakin alkaa löytymään. Alkuun vaan pittää rohkiasti kommentoida kovasti. Tokkiinsa täällä , oma kokemus ainakin, hyviä käytöstapoja arvostetaan korkealle ja se ollut kyllä Facebookin jälkeen kovin mukavaa
-
@pipanella_56 täälon paljo hyviä tyyppejä ja monia autisminkirjavia. Kyllä täältä hiljalleen juttuseuraa ainakin alkaa löytymään. Alkuun vaan pittää rohkiasti kommentoida kovasti. Tokkiinsa täällä , oma kokemus ainakin, hyviä käytöstapoja arvostetaan korkealle ja se ollut kyllä Facebookin jälkeen kovin mukavaa
@Nettlephagus Vihjaatko ettei minulla ole käytöstapoja? Vai miksi juurikin sitä korostat?
Vai muutenko vaan toteat liittyen saastuneeseen naamakirjaan.
🫣 
Se on äärioikeistolaistunut eikä siellä anneta edes enää puhua ellei liity niihin.Täällä minua vähän pelottaa toinen ääripää.
Yltiöhienotunteisuus ja se että asioista pitäisi puhua vain tutkimusten ja kirjallisuuden, taiteen kautta. Minulla on "paha tapa" puhua itsestäni, lapsuusperheeni jäsenistä, sukulaisistani.
Jotkut voivat kokea sen loukkaavana ja pelätä että joutuvat uhreiksi. Ei ole pelkoa. Yritän vaan aukoa umpisolmuja omasta elämästäni, hahmottaa itseäni freudilaisen psykoanalyysin kautta. En valehtele niistä ihmisistä ketkä on kurjistaneet elämääni, kaltoinkohdelleet.
Ainoa lapsuusajan koulukaveri kenen kanssa meillä säilyi välit, kenen kanssa olin tekemisissä ammattikouluajoilta saakka, ei ehtinyt kanssani täyttää 70 vuotta. Oli Naamakirjassakin. Muutti Ruotsiin jo parikymppisenä. Oltiin samassa työpaikassakin vähän aikaa. Kirjoiteltiin paljon kirjeitä. Soiteltiin. Kävin luonaan kerran. Muutama vuosi sitten puolisonsa menehtyi syöpään ja hän kävi lohtureissulla luonani.
Hän sairastuikin itse myös syöpään. Ensin se saatiin kuriin. Alkoikin kuitenkin uusia ja etenikin sitten vauhdilla ja tyttärensä someseinältä sitten luin että oli menehtynyt.
Tämä nettikanssakäyminenhän on sellaista, että monen vanhan tutun kanssa ei ole yhteisiä tuttuja, eikä aina harmainta aavistusta vaikka tuttava kuolee. Aika karseeta.
Minä sitten juttelin tyttärensä kanssa. Kerroin että olen hänet pikkuipanana tavannutkin ja kuviakin ottanut sillä reissulla. Sanoi että äitinsä puhui minusta monta kertaa.. Aikuisia ovat lapsensa. 40-50 haarukassa jo..
Mutta minä menetin pisimmän ystävyyssuhteeni.
Se on yksi todella synkkä varjopuoli täällä elämän ehtoopuolella.Liian monta hyvää ihmissuhdetta olen menettänyt vuosien varrella. Osan jo nuorena.
Nyt on tarjolla vain vanha akka, joka ei jaksa aina myötäillä, olla myötäsukaan..
Autisminkirjolla oleva "tosikko" joka takertuu sanoihin, merkityksiin..Eipä täällä muutkaan kirjolla olevat harrasta small talkkia..
Hyviä tyyppejä valtavasti, sen olen juu huomannut.
Ehkä tämä tästä.
-
@Nettlephagus Vihjaatko ettei minulla ole käytöstapoja? Vai miksi juurikin sitä korostat?
Vai muutenko vaan toteat liittyen saastuneeseen naamakirjaan.
🫣 Se on äärioikeistolaistunut eikä siellä anneta edes enää puhua ellei liity niihin.Täällä minua vähän pelottaa toinen ääripää.
Yltiöhienotunteisuus ja se että asioista pitäisi puhua vain tutkimusten ja kirjallisuuden, taiteen kautta. Minulla on "paha tapa" puhua itsestäni, lapsuusperheeni jäsenistä, sukulaisistani.
Jotkut voivat kokea sen loukkaavana ja pelätä että joutuvat uhreiksi. Ei ole pelkoa. Yritän vaan aukoa umpisolmuja omasta elämästäni, hahmottaa itseäni freudilaisen psykoanalyysin kautta. En valehtele niistä ihmisistä ketkä on kurjistaneet elämääni, kaltoinkohdelleet.
Ainoa lapsuusajan koulukaveri kenen kanssa meillä säilyi välit, kenen kanssa olin tekemisissä ammattikouluajoilta saakka, ei ehtinyt kanssani täyttää 70 vuotta. Oli Naamakirjassakin. Muutti Ruotsiin jo parikymppisenä. Oltiin samassa työpaikassakin vähän aikaa. Kirjoiteltiin paljon kirjeitä. Soiteltiin. Kävin luonaan kerran. Muutama vuosi sitten puolisonsa menehtyi syöpään ja hän kävi lohtureissulla luonani.
Hän sairastuikin itse myös syöpään. Ensin se saatiin kuriin. Alkoikin kuitenkin uusia ja etenikin sitten vauhdilla ja tyttärensä someseinältä sitten luin että oli menehtynyt.
Tämä nettikanssakäyminenhän on sellaista, että monen vanhan tutun kanssa ei ole yhteisiä tuttuja, eikä aina harmainta aavistusta vaikka tuttava kuolee. Aika karseeta.
Minä sitten juttelin tyttärensä kanssa. Kerroin että olen hänet pikkuipanana tavannutkin ja kuviakin ottanut sillä reissulla. Sanoi että äitinsä puhui minusta monta kertaa.. Aikuisia ovat lapsensa. 40-50 haarukassa jo..
Mutta minä menetin pisimmän ystävyyssuhteeni.
Se on yksi todella synkkä varjopuoli täällä elämän ehtoopuolella.Liian monta hyvää ihmissuhdetta olen menettänyt vuosien varrella. Osan jo nuorena.
Nyt on tarjolla vain vanha akka, joka ei jaksa aina myötäillä, olla myötäsukaan..
Autisminkirjolla oleva "tosikko" joka takertuu sanoihin, merkityksiin..Eipä täällä muutkaan kirjolla olevat harrasta small talkkia..
Hyviä tyyppejä valtavasti, sen olen juu huomannut.
Ehkä tämä tästä.
@pipanella_56 juu, Facebookkiin viittasin käytöstavoilla. Minä ja monet muut kirjottelee ittestään, elämästään ja kiinnostavista jutuista.
Huhujen mukaan hastageja # ku osaa käyttää nii nopeutuu homma, ite en osaa
. Jossain täällä @rolle oli lista ja ohjeet miten pääsee seuraamaan suomalaisia ja miten saa itsensä listalle. Tämä nopeutti minulla ainakin löytää heimoa.
Molen aina ollut huono ystävystymään ja ne vähäisetki on kaukana ja saattaa mennä vuodia, ettei olla missään yhteyksissä ja se riittää mulle. Perhe ei jätä rauhaan joten ihan yksin en ole.
Mutta luulen ymmärtäväni mistä puhut ja suosittelen puhumaan juurikin siitä mistä tuntuu, että tarvit tai haluat puhua, sillä sait minutkin koukkuun
