CIRCLE WITH A DOT

cd#589 The Magnetic Fields: 69 Love Songs ****Tämä vuonna 1999 valmistunut kolmen cd:n ja lähes kolmen tunnin mittainen tutkielma rakkauslaulujen erilaisista ilmenemismuodoista on melkoinen mammutti, eikä sitä luultavasti ole tarkoitettukaan kuin pieninä annoksina kuunneltavaksi. Silloinkin siitä on vaikea saada otetta erilaisten tyylisuuntien sekamelskan ja biisistä toiseen vaihtuvien lukuisien laulusolistien takia. Yksittäisen sävellyksen tai esityksen merkitys kutistuu olemattomaksi näin laajassa kokonaisuudessa, eikä kuuntelusta jää lopulta käteen juuri muuta kuin itse konsepti, joka sinänsä on toki kiinnostava ainakin älyllisellä tasolla. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maratonhttps://www.discogs.com/release/266226-The-Magnetic-Fields-69-Love-Songs

cd#588 Jukka Poika Ja Jenkkarekka: Apajilla ****Vuoden 2006 Jukka Poika -albumi on tasapainoinen valikoima kepeämpiä ralleja ("Massii") ja syvällisempiä pohdintoja ("Joka Maataan Viljelee", ja molemmat puolet artisti hoitaa hienosti lyriikoiden ja laulutulkintojen osalta. Jenkkarekalta luonnistuu myös mainiosti jamaikalaisrytmeissä vaadittava yhtäaikainen letkeys ja tarkka iskutus. Levyn kohokohta on hilpeä ska-versio J.J. Cale -klassikosta "Cocaine", ja pohjanoteeraus levyn loppuun lisätty ylimääräiseltä tuntuva englanninkielinen elektronisempi vetäisy.#musadontti #musiikkimastodon #cd-maratonhttps://www.discogs.com/release/767824-Jukka-Poika-Ja-Jenkkarekka-Apajilla?srsltid=AfmBOorwd7MVluxEgDP4N0GI1qI2UBDoQdg9EXB_QyL-_ujQwCy0ZMAh

cd#585 Modern Lovers: s/t *****Kun bostonilaisyhtyeen vuoden 1972 demot julkaistiin neljä vuotta myöhemmin, albumista tuli nopeasti vuosikymmenen loppupuolen merkittävin levy, jonka suoraviivainen ja energinen garage rockin ja taiderockin emulsio toimi suunnannäyttäjänä nousevalle New Yorkin punk rock -scenelle. Vaikutukset ulottuivat vielä 90-luvulle englantilaisen Stereolabin varhaiseen tuotantoon, josta noin puolet on melko suoraa lainaa Modern Loversilta. Vaikka biisit ovat lähinnä yksinkertaisia yhden soinnun riffejä, bändin intensiivinen yhteissoitto ja Jonathan Richmanin laulun lakoninen itärannikon fraseeraus pitävät kuulijan tiukasti otteessaan. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maratonhttps://www.discogs.com/release/3905921-The-Modern-Lovers-The-Modern-Lovers

cd#583 Prefab Sprout: Steve McQueen *****Newcastlelaisyhtyeen kakkosalbumilla (1985) kaikki palaset ovat osuneet täydellisesti kohdalleen. Monitahoiset sävellykset noudattelevat enimmäkseen pop-kappaleiden selkeitä rakenteita, mutta melodioissa ja runsaissa harmonioissa on yllätyksellisyyttä ja jazz-vaikutteita. Oivaltavat sovitukset ja etenkin Thomas Dolbyn loihtimat lasinkirkkaat ja avarat kasarisoundit täydentävät sävellyksiä samoin kuin Paddy MacAloonin ilmaisukykyinen laulu. Levy toimii täysin jo pelkästään nerokkaiden biisien ansiosta, mutta sen hienojen yksityiskohtien loputon virta takaa levylle lukemattomia uusia kuuntelukertoja. Tämä onkin ollut yksi suosikkilevyistäni jo kohta 40 vuoden ajan. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maratonhttps://www.discogs.com/release/6974894-Prefab-Sprout-Steve-McQueen

cd#582 Sugar Plant: Hiding Place ****Japanilaisen slowcore-yhtyeen debyytti vuodelta 1995 ei tuo genreen juurikaan mitään uutta, mutta Galaxie 500:n, Yo La Tengon ja Velvet Undergroundin kehittämän reseptin mukaiset kappaleet toimivat tässäkin keittiössä valmistettuina: viipyilevän hidastempoiset biisit kasvavat vähitellen pienimuotoisesta parin soinnun toistosta tiheän emotionaaliseksi vyöryksi, jonka eleettömässä kitarasooloiluussa on muistumia 70-luvun Neil Youngista. Heikoimmat lenkit albumilla ovat epävireiset lauluosuudet ja yleisesti paperinohuet soundit. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maratonhttps://www.discogs.com/release/760748-Sugar-Plant-Hiding-Place?srsltid=AfmBOopre3DKNcMDW5Nwy4DTt2tq1YaFTbpoepEL1BNAlR50dMVyJPVc

cd#550 Popsicle: Lacquer *****90-luvun aikana varsin laajamittaiseksi yltynyt kiinnostukseni ruotsalaiseen indie-tyyppiseen musiikkiin alkoi syksyllä 1992 tästä levystä tai tarkemmin sanottuna kasetista, jolle sen eräs länsinaapurin nettituttuni oli äänittänyt. Biisien suorastaan nerokkaat melodia- ja sovituskoukut, ajoittaiset atonaaliset särökitarapurskeet ja raikkaan energinen powerpop-soitto toimivat täysin vielä 2020-luvulla. Ainoastaan albumin soundit tuntuvat ajoittain hieman ohuilta ja siloitelluilta verrattuna yhtyeen myöhempiin levyihin. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maratonhttps://www.discogs.com/release/904665-Popsicle-Lacquer

cd#549 V/A: Beat at Cinecitta (volume 3) ****Italialaisten 60-luvun B-elokuvien soundtrackit taitavat olla melkoinen ehtymätön aarreaitta, kun tälle kokoelmasarjan kolmannellekin osalle on riittänyt tällaista laatutavaraa. Tyylillisesti tässä mennään samalla rennolla eklektisyydellä kuin levyn [cd#539] kohdalla. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maratonhttps://www.discogs.com/release/7472877-Various-Beat-At-Cinecitt%C3%A0-Volume-3

cd#548 Watoo Watoo: Picture of a Lost Friend EP ***Sympaattisen ranskalaisduon pirtsakkaa DIY-indiepoppia vuodelta 1999 juuri sopivan kokoisena reilun vartin annoksena. Musiikkiteollisuuden tuotantokoneistojen ulkopuolella syntyneelle tuotteelle tyypillisesti laulussa on hieman liikaa epävireyttä eivätkä kaikki soittimetkaan taida olla koko ajan keskenään samalla aallonpituudella. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maratonhttps://www.discogs.com/release/1187206-Watoo-Watoo-Picture-Of-A-Lost-Friend?srsltid=AfmBOooZKoWtaBiX8NtmsPgBIsk_BNSHMnt9ykfVRevs5SXsSBaUpqks

cd#547 Astrud Gilberto: Look to the Rainbow ****Brassivokalistin kolmannella albumilla (1966) on tuttuun tapaan ison orkesterin tuella tulkittua bossanovaa ja amerikkalaistyylistä viihdemusiikkia. Etenkin Gil Evansin käsialaa olevat sovitukset ovat kuitenkin tavanomaista impressionistisempia ja taiteellisempia, mikä tukee hyvin Gilberton loputtoman alakuloista äänenväriä ja melankolista tulkintaa. Pluspisteitä tulee myös useista portugalinkielisistä lauluteksteistä. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maratonhttps://www.discogs.com/release/398286-Astrud-Gilberto-Look-To-The-Rainbow

@hannamorre Blood Red Hourglass heitti kyllä kovan keikan eilen Mikaelissa BRHG:n tuotanto ei ollut täysin tuntematonta ennestään mutta en esim. yhtä ainutta biisiä olis osannut nimetä. Odotuksien puute on tavallaan hirveän vapauttavaa, sitä voi vaan keskittyä fiilistelemään mitä sieltä nyt sattuukaan tulemaan. Jos taas osaa levyltä joka nuotin ulkoa niin sitten äkkiä alkaa just kyttämään että hei se fuskasi tuossa jne, vaikkei edes haluaisi - keikkanautintoa se kun ei todellakaan paranna. Metallin katsominen istualtaan on vähän outoa - toisaalta siinä voi nautiskella yksityiskohdista jotka muuten menee ohi, mutta ei siinä samaan fiilikseen tietysti pääse. Parissa biisissä yleisö kuitenkin vallan riehaantui jalkeilleen heiluttamaan universaalia metallisignaalia Taisi olla mulle ensimmäinen kerta kun oli keikalla korvatulpat. Olivat kyllä tarpeen (olis olleet monesti ennenkin) mutta vierastin sitä etäännyttävää vaikutusta. Jos kerran vaivaudun paikan päälle keikalle niin haluan olla läsnä enkä jossain 500m päässä kuuntelemassa #bloodredhourglass #mikkeli #mikaeli

cd#546 V/A: Transmarine EP ****Vuonna 1998 ilmestyneen minikokoelman parhaita paloja ovat Clubfoot Orchestran itävälimerellisesti maustettu ja nyrjähdellen eteenpäin jolkottava "Rig" sekä levyn päättävä yhdeksänminuuttinen Quigleyn "Five Finger Strand", joka kasvaa vähitellen yksinkertaisesta pianoteemasta vuoropuhelevien instrumenttien risteävien melodialinjojen eeppiseksi kudelmaksi. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maratonhttps://www.discogs.com/release/1647577-Various-Transmarine-18fps-Vol-2?srsltid=AfmBOoqvshL25G9PL22eQZwFh-Wf9s-Lv9MO2PwqAJGsyc_mZfeESQgX

cd#545 Pale Saints: The Comforts of Madness ****Vaikka Pale Saintsin debyytiltä (1990) löytyy samaa kokeellisuutta ja progressiivisia rakenteita kuin Boo Radleysillä, melodisuutta kuin Ridellä ja maalauksellisia soundeja kuin Lushilla, omalla kohdallani albumi ei ole muodostunut samanlaiseksi shoegaze-genren klassikoksi kuin mainittujen aikalaisten esikoiset. Yksi syy tähän on varmasti levyn epäonnistunut miksaus tai masterointi: cd:ltä ei oikein erotu mitään kunnolla vaikka sitä kuuntelisi kuinka lujalla. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maratonhttps://www.discogs.com/release/393894-Pale-Saints-The-Comforts-Of-Madness