Kerroin taannoin siitä, kuinka meidän firmaan tuli vaatimus siitä, että ihmisten piti kirjoittaa essee siitä kuinka käyttää ja hyödyntää tekoälyä.
-
@diiccix @Stoori @varis @saaste Tarkoitatko uskontotiedettä (tutkii myös maailmanuskontoja) vai teologiaa (keskittyy useim. kr.uskoon). Akateemisessa maailmassa ei pitäisi olla merkitystä tutkijan hlökoht.vakaumuksella. Poikkeuksena ehkä ns.tunnustukselliset oppilaitokset. Yliopistomaailmaan pitäisi mahtua erilaisia viitekehyksiä. Jokaisen täytyy toki olla tarkkana, miten oma viitekehys vaikuttaa. Itse mieluummin luen tutkimusta, joka akateemista ja ei-tunnustuksellista vaikka kristitty olenkin.
-
Kerroin taannoin siitä, kuinka meidän firmaan tuli vaatimus siitä, että ihmisten piti kirjoittaa essee siitä kuinka käyttää ja hyödyntää tekoälyä. Esseet pitää julkaista niin, että kaikki voivat ne lukea.
Muiden esseet alleviivaavat hyvin yksityiskohtaa, johon törmään toistuvasti: teknologiaintoilijat eivät ajattele mitään muuta kuin välitöntä henkilökohtaista hyötyä.
Ainut haitta, joka ihmisiä kiinnostaa, on itseensä kohdistuva haitta. Se haitta, joka vaikeuttaa välitöntä työn tekemistä. Yksikään esseistä (paitsi minun) ei ota minkäänlaista kantaa tekoälyn eettisiin tai ympäristöongelmiin. Niitä ei vaan ole. Edes taloudelliset ongelmat eivät näy esseissä, koska kukaan ei joudu itse maksamaan tekoälystä. Sen maksaa yritys, eikä sekään joudu maksamaan tekoälystä sen todellista hintaa, koska ne on ulkoistettu.
Esseet koskettavat vain sitä, kuinka MINÄ hyödyn tästä JUURI NYT. Mikään muu näkökulma ei saa esseissä tai ajattelussa tilaa.
Moderni versio "minä olen vain töissä täällä" -ajattelusta.
Syitä on varmasti muitakin, mutta väitän, että tällainen ajattelu on yksi isoista syistä sille miksi (teknologia)maailma on niin päin persettä.
Tämä viestiketju lähti elämää nyt ihan uutta elämää, joten hiljennän ketjun
️ -
@saaste Akateemisessa maailmassa tekoäly on myös alkanut jakaa jengiä kahtia. Juttelin just viime viikolla vähän itseäni nuoremman sosiologin kanssa siitä, miten apurahojen myöntöprosentit on dropanneet, koska ihmiset, joilla ei aiemmin olisi riittänyt joko aika tai kyvyt kirjoittaa hakemuksia, tekevät niitä nyt tekoälyllä. Hän sanoi, oudon hämmästyneenä kauhistelevasta sävystäni, että ”totta kai” hänkin käyttää tekoälyä ”tutkimusassistenttina”, koska ei mitenkään jaksaisi tai ehtisi itse lukea kaikkia lähteitä, mitä julkaisuihinsa tarvitsee.
Itse taas en ole koskaan käyttänyt tekoälyä työssäni lainkaan. Tälle on kaksi syytä: juurikin eettinen kestämättömyys (ympäristöhaitat ja se työvoiman riisto, mille tekoälyn kouluttaminen perustuu) ja se, että varsinkin humanistisessa tutkimuksessa on omasta mielestäni kyse todella paljon kokonaisvaltaisemmasta inhimillisen ymmärryksen syventämisestä kuin mihin tekoäly kykenee. Sosiologi kohautteli harteitaan näille argumenteille ja sai minut tuntemaan itseni naiiviksi hölmöksi, jonka CV ei varmana tule kasvamaan tällaisilla ”luomumenetelmillä” sellaista tahtia, että enää ikinä työllistyisin.
No, ehkä en toisaalta haluakaan työllistyä sellaisessa imäginäärisessä kilvoittelujärjestelmässä, jossa voi menestyä ainoastaan eettisesti kestämättömillä menetelmillä. Olen itse akateemikko, koska uskon aitoon uteliaisuuteen sekä yksilöjen ja yhteisöjen tiedollisten resurssien syventämiseen ja laajentamiseen. Oon aina ajatellut, että on parempi elää maailmassa, jota ymmärtää mahdollisimman hyvin. Tutkimus on siis ollut mulle itsessään merkityksellistä, jotain itsessään arvokasta sekä oman elämän että yhteiskunnan näkökulmasta, mutta valitettavasti järjestelmä on rakennettu niin, että ”hyvän tutkijan” odotetaan lähestyvän sitä pelkkänä pelinä, jota strategisesti pelaamalla voi ”edetä urallaan”. Ajatus, että haluaisi tehdä tutkimuksellaan maailmasta paremman paikan, on nykyään pikemminkin ”epäilyttävän ideologinen” monien rahoittajien ja proffien silmissä. Voin vain kuvitella, miten paljon räikeämpää tällainen kyynistyminen ja instrumentaalisuus-ajattelu on teknologia-alalla!
-
@varis @saaste “koska ei mitenkään jaksaisi tai ehtisi itse lukea kaikkia lähteitä, mitä julkaisuihinsa tarvitsee”
Eli hän on okei sen kanssa, että tulee aika lailla väistämättä kirjoittaneeksi julkaisujensa sekaan tekaistuja juttuja, joilla ei ole mitään tekemistä lähteiden kanssa? En nyt oikein keksi miten tuota tunnustusta selittäisi parhain päin.
@nen Sanopa se!
Nimim. En uskalla viitata artikkeleihin, joita en ole lukenut kokonaan, tai kirjoihin, joista en ole silmäillyt vähintään sisällys- ja läheluetteloa läpi -
@jonne Joo, tää on kyllä aina ärsyttänyt/ahdistanut mua, mut nyt tuntuu, että tekoäly on eskaloimassa tätä johonkin kolmanteen potenssiin. Ehkä voidaan fantasioida, että tästä seuraava kaaos vihdoin saisi valtaa pitävät myöntämään, että tutkimuksessa määrän eikä laadun palkitseminen oli muuten alunperinkin paska ajatus.
Mut jotenkin veikkaan, että tuon johtopäätöksen muodostamisessa tulee kestämään vielä nolon kauan - sikäli kun siihen koskaan päästään. -
@jonne Joo, tää on kyllä aina ärsyttänyt/ahdistanut mua, mut nyt tuntuu, että tekoäly on eskaloimassa tätä johonkin kolmanteen potenssiin. Ehkä voidaan fantasioida, että tästä seuraava kaaos vihdoin saisi valtaa pitävät myöntämään, että tutkimuksessa määrän eikä laadun palkitseminen oli muuten alunperinkin paska ajatus.
Mut jotenkin veikkaan, että tuon johtopäätöksen muodostamisessa tulee kestämään vielä nolon kauan - sikäli kun siihen koskaan päästään.@varis Ainakin Jyväskylän yliopiston strategiassa mennään tekoäly edellä.
-
@Mimesatwork Eiköhän leväperäisyyttä, plagiointia ja muuta vastaavaa ole ollut akatemiassa aina. Mut oman urani (eli n. viimeisen vuosikymmenen aikana) yliopistojen ”yritysmäinen” johtaminen on kärjistynyt jatkuvasti. Toisin sanoen tutkijoiden niskaan on tullut järjestelmien ja johdon suunnasta jatkuvasti kovempaa ”tulospainetta”, ja nää ”tulokset” totta kai mitataan hyvin kapitalistisilla logiikoilla, eli usein numeerisesti, esim. julkaisujen, viittausten ja saadun rahoituksen määrällä. Tavallaan on silloin ymmärrettävääkin, jos tutkijat alkavat priorisoida näiden keksittyjen numeroiden kasvattamista - meidän toimeentulo ja ammatillinen status on niistä kiinni. Mutta johtaako tää laadukkaampaan, merkityksellisempään tutkimukseen tai taitavampiin, elämäänsä tyytyväisempiin tutkijoihin? Ei tietenkään - juuri päinvastoin. Mutta kuka tämmöisiä ”hähmäisiä” mittareita kuin ”merkityksellisyys” puolustaisi, kun kaikkia resursseja hallinnoivat ne, joiden mielestä kuvittellisten numeroiden kasvattaminen on tärkeämpää? (Kyllä, tää on antikapitalistinen räntti.)
-
Meillä just joku intrassa esitteli innoissaan lehteä, johon saa lähettää TÄ:n kirjoittaman ja TÄ:n vertaisarvioiman tiedeartikkelin.
En uskaltanut esittää kritiikkiä, kun siellä on aiemminkin hyökätty mun kimppuun.
-
@varis Ainakin Jyväskylän yliopiston strategiassa mennään tekoäly edellä.
@jonne Sinäkin, JYUni! Voi eiiiii!
-
Meillä just joku intrassa esitteli innoissaan lehteä, johon saa lähettää TÄ:n kirjoittaman ja TÄ:n vertaisarvioiman tiedeartikkelin.
En uskaltanut esittää kritiikkiä, kun siellä on aiemminkin hyökätty mun kimppuun.
-
@henrik @nihkeys @turmalina @saaste
Kun itse olin aikaisemmin nk. auringonlaskun alalla, jonka internet ja muutosjohtajat muuttivat jokapäiväiseksi paskaksi
Annan pyytämättä neuvon, että kannattaa lähteä ennemmin kuin myöhemmin. Sinnittely muuttaa sielun pikimustaksi.@Noonis @henrik @nihkeys @turmalina @saaste
Missä olit 10 vuotta sitten? -
Kerroin taannoin siitä, kuinka meidän firmaan tuli vaatimus siitä, että ihmisten piti kirjoittaa essee siitä kuinka käyttää ja hyödyntää tekoälyä. Esseet pitää julkaista niin, että kaikki voivat ne lukea.
Muiden esseet alleviivaavat hyvin yksityiskohtaa, johon törmään toistuvasti: teknologiaintoilijat eivät ajattele mitään muuta kuin välitöntä henkilökohtaista hyötyä.
Ainut haitta, joka ihmisiä kiinnostaa, on itseensä kohdistuva haitta. Se haitta, joka vaikeuttaa välitöntä työn tekemistä. Yksikään esseistä (paitsi minun) ei ota minkäänlaista kantaa tekoälyn eettisiin tai ympäristöongelmiin. Niitä ei vaan ole. Edes taloudelliset ongelmat eivät näy esseissä, koska kukaan ei joudu itse maksamaan tekoälystä. Sen maksaa yritys, eikä sekään joudu maksamaan tekoälystä sen todellista hintaa, koska ne on ulkoistettu.
Esseet koskettavat vain sitä, kuinka MINÄ hyödyn tästä JUURI NYT. Mikään muu näkökulma ei saa esseissä tai ajattelussa tilaa.
Moderni versio "minä olen vain töissä täällä" -ajattelusta.
Syitä on varmasti muitakin, mutta väitän, että tällainen ajattelu on yksi isoista syistä sille miksi (teknologia)maailma on niin päin persettä.
@saaste Tangentti tämän päivän kokoukseen aiheesta Performance Based Approach EU-rahoituksessa vuosille 2028-2034.
Pohdinnassa mm. mikä rahallinen arvo annetaan jonkin indikaattorin kasvattamiselle yhdellä yksiköllä ja tällä hetkellä voidaan toki hyödyntää historiallista dataa, jos indikaattorit ovat sellaisia joiden parissa olemme jo työskennelleet.
Toin esiin, että 2035- -kaudelle ei sitten sellaista olekaan, koska todellisten kustannusten data hävitetään tulevalla kaudella.
1/
-
Meillä just joku intrassa esitteli innoissaan lehteä, johon saa lähettää TÄ:n kirjoittaman ja TÄ:n vertaisarvioiman tiedeartikkelin.
En uskaltanut esittää kritiikkiä, kun siellä on aiemminkin hyökätty mun kimppuun.
@piiabartos Mun verenpaine. Ei oo tää Mastokaan näemmä sille hyväksi. Tai siis todellisuus ei ole, tällähetkellä.
-
@Mimesatwork Eiköhän leväperäisyyttä, plagiointia ja muuta vastaavaa ole ollut akatemiassa aina. Mut oman urani (eli n. viimeisen vuosikymmenen aikana) yliopistojen ”yritysmäinen” johtaminen on kärjistynyt jatkuvasti. Toisin sanoen tutkijoiden niskaan on tullut järjestelmien ja johdon suunnasta jatkuvasti kovempaa ”tulospainetta”, ja nää ”tulokset” totta kai mitataan hyvin kapitalistisilla logiikoilla, eli usein numeerisesti, esim. julkaisujen, viittausten ja saadun rahoituksen määrällä. Tavallaan on silloin ymmärrettävääkin, jos tutkijat alkavat priorisoida näiden keksittyjen numeroiden kasvattamista - meidän toimeentulo ja ammatillinen status on niistä kiinni. Mutta johtaako tää laadukkaampaan, merkityksellisempään tutkimukseen tai taitavampiin, elämäänsä tyytyväisempiin tutkijoihin? Ei tietenkään - juuri päinvastoin. Mutta kuka tämmöisiä ”hähmäisiä” mittareita kuin ”merkityksellisyys” puolustaisi, kun kaikkia resursseja hallinnoivat ne, joiden mielestä kuvittellisten numeroiden kasvattaminen on tärkeämpää? (Kyllä, tää on antikapitalistinen räntti.)
@varis Me tarvitaan antikapitalisia ränttejä enemmän
-
@saaste Tangentti tämän päivän kokoukseen aiheesta Performance Based Approach EU-rahoituksessa vuosille 2028-2034.
Pohdinnassa mm. mikä rahallinen arvo annetaan jonkin indikaattorin kasvattamiselle yhdellä yksiköllä ja tällä hetkellä voidaan toki hyödyntää historiallista dataa, jos indikaattorit ovat sellaisia joiden parissa olemme jo työskennelleet.
Toin esiin, että 2035- -kaudelle ei sitten sellaista olekaan, koska todellisten kustannusten data hävitetään tulevalla kaudella.
1/
@saaste Ja miten tämä liittyy AI:n riemukulkuun?
No siten, että AI:kin on vain sen varassa mitä sille on opetettu eikä se varsinaisesti luo mitään uutta ja mitä enemmän ripustaudutaan AI:n koulutukseen käytettyyn historialliseen dataan, joka on jonkun jollain motiivilla valitsemaa, sitä enemmän kadotamme pikkuhiljaa sen historiallisen datan, kun tulevaisuuden historiallinen data on jo AI:n saastuttamaa.
2/2
-
@nihkeys @turmalina @saaste Kun joskus tein juttuja lipaston FabLabissa, niin juttelin aina siellä työntekijöiden kanssa niitä näitä. En muista mistä yksi keskustelu lähti ja sanoin että olisi hyvä, että tulisi vihdoin ja viimein sivistyksen kehitystä eikä vain teknologian. Noh. Tämä tyyppi: kyllä teknologinen riittää.
Insta sisäinen raivo.
Minä, just eilen, enkunkielisessa fedissä:
"Teknologia ei pelasta meitä. Kaikki nuo toivot ovat turhia"
Toinen: "En halua ajatella, että sivilisaatio on tuhon oma, joten jaksan edelleen toivoa teknologisia ratkaisuja"
Minä : "Teknologia ei ole sivilisaatio"
Toinen: 🤯
-
@saaste Akateemisessa maailmassa tekoäly on myös alkanut jakaa jengiä kahtia. Juttelin just viime viikolla vähän itseäni nuoremman sosiologin kanssa siitä, miten apurahojen myöntöprosentit on dropanneet, koska ihmiset, joilla ei aiemmin olisi riittänyt joko aika tai kyvyt kirjoittaa hakemuksia, tekevät niitä nyt tekoälyllä. Hän sanoi, oudon hämmästyneenä kauhistelevasta sävystäni, että ”totta kai” hänkin käyttää tekoälyä ”tutkimusassistenttina”, koska ei mitenkään jaksaisi tai ehtisi itse lukea kaikkia lähteitä, mitä julkaisuihinsa tarvitsee.
Itse taas en ole koskaan käyttänyt tekoälyä työssäni lainkaan. Tälle on kaksi syytä: juurikin eettinen kestämättömyys (ympäristöhaitat ja se työvoiman riisto, mille tekoälyn kouluttaminen perustuu) ja se, että varsinkin humanistisessa tutkimuksessa on omasta mielestäni kyse todella paljon kokonaisvaltaisemmasta inhimillisen ymmärryksen syventämisestä kuin mihin tekoäly kykenee. Sosiologi kohautteli harteitaan näille argumenteille ja sai minut tuntemaan itseni naiiviksi hölmöksi, jonka CV ei varmana tule kasvamaan tällaisilla ”luomumenetelmillä” sellaista tahtia, että enää ikinä työllistyisin.
No, ehkä en toisaalta haluakaan työllistyä sellaisessa imäginäärisessä kilvoittelujärjestelmässä, jossa voi menestyä ainoastaan eettisesti kestämättömillä menetelmillä. Olen itse akateemikko, koska uskon aitoon uteliaisuuteen sekä yksilöjen ja yhteisöjen tiedollisten resurssien syventämiseen ja laajentamiseen. Oon aina ajatellut, että on parempi elää maailmassa, jota ymmärtää mahdollisimman hyvin. Tutkimus on siis ollut mulle itsessään merkityksellistä, jotain itsessään arvokasta sekä oman elämän että yhteiskunnan näkökulmasta, mutta valitettavasti järjestelmä on rakennettu niin, että ”hyvän tutkijan” odotetaan lähestyvän sitä pelkkänä pelinä, jota strategisesti pelaamalla voi ”edetä urallaan”. Ajatus, että haluaisi tehdä tutkimuksellaan maailmasta paremman paikan, on nykyään pikemminkin ”epäilyttävän ideologinen” monien rahoittajien ja proffien silmissä. Voin vain kuvitella, miten paljon räikeämpää tällainen kyynistyminen ja instrumentaalisuus-ajattelu on teknologia-alalla!
@varis @saaste Mun on hetki hetkeltä vaikeampi ymmärtää, miksi niin iso osa tietotyön tekijöistä haluaa luopua siitä, mikä tekee ihmisestä ihmisen. En mä halua heikentää ajattelutaitojani enkä luovuttaa pois valtaa siitä, mitä luetusta tekstistä ymmärrän ja haluan painottaa. En varsinkaan epäeettisesti koulutetuille ja ympäristöä tuhoaville kielimalleille, joiden tuotokset voi olla vinoutuneita johonkin suuntaan.
-
@Stoori @varis @saaste
Erikoinen ajatus, että hyvä tutkija edes voisi olla jotenkin irrallaan siitä maailmasta, jota tutkii. Nähdäkseni eettistä on se, että aina tuodaan näkyviin ja kirjoitetaan auki oma positio suhteessa siihen aiheeseen, jota käsitellään, sillä tavoin se on selkeää kaikille osapuolille.(Näin pitäisi tehdä myös journalismissa.)
@turmalina @Stoori @varis @saaste Autoetnografia jäisi saman tien pois työkalupakista, jos vaatimuksena olisi, että tutkija ei voi edustaa tutkimaansa ilmiötä tai ryhmää.
-
@saaste Akateemisessa maailmassa tekoäly on myös alkanut jakaa jengiä kahtia. Juttelin just viime viikolla vähän itseäni nuoremman sosiologin kanssa siitä, miten apurahojen myöntöprosentit on dropanneet, koska ihmiset, joilla ei aiemmin olisi riittänyt joko aika tai kyvyt kirjoittaa hakemuksia, tekevät niitä nyt tekoälyllä. Hän sanoi, oudon hämmästyneenä kauhistelevasta sävystäni, että ”totta kai” hänkin käyttää tekoälyä ”tutkimusassistenttina”, koska ei mitenkään jaksaisi tai ehtisi itse lukea kaikkia lähteitä, mitä julkaisuihinsa tarvitsee.
Itse taas en ole koskaan käyttänyt tekoälyä työssäni lainkaan. Tälle on kaksi syytä: juurikin eettinen kestämättömyys (ympäristöhaitat ja se työvoiman riisto, mille tekoälyn kouluttaminen perustuu) ja se, että varsinkin humanistisessa tutkimuksessa on omasta mielestäni kyse todella paljon kokonaisvaltaisemmasta inhimillisen ymmärryksen syventämisestä kuin mihin tekoäly kykenee. Sosiologi kohautteli harteitaan näille argumenteille ja sai minut tuntemaan itseni naiiviksi hölmöksi, jonka CV ei varmana tule kasvamaan tällaisilla ”luomumenetelmillä” sellaista tahtia, että enää ikinä työllistyisin.
No, ehkä en toisaalta haluakaan työllistyä sellaisessa imäginäärisessä kilvoittelujärjestelmässä, jossa voi menestyä ainoastaan eettisesti kestämättömillä menetelmillä. Olen itse akateemikko, koska uskon aitoon uteliaisuuteen sekä yksilöjen ja yhteisöjen tiedollisten resurssien syventämiseen ja laajentamiseen. Oon aina ajatellut, että on parempi elää maailmassa, jota ymmärtää mahdollisimman hyvin. Tutkimus on siis ollut mulle itsessään merkityksellistä, jotain itsessään arvokasta sekä oman elämän että yhteiskunnan näkökulmasta, mutta valitettavasti järjestelmä on rakennettu niin, että ”hyvän tutkijan” odotetaan lähestyvän sitä pelkkänä pelinä, jota strategisesti pelaamalla voi ”edetä urallaan”. Ajatus, että haluaisi tehdä tutkimuksellaan maailmasta paremman paikan, on nykyään pikemminkin ”epäilyttävän ideologinen” monien rahoittajien ja proffien silmissä. Voin vain kuvitella, miten paljon räikeämpää tällainen kyynistyminen ja instrumentaalisuus-ajattelu on teknologia-alalla!
@varis @saaste
En löydä tähän hätään [Edit: ...vanhaa tööttiäni], mutta EU-rahoitusmaailmassa ainakin Central Europe Interreg -ohjelma on ottanut käyttöön hakijakuulemiset, koska hakemukset olivat niin vahvasti tekoälyltä tuoksuvia, että halutaan varmistaa, että projekteista vastuussa olevat henkilöt ymmärtävät mitä ovat hakemuksessa luvanneet. -
@saaste Akateemisessa maailmassa tekoäly on myös alkanut jakaa jengiä kahtia. Juttelin just viime viikolla vähän itseäni nuoremman sosiologin kanssa siitä, miten apurahojen myöntöprosentit on dropanneet, koska ihmiset, joilla ei aiemmin olisi riittänyt joko aika tai kyvyt kirjoittaa hakemuksia, tekevät niitä nyt tekoälyllä. Hän sanoi, oudon hämmästyneenä kauhistelevasta sävystäni, että ”totta kai” hänkin käyttää tekoälyä ”tutkimusassistenttina”, koska ei mitenkään jaksaisi tai ehtisi itse lukea kaikkia lähteitä, mitä julkaisuihinsa tarvitsee.
Itse taas en ole koskaan käyttänyt tekoälyä työssäni lainkaan. Tälle on kaksi syytä: juurikin eettinen kestämättömyys (ympäristöhaitat ja se työvoiman riisto, mille tekoälyn kouluttaminen perustuu) ja se, että varsinkin humanistisessa tutkimuksessa on omasta mielestäni kyse todella paljon kokonaisvaltaisemmasta inhimillisen ymmärryksen syventämisestä kuin mihin tekoäly kykenee. Sosiologi kohautteli harteitaan näille argumenteille ja sai minut tuntemaan itseni naiiviksi hölmöksi, jonka CV ei varmana tule kasvamaan tällaisilla ”luomumenetelmillä” sellaista tahtia, että enää ikinä työllistyisin.
No, ehkä en toisaalta haluakaan työllistyä sellaisessa imäginäärisessä kilvoittelujärjestelmässä, jossa voi menestyä ainoastaan eettisesti kestämättömillä menetelmillä. Olen itse akateemikko, koska uskon aitoon uteliaisuuteen sekä yksilöjen ja yhteisöjen tiedollisten resurssien syventämiseen ja laajentamiseen. Oon aina ajatellut, että on parempi elää maailmassa, jota ymmärtää mahdollisimman hyvin. Tutkimus on siis ollut mulle itsessään merkityksellistä, jotain itsessään arvokasta sekä oman elämän että yhteiskunnan näkökulmasta, mutta valitettavasti järjestelmä on rakennettu niin, että ”hyvän tutkijan” odotetaan lähestyvän sitä pelkkänä pelinä, jota strategisesti pelaamalla voi ”edetä urallaan”. Ajatus, että haluaisi tehdä tutkimuksellaan maailmasta paremman paikan, on nykyään pikemminkin ”epäilyttävän ideologinen” monien rahoittajien ja proffien silmissä. Voin vain kuvitella, miten paljon räikeämpää tällainen kyynistyminen ja instrumentaalisuus-ajattelu on teknologia-alalla!
