Mikroprosessori ja pölynimuri
-
Mikroprosessori ja pölynimuri
Koskahan olen viimeksi hankkinut ihan uuden laitteen? En siis korvannut vanhaa vaan ostanut kokonaan uudenlaisen vekottimen, jollaista minulla ei ole ennen ollut.
En kai vuosikymmeniin.
Tietysti kun lapsuudenkodista muutti pois, piti hankkia omat kappaleet olennaisia kodinkoneita. Mutta kun katselen tässä ympärilleni, näen oikeastaan ihan samat laitteet kuin 80-luvulla:
On meillä stereot, televisio, mikroaaltouuni ja videonauhuri*. On pakastin, kahvinkeitin†, mikroprosessori ja pölynimuri.
Eikä sitten paljon muuta.
No, onhan toki älypuhelimet ja nettiyhteydet reitittimineen sun muine modeemeineen. Mutta toisaalta se kännykkä on sulauttanut itseensä monta muuta 80-luvulla kotia täyttänyttä vehjettä herätyskellosta taskulaskimeen.
Gösta Sundqvistin tulokulma asiaan oli toki sarkastinen, mutta silti minusta tuntuu, että hän osui jonkinlaiseen naulankantaan. Että kasarilla saavutettiin tuvan täyttävässä elektroniikassa jokin sellainen saturaatiopiste, ettei olennaisesti enempää kaivata.
Vai johtuuko se vain siitä, että olin lapsi tuolloin ja pidän sen vuoksi juuri näitä asioita välttämättöminä ja kaikkea myöhemmin tullutta turhuutena?
Tuskinpa.
Eivät isovanhempani tyytyneet oman lapsuutensa teknologiaan vaan hankkivat viimeistään 80-luvun mittaan melkein koko setin. Ehkeivät mikroprosessoria, mutta pakastin, televisio ja mikroaaltouuni heilläkin oli. Ja pölynimuri.
Minä en 2020-luvulla ole kaivannut 3d-tulostinta tai airfryeria. Varmaan niistä on iloa sellaiset omistaville, mutta varsinkin kun maailma kiehuu ja hukkuu tavaraan, minulle riittää vähän päivitetty kasarielämä.
En kyllä silti kerää kynttilöitä pois. Tarvitsen myös romantiikkaa. Mutta en puheohjattavia kattolamppuja.
* blu-ray-soitin
† vedenkeitin -
R relay@relay.an.exchange shared this topic
-
Mikroprosessori ja pölynimuri
Koskahan olen viimeksi hankkinut ihan uuden laitteen? En siis korvannut vanhaa vaan ostanut kokonaan uudenlaisen vekottimen, jollaista minulla ei ole ennen ollut.
En kai vuosikymmeniin.
Tietysti kun lapsuudenkodista muutti pois, piti hankkia omat kappaleet olennaisia kodinkoneita. Mutta kun katselen tässä ympärilleni, näen oikeastaan ihan samat laitteet kuin 80-luvulla:
On meillä stereot, televisio, mikroaaltouuni ja videonauhuri*. On pakastin, kahvinkeitin†, mikroprosessori ja pölynimuri.
Eikä sitten paljon muuta.
No, onhan toki älypuhelimet ja nettiyhteydet reitittimineen sun muine modeemeineen. Mutta toisaalta se kännykkä on sulauttanut itseensä monta muuta 80-luvulla kotia täyttänyttä vehjettä herätyskellosta taskulaskimeen.
Gösta Sundqvistin tulokulma asiaan oli toki sarkastinen, mutta silti minusta tuntuu, että hän osui jonkinlaiseen naulankantaan. Että kasarilla saavutettiin tuvan täyttävässä elektroniikassa jokin sellainen saturaatiopiste, ettei olennaisesti enempää kaivata.
Vai johtuuko se vain siitä, että olin lapsi tuolloin ja pidän sen vuoksi juuri näitä asioita välttämättöminä ja kaikkea myöhemmin tullutta turhuutena?
Tuskinpa.
Eivät isovanhempani tyytyneet oman lapsuutensa teknologiaan vaan hankkivat viimeistään 80-luvun mittaan melkein koko setin. Ehkeivät mikroprosessoria, mutta pakastin, televisio ja mikroaaltouuni heilläkin oli. Ja pölynimuri.
Minä en 2020-luvulla ole kaivannut 3d-tulostinta tai airfryeria. Varmaan niistä on iloa sellaiset omistaville, mutta varsinkin kun maailma kiehuu ja hukkuu tavaraan, minulle riittää vähän päivitetty kasarielämä.
En kyllä silti kerää kynttilöitä pois. Tarvitsen myös romantiikkaa. Mutta en puheohjattavia kattolamppuja.
* blu-ray-soitin
† vedenkeitin(Joo, tarvitsen ihan oikean blogin näille mietteille, en vain ole vielä saanut aikaiseksi.)
-
Mikroprosessori ja pölynimuri
Koskahan olen viimeksi hankkinut ihan uuden laitteen? En siis korvannut vanhaa vaan ostanut kokonaan uudenlaisen vekottimen, jollaista minulla ei ole ennen ollut.
En kai vuosikymmeniin.
Tietysti kun lapsuudenkodista muutti pois, piti hankkia omat kappaleet olennaisia kodinkoneita. Mutta kun katselen tässä ympärilleni, näen oikeastaan ihan samat laitteet kuin 80-luvulla:
On meillä stereot, televisio, mikroaaltouuni ja videonauhuri*. On pakastin, kahvinkeitin†, mikroprosessori ja pölynimuri.
Eikä sitten paljon muuta.
No, onhan toki älypuhelimet ja nettiyhteydet reitittimineen sun muine modeemeineen. Mutta toisaalta se kännykkä on sulauttanut itseensä monta muuta 80-luvulla kotia täyttänyttä vehjettä herätyskellosta taskulaskimeen.
Gösta Sundqvistin tulokulma asiaan oli toki sarkastinen, mutta silti minusta tuntuu, että hän osui jonkinlaiseen naulankantaan. Että kasarilla saavutettiin tuvan täyttävässä elektroniikassa jokin sellainen saturaatiopiste, ettei olennaisesti enempää kaivata.
Vai johtuuko se vain siitä, että olin lapsi tuolloin ja pidän sen vuoksi juuri näitä asioita välttämättöminä ja kaikkea myöhemmin tullutta turhuutena?
Tuskinpa.
Eivät isovanhempani tyytyneet oman lapsuutensa teknologiaan vaan hankkivat viimeistään 80-luvun mittaan melkein koko setin. Ehkeivät mikroprosessoria, mutta pakastin, televisio ja mikroaaltouuni heilläkin oli. Ja pölynimuri.
Minä en 2020-luvulla ole kaivannut 3d-tulostinta tai airfryeria. Varmaan niistä on iloa sellaiset omistaville, mutta varsinkin kun maailma kiehuu ja hukkuu tavaraan, minulle riittää vähän päivitetty kasarielämä.
En kyllä silti kerää kynttilöitä pois. Tarvitsen myös romantiikkaa. Mutta en puheohjattavia kattolamppuja.
* blu-ray-soitin
† vedenkeitin@saruwine Entäs kameradrooni? EIkö se olisi ihan uusi luokka vekottimia mitä ennen ei ollut? (Radio-ohjattavia lennokkeja on toki ollut vuosikymmenet, mutta niitten käyttötarkoitus ja vaadittu taito ja paikka missä lennättää on ihan eri luokkaa. Eikä sellaisilla yleensä kameroita kai lennätetty, ainakaan siviiliharrastajat.)
3D-tulostin olisi kiva, mutten keksi mitään järkevää ja pysyvää käyttöä sellaiselle...
-
Mikroprosessori ja pölynimuri
Koskahan olen viimeksi hankkinut ihan uuden laitteen? En siis korvannut vanhaa vaan ostanut kokonaan uudenlaisen vekottimen, jollaista minulla ei ole ennen ollut.
En kai vuosikymmeniin.
Tietysti kun lapsuudenkodista muutti pois, piti hankkia omat kappaleet olennaisia kodinkoneita. Mutta kun katselen tässä ympärilleni, näen oikeastaan ihan samat laitteet kuin 80-luvulla:
On meillä stereot, televisio, mikroaaltouuni ja videonauhuri*. On pakastin, kahvinkeitin†, mikroprosessori ja pölynimuri.
Eikä sitten paljon muuta.
No, onhan toki älypuhelimet ja nettiyhteydet reitittimineen sun muine modeemeineen. Mutta toisaalta se kännykkä on sulauttanut itseensä monta muuta 80-luvulla kotia täyttänyttä vehjettä herätyskellosta taskulaskimeen.
Gösta Sundqvistin tulokulma asiaan oli toki sarkastinen, mutta silti minusta tuntuu, että hän osui jonkinlaiseen naulankantaan. Että kasarilla saavutettiin tuvan täyttävässä elektroniikassa jokin sellainen saturaatiopiste, ettei olennaisesti enempää kaivata.
Vai johtuuko se vain siitä, että olin lapsi tuolloin ja pidän sen vuoksi juuri näitä asioita välttämättöminä ja kaikkea myöhemmin tullutta turhuutena?
Tuskinpa.
Eivät isovanhempani tyytyneet oman lapsuutensa teknologiaan vaan hankkivat viimeistään 80-luvun mittaan melkein koko setin. Ehkeivät mikroprosessoria, mutta pakastin, televisio ja mikroaaltouuni heilläkin oli. Ja pölynimuri.
Minä en 2020-luvulla ole kaivannut 3d-tulostinta tai airfryeria. Varmaan niistä on iloa sellaiset omistaville, mutta varsinkin kun maailma kiehuu ja hukkuu tavaraan, minulle riittää vähän päivitetty kasarielämä.
En kyllä silti kerää kynttilöitä pois. Tarvitsen myös romantiikkaa. Mutta en puheohjattavia kattolamppuja.
* blu-ray-soitin
† vedenkeitin@saruwine Göstalla oli kyllä taito osua monessakin asiassa naulan kantaan sanoituksissaan. Ei ole yksi ja kaksi biisiä, joiden sanat resonoi vahvasti varmaan vielä vuosikymmenten päästäkin.
-
@saruwine Entäs kameradrooni? EIkö se olisi ihan uusi luokka vekottimia mitä ennen ei ollut? (Radio-ohjattavia lennokkeja on toki ollut vuosikymmenet, mutta niitten käyttötarkoitus ja vaadittu taito ja paikka missä lennättää on ihan eri luokkaa. Eikä sellaisilla yleensä kameroita kai lennätetty, ainakaan siviiliharrastajat.)
3D-tulostin olisi kiva, mutten keksi mitään järkevää ja pysyvää käyttöä sellaiselle...
@tml On ehdottomasti uusi vekotinluokka. Enkä voi väittää, etteikö houkuttelisi, heti lottovoiton koittaessa…
-
Mikroprosessori ja pölynimuri
Koskahan olen viimeksi hankkinut ihan uuden laitteen? En siis korvannut vanhaa vaan ostanut kokonaan uudenlaisen vekottimen, jollaista minulla ei ole ennen ollut.
En kai vuosikymmeniin.
Tietysti kun lapsuudenkodista muutti pois, piti hankkia omat kappaleet olennaisia kodinkoneita. Mutta kun katselen tässä ympärilleni, näen oikeastaan ihan samat laitteet kuin 80-luvulla:
On meillä stereot, televisio, mikroaaltouuni ja videonauhuri*. On pakastin, kahvinkeitin†, mikroprosessori ja pölynimuri.
Eikä sitten paljon muuta.
No, onhan toki älypuhelimet ja nettiyhteydet reitittimineen sun muine modeemeineen. Mutta toisaalta se kännykkä on sulauttanut itseensä monta muuta 80-luvulla kotia täyttänyttä vehjettä herätyskellosta taskulaskimeen.
Gösta Sundqvistin tulokulma asiaan oli toki sarkastinen, mutta silti minusta tuntuu, että hän osui jonkinlaiseen naulankantaan. Että kasarilla saavutettiin tuvan täyttävässä elektroniikassa jokin sellainen saturaatiopiste, ettei olennaisesti enempää kaivata.
Vai johtuuko se vain siitä, että olin lapsi tuolloin ja pidän sen vuoksi juuri näitä asioita välttämättöminä ja kaikkea myöhemmin tullutta turhuutena?
Tuskinpa.
Eivät isovanhempani tyytyneet oman lapsuutensa teknologiaan vaan hankkivat viimeistään 80-luvun mittaan melkein koko setin. Ehkeivät mikroprosessoria, mutta pakastin, televisio ja mikroaaltouuni heilläkin oli. Ja pölynimuri.
Minä en 2020-luvulla ole kaivannut 3d-tulostinta tai airfryeria. Varmaan niistä on iloa sellaiset omistaville, mutta varsinkin kun maailma kiehuu ja hukkuu tavaraan, minulle riittää vähän päivitetty kasarielämä.
En kyllä silti kerää kynttilöitä pois. Tarvitsen myös romantiikkaa. Mutta en puheohjattavia kattolamppuja.
* blu-ray-soitin
† vedenkeitin@saruwine Minulla kiertoilmaisin on korvannut mikroaaltouuniin. Mikro olisi toki nopeampi, mutta ruuan maku ja tekstuuri menee usein sen verran pilalle ettei pystykykene enää kun oppi olemaan ilman.
Toki minulla tämän vaihdon vahinkomahdollisti se etten omistanut mikroa siinä vaiheessa kun siirryin vuokralta omistusasujaksi.
Lisäksi induktiohella ja kiertoilmaisin on nopea yhdistelmä verrattuna perinteiseen keraamiseen hellaan ja uuniin.
-
@saruwine Minulla kiertoilmaisin on korvannut mikroaaltouuniin. Mikro olisi toki nopeampi, mutta ruuan maku ja tekstuuri menee usein sen verran pilalle ettei pystykykene enää kun oppi olemaan ilman.
Toki minulla tämän vaihdon vahinkomahdollisti se etten omistanut mikroa siinä vaiheessa kun siirryin vuokralta omistusasujaksi.
Lisäksi induktiohella ja kiertoilmaisin on nopea yhdistelmä verrattuna perinteiseen keraamiseen hellaan ja uuniin.
@saruwine Ja tähän kai voisi lisätä että minulla induktio on vienyt myös pois tarpeen vedenkeittimeltä. Sen sijaan omistan huikeat 5 euroa poistomyynnissä maksaneen nuotiolle tarkoitetun metallisen (tee)pannun, joka sattuu toimimaan hyvin induktioliedellä. Sillä sitten saan kuumaa vettä nopeasti.
-
@saruwine Minulla kiertoilmaisin on korvannut mikroaaltouuniin. Mikro olisi toki nopeampi, mutta ruuan maku ja tekstuuri menee usein sen verran pilalle ettei pystykykene enää kun oppi olemaan ilman.
Toki minulla tämän vaihdon vahinkomahdollisti se etten omistanut mikroa siinä vaiheessa kun siirryin vuokralta omistusasujaksi.
Lisäksi induktiohella ja kiertoilmaisin on nopea yhdistelmä verrattuna perinteiseen keraamiseen hellaan ja uuniin.
@Merri Noiden kahden soveltuvuusalueet muodostavat vähän hankalan muotoisen Venn-diagrammin. Molemmissa on puolensa, hyvät ja huonot. En lämmitä mikrossa pizzaa mutta en liioin ensimmäisenä sulattaisi voita airfryerissa.
Ehkä innostuisin airfryerista jos meillä sellainen olisi, mutta ei ole, eikä se meillä mihinkään edes mahtuisi.
