Aina toisinaan mulla on ikävä sitä aikaa, kun käytiin ihmisten kesken intohimoisia keskusteluja, joissa oltiin kiivaastikin eri mieltä, eikä se johtanut aivan tolkuttomaan mielipahaan tai tappouhkauksiin somessa.
-
@magdalenahai Joo. Täällä näkee muuten silloin tällöin anteeksipyyntöjä. Näkee joskus harvoin riitojakin, ja sitten samat tyypit saattavat keskustella sulassa sovussa pari päivää myöhemmin. (Perustuu tositapauksiin.)
@jussi_og joo, se tuntuu tervehdyttävältä.
-
@magdalenahai Tämä. Menetämme niin paljon, kun menetämme kyvyn olla eri mieltä ja puolustaa kantaamme.
Parhaita keskusteluja ovat sellaiset joissa kaksi ihmistä katselee maailmaa eri vinkkelistä. Tarkoituskaan ei ole että kumpikaan vaihtaisi näkemystään, eikä keskustelussa ole voittajaa tai häviäjää. Melemmat rikastuvat keskustelussa päästessään katsomaan asiaa omasta näkemyksestä poikkeavasta vinkkelistä.
@Anniina @magdalenahai Tätähän opetettiin joskus koulussakin, käytiin väittelyitä joissa kesken kaiken joutui vaihtamaan puolta ja perustelemaan näkemystä riippumatta omista mielipiteistä. Se avarsi ajattelua ihan älyttömästi. Ihan parhaita on hetket joissa voi nähdä logiikan toisen mielipiteiden takana, vaikka se logiikka tai ajattelun lähtökohdat eroaisikin omasta ajattelusta täysin. Ymmärtää olematta samaa mieltä.
-
Aina toisinaan mulla on ikävä sitä aikaa, kun käytiin ihmisten kesken intohimoisia keskusteluja, joissa oltiin kiivaastikin eri mieltä, eikä se johtanut aivan tolkuttomaan mielipahaan tai tappouhkauksiin somessa. Sellaisia keskusteluja, joissa äänetkin kohosi, koska asia oli tärkeä, mutta jälkikäteen kukaan ei ollut julistanut toista veriviholliseksi. Toisia ei tarvinnut pelätä.
En edes muista milloin olen viimeksi tehnyt näin. Katson, että äärioikeisto on varastanut tämän meiltä.
1/2
@magdalenahai musta tuntuu et tää maailmantilanne (ja ihan Suomenkin tilanne) ja sen aiheuttama toivottomuus vaikuttaa mulla tosi paljon. Että kun meillä on tää monikriisi ja maailmanpoliittinen tilanne on mitä on. Tuntuu et liian monet asiat on sellasia elämän ja kuoleman kysymyksiä nykyään, että ei oikein jaksa enää sönköttää jonkun "markkinat hoitaa" tyyppien kanssa, saati sit ihan full blown fasistien
-
System shared this topic
-
@magdalenahai musta tuntuu et tää maailmantilanne (ja ihan Suomenkin tilanne) ja sen aiheuttama toivottomuus vaikuttaa mulla tosi paljon. Että kun meillä on tää monikriisi ja maailmanpoliittinen tilanne on mitä on. Tuntuu et liian monet asiat on sellasia elämän ja kuoleman kysymyksiä nykyään, että ei oikein jaksa enää sönköttää jonkun "markkinat hoitaa" tyyppien kanssa, saati sit ihan full blown fasistien
@kskehu siis en missään nimessä tarkoita tällä fasistien tai täysurpojen kanssa puhumista. Vaan ihan sellaista, että rennosti mutta intohimoisesti voisi olla eri mieltä asiallisten ihmisten kanssa. Nimenomaan se, että aina joutuu pelkäämään, että toinen paljastuu vähintään wannabe-fasistiksi, on lopettanut intohimoiset keskustelut.
-
@kskehu siis en missään nimessä tarkoita tällä fasistien tai täysurpojen kanssa puhumista. Vaan ihan sellaista, että rennosti mutta intohimoisesti voisi olla eri mieltä asiallisten ihmisten kanssa. Nimenomaan se, että aina joutuu pelkäämään, että toinen paljastuu vähintään wannabe-fasistiksi, on lopettanut intohimoiset keskustelut.
@kskehu ja sit just toi väsymys kaiken paskuuteen on ehdottomasti vaikuttava tekijä myös.
-
@magdalenahai Tämä. Menetämme niin paljon, kun menetämme kyvyn olla eri mieltä ja puolustaa kantaamme.
Parhaita keskusteluja ovat sellaiset joissa kaksi ihmistä katselee maailmaa eri vinkkelistä. Tarkoituskaan ei ole että kumpikaan vaihtaisi näkemystään, eikä keskustelussa ole voittajaa tai häviäjää. Melemmat rikastuvat keskustelussa päästessään katsomaan asiaa omasta näkemyksestä poikkeavasta vinkkelistä.
@Anniina @magdalenahai Muistan organisoidut väittelyt lukion filosofian tunneilta, se oli tosi virkistävää. Siellä oli jotenkin turvallinen tila tuuletella vähän ajatuksia. Ja joskus joutui väittelemään myös oman kantansa vastapuolena, se vasta avartavaa olikin.
-
@kskehu ja sit just toi väsymys kaiken paskuuteen on ehdottomasti vaikuttava tekijä myös.
@magdalenahai joo tunnistan kyl tilanteen, itellä käynyt oman perheen kanssa vähän sama. kai se on sit se overtonin ikkunan siirtyminen? wannabe-fasismista on tullut ihan normisettiä yhteiskunnassa. sit kun ite on menossa enemmän ja enemmän toiseen suuntaan tai vähintään pysyny paikallaan ni ei vaan pysty
-
Aina toisinaan mulla on ikävä sitä aikaa, kun käytiin ihmisten kesken intohimoisia keskusteluja, joissa oltiin kiivaastikin eri mieltä, eikä se johtanut aivan tolkuttomaan mielipahaan tai tappouhkauksiin somessa. Sellaisia keskusteluja, joissa äänetkin kohosi, koska asia oli tärkeä, mutta jälkikäteen kukaan ei ollut julistanut toista veriviholliseksi. Toisia ei tarvinnut pelätä.
En edes muista milloin olen viimeksi tehnyt näin. Katson, että äärioikeisto on varastanut tämän meiltä.
1/2
@magdalenahai sellainen nettikulttuuri, missä väännettiin ihan hirveästi jossain foorumilla ja meni tunteisiin ja kipinät sinkoili, ja sitten tavattiin livenä foorumiporukalla ja naurettiin yhdessä, että meni vähän överiksi mutta ollaan kavereita ja huomenna väännetään taas, tuntuu tosiaan sekin jääneen taakse.
-
@kskehu siis en missään nimessä tarkoita tällä fasistien tai täysurpojen kanssa puhumista. Vaan ihan sellaista, että rennosti mutta intohimoisesti voisi olla eri mieltä asiallisten ihmisten kanssa. Nimenomaan se, että aina joutuu pelkäämään, että toinen paljastuu vähintään wannabe-fasistiksi, on lopettanut intohimoiset keskustelut.
@magdalenahai Tälleen vähemmistönäkökulmasta toi toisen osapuolen fasismin paljastuminen on kyl ollut ongelma aina. Enemmistöä pitäisi aina olla varjelemassa niiden omilta hankalilta tunteilta, muuten alkaa herkästi tulla näitä "no sun täytyy sitten vaan perustaa oma yhteiskunta koska ei me kyllä tuohon ruveta" kun puhuu vaan omista asioistaan. Väkivalta on ollut aina ihan siinä pinnan alla.
-
@magdalenahai joo tunnistan kyl tilanteen, itellä käynyt oman perheen kanssa vähän sama. kai se on sit se overtonin ikkunan siirtyminen? wannabe-fasismista on tullut ihan normisettiä yhteiskunnassa. sit kun ite on menossa enemmän ja enemmän toiseen suuntaan tai vähintään pysyny paikallaan ni ei vaan pysty
@kskehu @magdalenahai
Mä havahduin tähän jotain yli 10 v sitte eräissä rippijuhlissa kun sellanen sydämellinen kiltti täti alkoi puhua kammottavia rasistisia. Sillo just mietin et persut on saanu aikaan sen että on ihan ookoo puhua sellasta. Ennen ei ollut. Ja sittemmin tilanne on tietysti vaa pahentunu. Ihan HC nasseille ei tosiaan ees pidä mennä puhumaan jos yhtään omasta terveydestään välittää.
