Vesi. Sepä on hyvin kaksijakoinen elementti, vähän niin kuin elämä.

[hennytheboat@mementomori.social]

Vesi. Sepä on hyvin kaksijakoinen elementti, vähän niin kuin elämä. Se kantaa, mutta joskus se syö sisältä.

Veneen alla oleva vesi on hyvä, koska veden oleminen veneen alla on tärkeä osa veneyttä. Mutta veneen laitojen sisäpuolella oleva vesi ei ole hyvä. Paitsi juomavesi.

Puuveneessä pitää aina miettiä, mistä vesi tulee ja mihin se menee. Jos se jää johonkin muhimaan, syntyy otollinen elinympäristö lahottajasienille. Lahottajasienet ovat tärkeä osa monia ekosysteemejä, mutta eivät vene-ekosysteemejä.

Jossain remontissa ehkä 1990-luvulla on näköjään ajateltu, että avotilan turkkilevyt eli lattian saa kivasti noiden kölitukkiin ruuvattujen tukipuiden päälle. Ja niinhän ne saakin.

Mutta koska kyseessä on purjeveneen avotila, sinne usein sataa tai roiskuu vettä. Ja se vesi jää noiden tukipuiden väliin lätäköksi ja valuu siitä hiljalleen tukipuiden ja kölitukin välistä kohti pilssiä. Osa vedestä jää tukipuun, kölitukin ja kaaren välisiin koloihin muhimaan, koska tuo systeemi on rakennettu niin, että ne kolot eivät tuuletu.

Siksi tuosta kaaresta puuttuu pala. Se näytti ensivilkaisulla normaalilta, mutta se oli ihan purua ja imuri söi sen. Myös vasemmanpuoleisessa kaaressa on sama homma. Kylkilaudat ovat terveet, kölitukki ja kölipulttikin vaikuttavat olevan ihan käyttökunnossa. Vain kaaret ovat tuhoutuneet. Ja turkkilevyjen tuenta pitää toteuttaa jollain toisella tavalla.

Mutta ei se mitään. Nyt päästään kokeilemaan, miten uusitaan kaksi painokaarta limisaumaveneeseen. Jännää! Kippari on sillä tavalla vinksahtanut että sen mielestä tämmöinen on kivaa askartelua.