Mitenhän kävis jos nuorten henkisestä kunnosta oltaisiin yhtä huolissaan kuin fyysisestä?
-
Mitenhän kävis jos nuorten henkisestä kunnosta oltaisiin yhtä huolissaan kuin fyysisestä?
Tasaisin väliajoin saa lukea, miten nuoret ovat rapakunnossa ja miten nyt sitten armeijassa pärjätään ja miten sen takia koululiikunta on tärkeää, mutta enpä muista nähneeni päivittelyä ihmissuhde- ja tunnetaidoista tai hyvästä elämänhallinnasta, joita kouluissa taidetaan opettaa vielä vähemmän kuin erilaisia juoksuharjoitteita.
Tämä ajatus syntyi aamulla kun mielessä oli viime yönä ollut urheiluilhmisten joulu, eli Superbowl (jota en toki seurannut, mutta olen varma että ihan hyvin urheilivat) ja sitä kautta sitten ajatukset kulkeutuivat roolipeleihin ja siihen, minkälainen nettovaikutus harrastuksene olisi, jos kaikki lapset laitettaisiin koluamaan luolastoja samalla pieteetillä kuin jahtaamaan palloja ja kiekkoja? Roolipelaamisen positiivisista henkisistä ja sosiaalisista vaikutuksista alkaa kuitenkin olla jo aika hyvä määrä tutkimustietoa.
En toki osaa myöskään sanoa koululiikunnan nettovaikutuksesta ihmisten kiinnostukseen urheilusta, mutta tiedän, etten ole ihan ainoa jolle se oli viimeinen niitti tappamaan kiinnostuksen koko hommaan.
Nuorten fyysisestä kunnosta ollaan huolissaan, mutta sen eteen ollaan valmiita tekemään: ei mitään. Siitä ollaan huolissaan vain paheksuntamielessä.
-
Ainakin silloin kasarilla ja ysärillä koululiikunta oli about ainoa aine, jossa ei edes yritetty opettaa mitään: joko olit hyvä tai sitten pohjasakkaa.
@arzi Meillä se oli musiikki. Tunnista toiseen vain levyraateja oppilaiden tuomasta musiikista: tytöiltä diskoa, pojilta tukkaheviä, ja sukupuolen mukaan piti jokaisen äänestää tai tuli siituun. Koska poikia oli enemmistö, tukkahevi voitti aina.
-
@arzi Meillä se oli musiikki. Tunnista toiseen vain levyraateja oppilaiden tuomasta musiikista: tytöiltä diskoa, pojilta tukkaheviä, ja sukupuolen mukaan piti jokaisen äänestää tai tuli siituun. Koska poikia oli enemmistö, tukkahevi voitti aina.
Meillä kyllä ainakin nyt laulettiin ja soitettiin jotain nokkahuilua. Toki siinäkin ehkä se opettaminen oli melko vähänlaista, mut semmoista jakoa hyviin ja huonoihin ei ollut samalla tavalla kuin liikunnassa.
-
R relay@relay.an.exchange shared this topic
-
Meillä kyllä ainakin nyt laulettiin ja soitettiin jotain nokkahuilua. Toki siinäkin ehkä se opettaminen oli melko vähänlaista, mut semmoista jakoa hyviin ja huonoihin ei ollut samalla tavalla kuin liikunnassa.
@arzi Ala-asteella meilläkin saattoi olla jotain yritystä. Yläaste (1982–85) meni levyraateillessa, ja lukiossa sen jälkeisinä vuosina taisi olla niin, että valittiin joko musiikki tai kuvis, koska en siellä muista musiikin tunneilla enää pitkästyneeni.
-
@arzi Ala-asteella meilläkin saattoi olla jotain yritystä. Yläaste (1982–85) meni levyraateillessa, ja lukiossa sen jälkeisinä vuosina taisi olla niin, että valittiin joko musiikki tai kuvis, koska en siellä muista musiikin tunneilla enää pitkästyneeni.
@arzi Tosin ala-asteeltakin muistan, että vaikka lauluKOKEITA oli, mitään laulunOPETUSTA ei todellakaan. Sitä oli vain geneettisesti hyvä tai huono ja sillä selvä, aivan kuten liikunnassa. Vuodesta toiseen sai saman arvosanan, joka oli ojennettu jo syntymässä.
-
@arzi Tosin ala-asteeltakin muistan, että vaikka lauluKOKEITA oli, mitään laulunOPETUSTA ei todellakaan. Sitä oli vain geneettisesti hyvä tai huono ja sillä selvä, aivan kuten liikunnassa. Vuodesta toiseen sai saman arvosanan, joka oli ojennettu jo syntymässä.
Se on kyllä totta, että mitään lauluopetusta ei ollut (tai en ainakaan muista) ja laulukokeet olivat aina ahdistavia sen takia.
-
Mitenhän kävis jos nuorten henkisestä kunnosta oltaisiin yhtä huolissaan kuin fyysisestä?
Tasaisin väliajoin saa lukea, miten nuoret ovat rapakunnossa ja miten nyt sitten armeijassa pärjätään ja miten sen takia koululiikunta on tärkeää, mutta enpä muista nähneeni päivittelyä ihmissuhde- ja tunnetaidoista tai hyvästä elämänhallinnasta, joita kouluissa taidetaan opettaa vielä vähemmän kuin erilaisia juoksuharjoitteita.
Tämä ajatus syntyi aamulla kun mielessä oli viime yönä ollut urheiluilhmisten joulu, eli Superbowl (jota en toki seurannut, mutta olen varma että ihan hyvin urheilivat) ja sitä kautta sitten ajatukset kulkeutuivat roolipeleihin ja siihen, minkälainen nettovaikutus harrastuksene olisi, jos kaikki lapset laitettaisiin koluamaan luolastoja samalla pieteetillä kuin jahtaamaan palloja ja kiekkoja? Roolipelaamisen positiivisista henkisistä ja sosiaalisista vaikutuksista alkaa kuitenkin olla jo aika hyvä määrä tutkimustietoa.
En toki osaa myöskään sanoa koululiikunnan nettovaikutuksesta ihmisten kiinnostukseen urheilusta, mutta tiedän, etten ole ihan ainoa jolle se oli viimeinen niitti tappamaan kiinnostuksen koko hommaan.
@arzi Maailma on varmaan erilainen mielenterveysammattilaisen silmin, mutta mun näkökulmasta nuorten pahoinvoinnista kirjoitetaan hyvinkin paljon mm. tunnetaito-opetuksen puutteiden ja (epäillyn) heikentyneen millon minkäkin kyvyn näkökulmista. Ja onhan sitä tunnetaitojen ja kaveritaitojen opetusta ja elämäntapavalistusta kouluihin lisättykin - ei aina hyvällä menestyksellä, kylläkään, mutta yritetty on.
-
Olen erimieltä tuosta, etteikö ihmissuhde- ja tunnetaidoilla olisi käyttöä aikuisten maailmassa, nehän ovat kuitenkin aika perustavanlaatuisia taitoja kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessä, sekä töissä, että vapaalla.
Se voi kyllä olla, että ainakaan meille keski-ikäisille (nuoremmista en osaa sano) niitä ei missään opetettu, joten me ei niistä osata oikein puhua.
@arzi @turmalina Se, ei ole käyttöä samalla tavalla koska aikuisilla ei ole niitä taitoja ja ne ei ”pelaa samoilla säännöillä” joten pitää käytännössä oppia se tunnetaidottomien koliikkiaikuisten malli että pärjää.
-
@arzi Maailma on varmaan erilainen mielenterveysammattilaisen silmin, mutta mun näkökulmasta nuorten pahoinvoinnista kirjoitetaan hyvinkin paljon mm. tunnetaito-opetuksen puutteiden ja (epäillyn) heikentyneen millon minkäkin kyvyn näkökulmista. Ja onhan sitä tunnetaitojen ja kaveritaitojen opetusta ja elämäntapavalistusta kouluihin lisättykin - ei aina hyvällä menestyksellä, kylläkään, mutta yritetty on.
Mulle on näyttäytynyt tää keskustelu nuorten pahoinvoinnista enemmän sellaisena, että syyllisiä etsitään milloin mistäkin, paitsi sieltä kasvatuksesta. Varmaan ammattipuolella osataan katsoa asiaa huomattavasti paremmin.
-
@arzi @turmalina Se, ei ole käyttöä samalla tavalla koska aikuisilla ei ole niitä taitoja ja ne ei ”pelaa samoilla säännöillä” joten pitää käytännössä oppia se tunnetaidottomien koliikkiaikuisten malli että pärjää.
@manna @arzi
Juuri tätä tarkoitin. Voidaan opettaa lapsille tunnetaitoja, mutta siitä taidosta ei ole hyötyä koliikkiaikuisten kanssa. Sen sijaan, että aikuiset miettivät, mitä kaikkea lapsille pitäisi opettaa (suurinta osaa opetetaan niille jo), olisi hyvä miettiä, miten aikuiset voisivat oppia samat taidot. -
@manna @arzi
Juuri tätä tarkoitin. Voidaan opettaa lapsille tunnetaitoja, mutta siitä taidosta ei ole hyötyä koliikkiaikuisten kanssa. Sen sijaan, että aikuiset miettivät, mitä kaikkea lapsille pitäisi opettaa (suurinta osaa opetetaan niille jo), olisi hyvä miettiä, miten aikuiset voisivat oppia samat taidot.Samaa mieltä siitä, että myös aikuisien pitäisi oppia nämä taidot, mutta harmillisesti meillä ei oikein ole rakenteita tehdä sitä samalla tavalla kuin lasten kanssa.
Se ei tosin varmaan ois mitenkään huono idea, että vaikka 5-10 vuoden välein aikuistenkin pitäisi käydä koulunpenkillä päivittämässä tietojaan.
-
@manna @arzi
Juuri tätä tarkoitin. Voidaan opettaa lapsille tunnetaitoja, mutta siitä taidosta ei ole hyötyä koliikkiaikuisten kanssa. Sen sijaan, että aikuiset miettivät, mitä kaikkea lapsille pitäisi opettaa (suurinta osaa opetetaan niille jo), olisi hyvä miettiä, miten aikuiset voisivat oppia samat taidot.@turmalina @manna @arzi Tämä. Sosiaaliset taidot ja tunnetaidot on jo perusopetuksen opetussuunnitelmassa. Yleensä vaan jo koulussa oppilas törmää siihen, että on asia jota opetetaan ja sitten on todellisuus jossa toimitaan. Koliikkiaikuisten epäreilu käytös, epäselvät säännnot ja kiusaamiseen puuttumisen vaikeudet saa "tunnetaito-opetuksen" nopeasti tuntumaan aika typerältä. Toki koulukohtaiset vaihtelut on isoja siinä, miten koliikkiaikuisten toimintaan koulussa puututaan.
Aloituksen kanssa toki samaa mieltä siinä, että roolipelit ja koulun lautapelikerho näyttäisi yksittäisen teinin otannalla toimivan parhaana tunnetaitojen kehittäjänä. Pelillisyyden lisäksi myös seikkailukasvatuksen menetelmiä kannatan. Nuorisokeskuksissa sitä osaamista on paljon, Helsingissä esimerkiksi on Seikkailutalo, joka toteuttaa koululuokille ryhmäyttämisiä ja muuta seikkailutoimintaa.
-
@turmalina @manna @arzi Tämä. Sosiaaliset taidot ja tunnetaidot on jo perusopetuksen opetussuunnitelmassa. Yleensä vaan jo koulussa oppilas törmää siihen, että on asia jota opetetaan ja sitten on todellisuus jossa toimitaan. Koliikkiaikuisten epäreilu käytös, epäselvät säännnot ja kiusaamiseen puuttumisen vaikeudet saa "tunnetaito-opetuksen" nopeasti tuntumaan aika typerältä. Toki koulukohtaiset vaihtelut on isoja siinä, miten koliikkiaikuisten toimintaan koulussa puututaan.
Aloituksen kanssa toki samaa mieltä siinä, että roolipelit ja koulun lautapelikerho näyttäisi yksittäisen teinin otannalla toimivan parhaana tunnetaitojen kehittäjänä. Pelillisyyden lisäksi myös seikkailukasvatuksen menetelmiä kannatan. Nuorisokeskuksissa sitä osaamista on paljon, Helsingissä esimerkiksi on Seikkailutalo, joka toteuttaa koululuokille ryhmäyttämisiä ja muuta seikkailutoimintaa.
@syysmyrkky @manna @arzi
Tähän liityy myös se yleisempi toimintatapa, että aina yritetään korjata lapsia, vaikka vika olisi yhteiskunnassa. Eräässä helsinkiläisessä lukiossa on tänä vuonna neljä koulupsykologia, koska viime vuoden kouluterveyskyselyn perusteella psykologiselle tuelle on tarvetta. Mutta miksi nuoret oireilevat? Ei sitä psykologeja lisäämällä korjata.
