Kerroin taannoin siitä, kuinka meidän firmaan tuli vaatimus siitä, että ihmisten piti kirjoittaa essee siitä kuinka käyttää ja hyödyntää tekoälyä.
-
Kerroin taannoin siitä, kuinka meidän firmaan tuli vaatimus siitä, että ihmisten piti kirjoittaa essee siitä kuinka käyttää ja hyödyntää tekoälyä. Esseet pitää julkaista niin, että kaikki voivat ne lukea.
Muiden esseet alleviivaavat hyvin yksityiskohtaa, johon törmään toistuvasti: teknologiaintoilijat eivät ajattele mitään muuta kuin välitöntä henkilökohtaista hyötyä.
Ainut haitta, joka ihmisiä kiinnostaa, on itseensä kohdistuva haitta. Se haitta, joka vaikeuttaa välitöntä työn tekemistä. Yksikään esseistä (paitsi minun) ei ota minkäänlaista kantaa tekoälyn eettisiin tai ympäristöongelmiin. Niitä ei vaan ole. Edes taloudelliset ongelmat eivät näy esseissä, koska kukaan ei joudu itse maksamaan tekoälystä. Sen maksaa yritys, eikä sekään joudu maksamaan tekoälystä sen todellista hintaa, koska ne on ulkoistettu.
Esseet koskettavat vain sitä, kuinka MINÄ hyödyn tästä JUURI NYT. Mikään muu näkökulma ei saa esseissä tai ajattelussa tilaa.
Moderni versio "minä olen vain töissä täällä" -ajattelusta.
Syitä on varmasti muitakin, mutta väitän, että tällainen ajattelu on yksi isoista syistä sille miksi (teknologia)maailma on niin päin persettä.
@saaste Veikkaan että osaltaan kyse voi olla itsesensuurista. Harvempi haluaa esiintyä änkyränä ja lähteä nillittämään jostain kaukaisesta eettisyydestä, kun toinen vaihtoehto on hehkua positiivisia viboja siitä kuinka tulevaisuus on täällä ja keisarilla on niin hienot uudet vaatteet. Toinen näistä lienee edullisempi lähestymistapa palkankorotusten ja ylennysten tavoittelussa.
-
@turmalina @saaste Heh. Samat fiilikset. Edelleen hakusessa kyl toi et mitä muutakaan tekis. Ois varmaan hyvä ehkä osata jotain muuta?
. -
@nihkeys @turmalina @saaste Kun joskus tein juttuja lipaston FabLabissa, niin juttelin aina siellä työntekijöiden kanssa niitä näitä. En muista mistä yksi keskustelu lähti ja sanoin että olisi hyvä, että tulisi vihdoin ja viimein sivistyksen kehitystä eikä vain teknologian. Noh. Tämä tyyppi: kyllä teknologinen riittää.
Insta sisäinen raivo.
En muista mistä ensin luin että etuoikeutetussa asemassa olevat ihmiset pysyvät harvoin näkemään järjestelmällisiä ongelmia mutta en oikein enää pääse eroon tuosta ajatuksesta. Nuorempana olin itsekin niin sokea näille ettei rajaa.
-
@turmalina @saaste Heh. Samat fiilikset. Edelleen hakusessa kyl toi et mitä muutakaan tekis. Ois varmaan hyvä ehkä osata jotain muuta?
.Täällä on jo semiaktiivisesti uudet urat mietinnässä. Tää on vaan joka päivä enemmän paskaa tää homma, kun tosiaan, ketään ei kiinnosta muuta kuin se oma napa.
-
@saaste väitän, että tämä on laajemminkin ajan henki. Monista asioista on vaikea keskustella yleisellä tasolla, kun ihmiset menevät välittömästi Entäs minä?-vaihteelle. Etiikasta on aika mahdotontakin keskustella, jos yksilön kokemus jyrää kaiken.
Tuossa oli muuten mielenkiintoinen haastattelu aamulla radiossa, amnestynkö ihminen se siinä selitti, miten kylmän sodan jälkeinen aika oli ainakin näennäisesti huippukohta ihmisoikeuksille. Ja nyt monet maat täysin tietoisesti, avoimesti ja häpeilemättä polkee näitä oikeuksia alas.
-
En muista mistä ensin luin että etuoikeutetussa asemassa olevat ihmiset pysyvät harvoin näkemään järjestelmällisiä ongelmia mutta en oikein enää pääse eroon tuosta ajatuksesta. Nuorempana olin itsekin niin sokea näille ettei rajaa.
@nihkeys @Niina @saaste
IT-alahan on kokonaisuudessaan hyvin homogeenisen, etuoikeutetussa asemassa olevan ihmisryhmän rakentama. Samat tyypit aikoinaan määrittelivät internetin säännöt (tai siis sen, ettei sääntöjä ole) oman kalifornialaisperäisen vapauskäsityksensä mukaan ja nykytila on seurausta siitä.Tilannehan on ollut muuttumassa parempaan päin ja se on viime aikoina herättänyt melko äärimmäisiä vastareaktioita
Palantir posts mini-manifesto denouncing inclusivity and ‘regressive’ cultures | TechCrunch
Palantir's ideological bent has come under more scrutiny as it's worked with ICE and positioned itself as a defender of "the West."
TechCrunch (techcrunch.com)
-
Kerroin taannoin siitä, kuinka meidän firmaan tuli vaatimus siitä, että ihmisten piti kirjoittaa essee siitä kuinka käyttää ja hyödyntää tekoälyä. Esseet pitää julkaista niin, että kaikki voivat ne lukea.
Muiden esseet alleviivaavat hyvin yksityiskohtaa, johon törmään toistuvasti: teknologiaintoilijat eivät ajattele mitään muuta kuin välitöntä henkilökohtaista hyötyä.
Ainut haitta, joka ihmisiä kiinnostaa, on itseensä kohdistuva haitta. Se haitta, joka vaikeuttaa välitöntä työn tekemistä. Yksikään esseistä (paitsi minun) ei ota minkäänlaista kantaa tekoälyn eettisiin tai ympäristöongelmiin. Niitä ei vaan ole. Edes taloudelliset ongelmat eivät näy esseissä, koska kukaan ei joudu itse maksamaan tekoälystä. Sen maksaa yritys, eikä sekään joudu maksamaan tekoälystä sen todellista hintaa, koska ne on ulkoistettu.
Esseet koskettavat vain sitä, kuinka MINÄ hyödyn tästä JUURI NYT. Mikään muu näkökulma ei saa esseissä tai ajattelussa tilaa.
Moderni versio "minä olen vain töissä täällä" -ajattelusta.
Syitä on varmasti muitakin, mutta väitän, että tällainen ajattelu on yksi isoista syistä sille miksi (teknologia)maailma on niin päin persettä.
@saaste Akateemisessa maailmassa tekoäly on myös alkanut jakaa jengiä kahtia. Juttelin just viime viikolla vähän itseäni nuoremman sosiologin kanssa siitä, miten apurahojen myöntöprosentit on dropanneet, koska ihmiset, joilla ei aiemmin olisi riittänyt joko aika tai kyvyt kirjoittaa hakemuksia, tekevät niitä nyt tekoälyllä. Hän sanoi, oudon hämmästyneenä kauhistelevasta sävystäni, että ”totta kai” hänkin käyttää tekoälyä ”tutkimusassistenttina”, koska ei mitenkään jaksaisi tai ehtisi itse lukea kaikkia lähteitä, mitä julkaisuihinsa tarvitsee.
Itse taas en ole koskaan käyttänyt tekoälyä työssäni lainkaan. Tälle on kaksi syytä: juurikin eettinen kestämättömyys (ympäristöhaitat ja se työvoiman riisto, mille tekoälyn kouluttaminen perustuu) ja se, että varsinkin humanistisessa tutkimuksessa on omasta mielestäni kyse todella paljon kokonaisvaltaisemmasta inhimillisen ymmärryksen syventämisestä kuin mihin tekoäly kykenee. Sosiologi kohautteli harteitaan näille argumenteille ja sai minut tuntemaan itseni naiiviksi hölmöksi, jonka CV ei varmana tule kasvamaan tällaisilla ”luomumenetelmillä” sellaista tahtia, että enää ikinä työllistyisin.
No, ehkä en toisaalta haluakaan työllistyä sellaisessa imäginäärisessä kilvoittelujärjestelmässä, jossa voi menestyä ainoastaan eettisesti kestämättömillä menetelmillä. Olen itse akateemikko, koska uskon aitoon uteliaisuuteen sekä yksilöjen ja yhteisöjen tiedollisten resurssien syventämiseen ja laajentamiseen. Oon aina ajatellut, että on parempi elää maailmassa, jota ymmärtää mahdollisimman hyvin. Tutkimus on siis ollut mulle itsessään merkityksellistä, jotain itsessään arvokasta sekä oman elämän että yhteiskunnan näkökulmasta, mutta valitettavasti järjestelmä on rakennettu niin, että ”hyvän tutkijan” odotetaan lähestyvän sitä pelkkänä pelinä, jota strategisesti pelaamalla voi ”edetä urallaan”. Ajatus, että haluaisi tehdä tutkimuksellaan maailmasta paremman paikan, on nykyään pikemminkin ”epäilyttävän ideologinen” monien rahoittajien ja proffien silmissä. Voin vain kuvitella, miten paljon räikeämpää tällainen kyynistyminen ja instrumentaalisuus-ajattelu on teknologia-alalla!
-
@saaste Akateemisessa maailmassa tekoäly on myös alkanut jakaa jengiä kahtia. Juttelin just viime viikolla vähän itseäni nuoremman sosiologin kanssa siitä, miten apurahojen myöntöprosentit on dropanneet, koska ihmiset, joilla ei aiemmin olisi riittänyt joko aika tai kyvyt kirjoittaa hakemuksia, tekevät niitä nyt tekoälyllä. Hän sanoi, oudon hämmästyneenä kauhistelevasta sävystäni, että ”totta kai” hänkin käyttää tekoälyä ”tutkimusassistenttina”, koska ei mitenkään jaksaisi tai ehtisi itse lukea kaikkia lähteitä, mitä julkaisuihinsa tarvitsee.
Itse taas en ole koskaan käyttänyt tekoälyä työssäni lainkaan. Tälle on kaksi syytä: juurikin eettinen kestämättömyys (ympäristöhaitat ja se työvoiman riisto, mille tekoälyn kouluttaminen perustuu) ja se, että varsinkin humanistisessa tutkimuksessa on omasta mielestäni kyse todella paljon kokonaisvaltaisemmasta inhimillisen ymmärryksen syventämisestä kuin mihin tekoäly kykenee. Sosiologi kohautteli harteitaan näille argumenteille ja sai minut tuntemaan itseni naiiviksi hölmöksi, jonka CV ei varmana tule kasvamaan tällaisilla ”luomumenetelmillä” sellaista tahtia, että enää ikinä työllistyisin.
No, ehkä en toisaalta haluakaan työllistyä sellaisessa imäginäärisessä kilvoittelujärjestelmässä, jossa voi menestyä ainoastaan eettisesti kestämättömillä menetelmillä. Olen itse akateemikko, koska uskon aitoon uteliaisuuteen sekä yksilöjen ja yhteisöjen tiedollisten resurssien syventämiseen ja laajentamiseen. Oon aina ajatellut, että on parempi elää maailmassa, jota ymmärtää mahdollisimman hyvin. Tutkimus on siis ollut mulle itsessään merkityksellistä, jotain itsessään arvokasta sekä oman elämän että yhteiskunnan näkökulmasta, mutta valitettavasti järjestelmä on rakennettu niin, että ”hyvän tutkijan” odotetaan lähestyvän sitä pelkkänä pelinä, jota strategisesti pelaamalla voi ”edetä urallaan”. Ajatus, että haluaisi tehdä tutkimuksellaan maailmasta paremman paikan, on nykyään pikemminkin ”epäilyttävän ideologinen” monien rahoittajien ja proffien silmissä. Voin vain kuvitella, miten paljon räikeämpää tällainen kyynistyminen ja instrumentaalisuus-ajattelu on teknologia-alalla!
@varis @saaste erittäin hyvin sanottu ja olen samaa mieltä!
tosta epäilyttävästä ideologisuudesta tuli tangenttina mieleen kun olin vasta tutkimusetiikan kurssilla niin siellä monien (myös opettajan) mielestä oli tutkimuseettisesti jotenkin epäilyttävää, että tutkin samaa vähemmistöryhmää johon kuulun itsekin. siis oikeesti, millainen maailmankatsomus johtaa tuollaiseen ajatteluun?
-
@varis @saaste erittäin hyvin sanottu ja olen samaa mieltä!
tosta epäilyttävästä ideologisuudesta tuli tangenttina mieleen kun olin vasta tutkimusetiikan kurssilla niin siellä monien (myös opettajan) mielestä oli tutkimuseettisesti jotenkin epäilyttävää, että tutkin samaa vähemmistöryhmää johon kuulun itsekin. siis oikeesti, millainen maailmankatsomus johtaa tuollaiseen ajatteluun?
@Stoori @varis @saaste
Erikoinen ajatus, että hyvä tutkija edes voisi olla jotenkin irrallaan siitä maailmasta, jota tutkii. Nähdäkseni eettistä on se, että aina tuodaan näkyviin ja kirjoitetaan auki oma positio suhteessa siihen aiheeseen, jota käsitellään, sillä tavoin se on selkeää kaikille osapuolille.(Näin pitäisi tehdä myös journalismissa.)
-
@saaste Akateemisessa maailmassa tekoäly on myös alkanut jakaa jengiä kahtia. Juttelin just viime viikolla vähän itseäni nuoremman sosiologin kanssa siitä, miten apurahojen myöntöprosentit on dropanneet, koska ihmiset, joilla ei aiemmin olisi riittänyt joko aika tai kyvyt kirjoittaa hakemuksia, tekevät niitä nyt tekoälyllä. Hän sanoi, oudon hämmästyneenä kauhistelevasta sävystäni, että ”totta kai” hänkin käyttää tekoälyä ”tutkimusassistenttina”, koska ei mitenkään jaksaisi tai ehtisi itse lukea kaikkia lähteitä, mitä julkaisuihinsa tarvitsee.
Itse taas en ole koskaan käyttänyt tekoälyä työssäni lainkaan. Tälle on kaksi syytä: juurikin eettinen kestämättömyys (ympäristöhaitat ja se työvoiman riisto, mille tekoälyn kouluttaminen perustuu) ja se, että varsinkin humanistisessa tutkimuksessa on omasta mielestäni kyse todella paljon kokonaisvaltaisemmasta inhimillisen ymmärryksen syventämisestä kuin mihin tekoäly kykenee. Sosiologi kohautteli harteitaan näille argumenteille ja sai minut tuntemaan itseni naiiviksi hölmöksi, jonka CV ei varmana tule kasvamaan tällaisilla ”luomumenetelmillä” sellaista tahtia, että enää ikinä työllistyisin.
No, ehkä en toisaalta haluakaan työllistyä sellaisessa imäginäärisessä kilvoittelujärjestelmässä, jossa voi menestyä ainoastaan eettisesti kestämättömillä menetelmillä. Olen itse akateemikko, koska uskon aitoon uteliaisuuteen sekä yksilöjen ja yhteisöjen tiedollisten resurssien syventämiseen ja laajentamiseen. Oon aina ajatellut, että on parempi elää maailmassa, jota ymmärtää mahdollisimman hyvin. Tutkimus on siis ollut mulle itsessään merkityksellistä, jotain itsessään arvokasta sekä oman elämän että yhteiskunnan näkökulmasta, mutta valitettavasti järjestelmä on rakennettu niin, että ”hyvän tutkijan” odotetaan lähestyvän sitä pelkkänä pelinä, jota strategisesti pelaamalla voi ”edetä urallaan”. Ajatus, että haluaisi tehdä tutkimuksellaan maailmasta paremman paikan, on nykyään pikemminkin ”epäilyttävän ideologinen” monien rahoittajien ja proffien silmissä. Voin vain kuvitella, miten paljon räikeämpää tällainen kyynistyminen ja instrumentaalisuus-ajattelu on teknologia-alalla!
-
@varis @saaste erittäin hyvin sanottu ja olen samaa mieltä!
tosta epäilyttävästä ideologisuudesta tuli tangenttina mieleen kun olin vasta tutkimusetiikan kurssilla niin siellä monien (myös opettajan) mielestä oli tutkimuseettisesti jotenkin epäilyttävää, että tutkin samaa vähemmistöryhmää johon kuulun itsekin. siis oikeesti, millainen maailmankatsomus johtaa tuollaiseen ajatteluun?
-
Mut sit toisaalta. Jos nykyisyys paljastaa alan oikean luonteen ja olen vain pitäny vaaleanpunaisia laseja päässä (normaalien lisäksi), niin ehkä sen sietääkin palaa.
@nihkeys @turmalina @saaste Ehkä teknologia-ala on vaan vahingossa onnistunut aiempien rajoitteiden ansiosta, et sinne on kertynyt osaamista ja näkemystä kun on oltu kädet savessa monimutkaisten ongelmien kanssa. Pöhinää on ollut aina, mut sitä on siedetty paremmin, koska työ on kuitenkin ollut kiehtovaa ja tuntunut merkitykselliseltä.
Nyt ku ne rajoitteet on poistumassa ja juhasipilätkin "ohjelmoi sovelluksia", uuvuttavalta pöhinältä on vaikea välttyä, osaaminen ja näkemys on vaan tiellä.
-
Täällä on jo semiaktiivisesti uudet urat mietinnässä. Tää on vaan joka päivä enemmän paskaa tää homma, kun tosiaan, ketään ei kiinnosta muuta kuin se oma napa.
@henrik @nihkeys @turmalina @saaste
Kun itse olin aikaisemmin nk. auringonlaskun alalla, jonka internet ja muutosjohtajat muuttivat jokapäiväiseksi paskaksi
Annan pyytämättä neuvon, että kannattaa lähteä ennemmin kuin myöhemmin. Sinnittely muuttaa sielun pikimustaksi. -
@saaste Akateemisessa maailmassa tekoäly on myös alkanut jakaa jengiä kahtia. Juttelin just viime viikolla vähän itseäni nuoremman sosiologin kanssa siitä, miten apurahojen myöntöprosentit on dropanneet, koska ihmiset, joilla ei aiemmin olisi riittänyt joko aika tai kyvyt kirjoittaa hakemuksia, tekevät niitä nyt tekoälyllä. Hän sanoi, oudon hämmästyneenä kauhistelevasta sävystäni, että ”totta kai” hänkin käyttää tekoälyä ”tutkimusassistenttina”, koska ei mitenkään jaksaisi tai ehtisi itse lukea kaikkia lähteitä, mitä julkaisuihinsa tarvitsee.
Itse taas en ole koskaan käyttänyt tekoälyä työssäni lainkaan. Tälle on kaksi syytä: juurikin eettinen kestämättömyys (ympäristöhaitat ja se työvoiman riisto, mille tekoälyn kouluttaminen perustuu) ja se, että varsinkin humanistisessa tutkimuksessa on omasta mielestäni kyse todella paljon kokonaisvaltaisemmasta inhimillisen ymmärryksen syventämisestä kuin mihin tekoäly kykenee. Sosiologi kohautteli harteitaan näille argumenteille ja sai minut tuntemaan itseni naiiviksi hölmöksi, jonka CV ei varmana tule kasvamaan tällaisilla ”luomumenetelmillä” sellaista tahtia, että enää ikinä työllistyisin.
No, ehkä en toisaalta haluakaan työllistyä sellaisessa imäginäärisessä kilvoittelujärjestelmässä, jossa voi menestyä ainoastaan eettisesti kestämättömillä menetelmillä. Olen itse akateemikko, koska uskon aitoon uteliaisuuteen sekä yksilöjen ja yhteisöjen tiedollisten resurssien syventämiseen ja laajentamiseen. Oon aina ajatellut, että on parempi elää maailmassa, jota ymmärtää mahdollisimman hyvin. Tutkimus on siis ollut mulle itsessään merkityksellistä, jotain itsessään arvokasta sekä oman elämän että yhteiskunnan näkökulmasta, mutta valitettavasti järjestelmä on rakennettu niin, että ”hyvän tutkijan” odotetaan lähestyvän sitä pelkkänä pelinä, jota strategisesti pelaamalla voi ”edetä urallaan”. Ajatus, että haluaisi tehdä tutkimuksellaan maailmasta paremman paikan, on nykyään pikemminkin ”epäilyttävän ideologinen” monien rahoittajien ja proffien silmissä. Voin vain kuvitella, miten paljon räikeämpää tällainen kyynistyminen ja instrumentaalisuus-ajattelu on teknologia-alalla!
@varis @saaste “koska ei mitenkään jaksaisi tai ehtisi itse lukea kaikkia lähteitä, mitä julkaisuihinsa tarvitsee”
Eli hän on okei sen kanssa, että tulee aika lailla väistämättä kirjoittaneeksi julkaisujensa sekaan tekaistuja juttuja, joilla ei ole mitään tekemistä lähteiden kanssa? En nyt oikein keksi miten tuota tunnustusta selittäisi parhain päin.
-
-
@saaste Akateemisessa maailmassa tekoäly on myös alkanut jakaa jengiä kahtia. Juttelin just viime viikolla vähän itseäni nuoremman sosiologin kanssa siitä, miten apurahojen myöntöprosentit on dropanneet, koska ihmiset, joilla ei aiemmin olisi riittänyt joko aika tai kyvyt kirjoittaa hakemuksia, tekevät niitä nyt tekoälyllä. Hän sanoi, oudon hämmästyneenä kauhistelevasta sävystäni, että ”totta kai” hänkin käyttää tekoälyä ”tutkimusassistenttina”, koska ei mitenkään jaksaisi tai ehtisi itse lukea kaikkia lähteitä, mitä julkaisuihinsa tarvitsee.
Itse taas en ole koskaan käyttänyt tekoälyä työssäni lainkaan. Tälle on kaksi syytä: juurikin eettinen kestämättömyys (ympäristöhaitat ja se työvoiman riisto, mille tekoälyn kouluttaminen perustuu) ja se, että varsinkin humanistisessa tutkimuksessa on omasta mielestäni kyse todella paljon kokonaisvaltaisemmasta inhimillisen ymmärryksen syventämisestä kuin mihin tekoäly kykenee. Sosiologi kohautteli harteitaan näille argumenteille ja sai minut tuntemaan itseni naiiviksi hölmöksi, jonka CV ei varmana tule kasvamaan tällaisilla ”luomumenetelmillä” sellaista tahtia, että enää ikinä työllistyisin.
No, ehkä en toisaalta haluakaan työllistyä sellaisessa imäginäärisessä kilvoittelujärjestelmässä, jossa voi menestyä ainoastaan eettisesti kestämättömillä menetelmillä. Olen itse akateemikko, koska uskon aitoon uteliaisuuteen sekä yksilöjen ja yhteisöjen tiedollisten resurssien syventämiseen ja laajentamiseen. Oon aina ajatellut, että on parempi elää maailmassa, jota ymmärtää mahdollisimman hyvin. Tutkimus on siis ollut mulle itsessään merkityksellistä, jotain itsessään arvokasta sekä oman elämän että yhteiskunnan näkökulmasta, mutta valitettavasti järjestelmä on rakennettu niin, että ”hyvän tutkijan” odotetaan lähestyvän sitä pelkkänä pelinä, jota strategisesti pelaamalla voi ”edetä urallaan”. Ajatus, että haluaisi tehdä tutkimuksellaan maailmasta paremman paikan, on nykyään pikemminkin ”epäilyttävän ideologinen” monien rahoittajien ja proffien silmissä. Voin vain kuvitella, miten paljon räikeämpää tällainen kyynistyminen ja instrumentaalisuus-ajattelu on teknologia-alalla!
-
@diiccix @Stoori @varis @saaste Tarkoitatko uskontotiedettä (tutkii myös maailmanuskontoja) vai teologiaa (keskittyy useim. kr.uskoon). Akateemisessa maailmassa ei pitäisi olla merkitystä tutkijan hlökoht.vakaumuksella. Poikkeuksena ehkä ns.tunnustukselliset oppilaitokset. Yliopistomaailmaan pitäisi mahtua erilaisia viitekehyksiä. Jokaisen täytyy toki olla tarkkana, miten oma viitekehys vaikuttaa. Itse mieluummin luen tutkimusta, joka akateemista ja ei-tunnustuksellista vaikka kristitty olenkin.
-
Kerroin taannoin siitä, kuinka meidän firmaan tuli vaatimus siitä, että ihmisten piti kirjoittaa essee siitä kuinka käyttää ja hyödyntää tekoälyä. Esseet pitää julkaista niin, että kaikki voivat ne lukea.
Muiden esseet alleviivaavat hyvin yksityiskohtaa, johon törmään toistuvasti: teknologiaintoilijat eivät ajattele mitään muuta kuin välitöntä henkilökohtaista hyötyä.
Ainut haitta, joka ihmisiä kiinnostaa, on itseensä kohdistuva haitta. Se haitta, joka vaikeuttaa välitöntä työn tekemistä. Yksikään esseistä (paitsi minun) ei ota minkäänlaista kantaa tekoälyn eettisiin tai ympäristöongelmiin. Niitä ei vaan ole. Edes taloudelliset ongelmat eivät näy esseissä, koska kukaan ei joudu itse maksamaan tekoälystä. Sen maksaa yritys, eikä sekään joudu maksamaan tekoälystä sen todellista hintaa, koska ne on ulkoistettu.
Esseet koskettavat vain sitä, kuinka MINÄ hyödyn tästä JUURI NYT. Mikään muu näkökulma ei saa esseissä tai ajattelussa tilaa.
Moderni versio "minä olen vain töissä täällä" -ajattelusta.
Syitä on varmasti muitakin, mutta väitän, että tällainen ajattelu on yksi isoista syistä sille miksi (teknologia)maailma on niin päin persettä.
Tämä viestiketju lähti elämää nyt ihan uutta elämää, joten hiljennän ketjun
️ -
@saaste Akateemisessa maailmassa tekoäly on myös alkanut jakaa jengiä kahtia. Juttelin just viime viikolla vähän itseäni nuoremman sosiologin kanssa siitä, miten apurahojen myöntöprosentit on dropanneet, koska ihmiset, joilla ei aiemmin olisi riittänyt joko aika tai kyvyt kirjoittaa hakemuksia, tekevät niitä nyt tekoälyllä. Hän sanoi, oudon hämmästyneenä kauhistelevasta sävystäni, että ”totta kai” hänkin käyttää tekoälyä ”tutkimusassistenttina”, koska ei mitenkään jaksaisi tai ehtisi itse lukea kaikkia lähteitä, mitä julkaisuihinsa tarvitsee.
Itse taas en ole koskaan käyttänyt tekoälyä työssäni lainkaan. Tälle on kaksi syytä: juurikin eettinen kestämättömyys (ympäristöhaitat ja se työvoiman riisto, mille tekoälyn kouluttaminen perustuu) ja se, että varsinkin humanistisessa tutkimuksessa on omasta mielestäni kyse todella paljon kokonaisvaltaisemmasta inhimillisen ymmärryksen syventämisestä kuin mihin tekoäly kykenee. Sosiologi kohautteli harteitaan näille argumenteille ja sai minut tuntemaan itseni naiiviksi hölmöksi, jonka CV ei varmana tule kasvamaan tällaisilla ”luomumenetelmillä” sellaista tahtia, että enää ikinä työllistyisin.
No, ehkä en toisaalta haluakaan työllistyä sellaisessa imäginäärisessä kilvoittelujärjestelmässä, jossa voi menestyä ainoastaan eettisesti kestämättömillä menetelmillä. Olen itse akateemikko, koska uskon aitoon uteliaisuuteen sekä yksilöjen ja yhteisöjen tiedollisten resurssien syventämiseen ja laajentamiseen. Oon aina ajatellut, että on parempi elää maailmassa, jota ymmärtää mahdollisimman hyvin. Tutkimus on siis ollut mulle itsessään merkityksellistä, jotain itsessään arvokasta sekä oman elämän että yhteiskunnan näkökulmasta, mutta valitettavasti järjestelmä on rakennettu niin, että ”hyvän tutkijan” odotetaan lähestyvän sitä pelkkänä pelinä, jota strategisesti pelaamalla voi ”edetä urallaan”. Ajatus, että haluaisi tehdä tutkimuksellaan maailmasta paremman paikan, on nykyään pikemminkin ”epäilyttävän ideologinen” monien rahoittajien ja proffien silmissä. Voin vain kuvitella, miten paljon räikeämpää tällainen kyynistyminen ja instrumentaalisuus-ajattelu on teknologia-alalla!
-
@varis @saaste “koska ei mitenkään jaksaisi tai ehtisi itse lukea kaikkia lähteitä, mitä julkaisuihinsa tarvitsee”
Eli hän on okei sen kanssa, että tulee aika lailla väistämättä kirjoittaneeksi julkaisujensa sekaan tekaistuja juttuja, joilla ei ole mitään tekemistä lähteiden kanssa? En nyt oikein keksi miten tuota tunnustusta selittäisi parhain päin.
@nen Sanopa se!
Nimim. En uskalla viitata artikkeleihin, joita en ole lukenut kokonaan, tai kirjoihin, joista en ole silmäillyt vähintään sisällys- ja läheluetteloa läpi
