Laskin. Tarvitsen n. 40 vaatetta, kun lasketaan ihan kaikki mukaan. Tähän muutama lisävaate tuo huimasti mukavuutta.

Käytössäni on 2-3 ehjää kokonaisuutta ja kuluneet kotivaatteet. Laskelmissa on huomioitu molemmat. Lisäksi ylimääräisiä sukkia ja alusvaatteita, jotta pyykkikierto on järkevämpi. Nämä myös laskettu. Käytössäni on myös juhlavaatteet. Näitä ei ole laskettu mukaan, koska eivät ole minun vaatteita, vaikka itse ne itselleni olen ostanut. En voi sietää niitä.

Päällä oleva vaatekokonaisuus maksaa arviolta 250-300€. Tämä on autismiveroni. En voi kuvitella keräileväni sekalaista lajitelmaa uusia tai käytettyjä, vaan ostan aina samanlaiset vaatteet vuodesta toiseen. Keskimäärin käytän ehkä 500€ vuodessa vaatteisiin.

Haluaisin opetella tekemään itse vaatteeni, että saisin vielä mukavammat ja varmasti jatkossakin samanlaiset. En vain pärjää epämääräisien pehmeiden materiaalien kanssa.

Me oltiin solistien ja kuorolaisten pukijoitakin esitysten ajan ja sinkoiltiin välillä korjaamaan kun repeili jotain, putoili nappeja tms.
Välillä oli tosi nopeita vaatteiden vaihtoja, paljon jäännää..

Auttelin myös teattereilla sillointällöin, eli tunnen Mansen estradit varsin hyvin sieltä takapuolelta.

Ai niin, Pyynikin kesäteatterillekkin olen ollut ompelemassa kahtenakin kevätkesänä ja pukijana.

Ollut toki aina mutta nyt yritetään lähinnä pysyä hengissä jotenkuten siedettävästi.

Kotona saa onneksi rääsyillä ja olla vaikka alasti, mutta karsee paniikki kiskoa päälleen jotain edes hiukan asiallista ruhonsa peitoksi kun joku vieras tulee toimittamaan asia-asioita.

Mutsin kämppä palvelutalossa piti kuoltuaan tyhjentää päivässä ja nuoriso tais heittää nuo roskiin, samoin isomummon ikivanhan raamatun En todellakaan ole mikään uskovainen, mutta ymmärrätte varmaan sellaisen kirjan arvon. Kuvat siitä kerran otin kun se oli palautunut jostakin äidilleni.

En nyt löydä niitä kuvia. Kun on 70v ajalta valokuvia niin pitäis järjestellä niitä uudelleen..

Mutta, ei minulla ole lapsenlapsia.. Katoavat jossain vaiheessa kaikki.

Oltiin kaksi täysin päinvastaista persoonaa, hän vähäpuheinen, äärettömän kärsivällinen, näpersi tarkkaa työtä ja minä vouhka palpatin koko ajan ja suihkin maalien kanssa, mutta meillä alkoi synkata alun jälkeen toisi hyvin. Täydensimme toisiamme.

Hän oli nuorempi, alkoi lisääntyä ja siihen loppui se ompelimo. Hän muutti muualle, samoin minä.

Mutta oli se antoisaa aikaa pari vuotta yhdessä työskennellä.
Pidettiin kerran näyttelykin.

Mulla melkein kaikki "laadukkaampi" on kirpparilöytöjä.
Mulla on esim. kaksi hyvää nahkatakkia, joista toisen löysin todella sattumalta halvalla kirppikseltä (nahkaliima korjasi pienen repeämän) ja toisen olen kirjaimellisesti perinyt.

Oikein kunnon vanhaa. Mutta vanha olen jo minäkin.
Noissa oli koko hyvän ja kätevän emännän huushollihommat, mutta myös jokin verran vaattteen valmistus ohjeita.

Tais olla jotain 1920 luvun ohjeita. Muistan mm sukkanauhaliivien ohjeet.
Kun ei ollut vielä sukkahousuja, niin olen itsekkun lapsena, myös veljeni on joutunut käyttämään sukkanauhaliivejä, joilla saatiin pässinpökkimät sukat pysymään ylhäällä.
Vielä -50-luvulla oli sellaista.

Kehitys olikin sitten vauhdikasta ja -60-luvulla oli täysin eri jutut, puhumattakaan -70-luvusta.. Valtavasti muuttunut kaikki ja nopeasti.

Nyt ihan liikaa keinokuituja, "muovivaatteita".

Mut ei se kyllä rakettitiedettä ole et jos on halukas oppimaan niin kyllä sen oppii, mut ei 4h aikana xD Helpoimmasta päästä geometriaakin vielä.

Rakastin kaavottamista, ompelua en niinkään.

Sinne tuli ihmisiä joilla ei niin minkäänlaista käsitystä kaavapiirrustuksesta ja olisi pitänyt jakaa opetus moneen moneen osaan. Mutta yläosan kaanat piirrusteltiin ensimmäisellä kerralla parina päivänä ja seuraavana housun kaavat ja vähän paneuduttiin kuositteluun.

Itseltäni meni 2 vuotta että opiskelin kyseiset taidot ammattikoulussa, siis kaikkinensa paeruskaavat, kaikenlaiset kuosittelut, joten ei sitä parissa viikonlopussa ihmeisiin kykene.

Sosiaalinen ahdistuksenikin on nykyään sitä luokaa ettei ihan hirveesti enää nappaa leikkiä mitään "äiti teresaa"..

Mutta mitään ylipääsemättömän vaikeaa ei ole piirtää vaatteen kaavoja. Ohjeita löytyy ja opetusvideoitakin.

Tässä on jokunen vuosi sitten rippimekoksi tekemäni ja viimeisin sitä sorttia. Neito itse suunnitteli mallin ja valitsi värin.

Tämän jälkeen en ole mitään vastaavaa enää tehnyt eläkemummona.

Kauanko ovat kestäneet? Riippuu vaatteesta. T-paidat nuhjaantuvat läpi aikanaan, samoin kuin muukin. Töissä yritän olla perussiisteissä vaatteissa, joskaan mitään business casualia meillä ei vaadita.
Jotain kotihuppareita tai juhlavaatteita on yli 20 vuoden takaa. Talvikenkiä ei ole kunnollisia tällä hetkellä, täällä ei ole Suomen talvioloja, joten en ole uusinut. Lenkkareita uusin satunnaisesti, kun alkavat olla puhki. Kesäkengät ovat usemman vuoden takaa.

Ompelukone on siirtynyt korjaajan arvioon. Toivottavasti ei olisi sietämättömän kallis korjata. Se on Hyvä Singer yli 40 vuoden takaa. Olis kaikenlaista pientä laitettavaa, vaikken osaa varsinaisesti ommella kuin korkeintaan kohtalaisesti. (Ja lapsi, joka innostui voimalla ompelukurssista )

Korjaaminen ja vaatehuolto käsityöohjeita ja vinkkejä

Käsityövinkkejä ja -ohjeita parsimiseen, paikkaamiseen, kenkien huoltoon ja muihin pieniin kodin kunnostustöihin.

Taito (www.taito.fi)

Ja tä oli loistava:

Korjaa kauniiksi | Otava

Kustannusosakeyhtiö Otava

Otava (otava.fi)

Ihania vaatteita

En ole minäkään entinen puvustaja katsonut aikoihin tyyliä, mukavuus edellä ja kun arki on ollut selviytymistä niin eipä kiinnostakaan mitrn tyylitön on!

Jalat kans vaan kasvaa kokoa kun ryhdyin käyttämään paljasjalkakenkiä eikä enää sovi valmissukatkaan! Naurattaa vaan, mut sillä mennään mitä on.

Mut joo. Paljonko laittaisit tunteja uuden kielen opiskeluun? 2-4h viikossa 2h kerta olis aika optimi. Sitä alotetaan perusjutuista ja opitaan pikkuhiljaa lisää.

Korjaamiseen taas on todella hyviä ohjeita. Kirjastosta lainaan sellanen opus kuin Korjaa kauniiksi, hyvä hankinta vaikka omaan hyllyyn! Martoilla on muutama ohje, kaivan linkkejä.

Ihan kamalaa ollut kun mulla oli ihania omatekoisia, käsin maalattuja vaatteitani ja kaikkea omaperäistä, josta minut tunnistettiin.

Hormooninperkeleet, fibromyalgia, niin kamalat hikitsunamit, jalkojen kramppaaminen liikkuessa..

Muutos oli massiivinen ja kaikki vaatteeni jäivät pieniksi.
Lisäksi mun "kuumat aaltoni" ovat hikitsunameita, joihin yhdistyy "pakene tai taistele" oireilua, eli paniikkihäiriölle tyypillistä ahdistusta ja oireita.. Välillä ne on kohtauksia joiden tullessa pelkään että kuolen.

En voi käyttää enää mitään paksuja materiaaleja. Olen metsästänyt ohuita trikoita ja aina vaan nekin on liian kuumia vaikka etsin kaikista ohuimmat.

Ihan perseestä ja syvältä mutta voi voi.

Eikä lyhyt 158cm ja yli 90kg ole mikään ilo silmälle, varsinkin kun joutuu tyytymään kuosiltaan ja väreiltään rumiin riepuihin.

Jaksaminen, sekin on satunnaista ja kun olen jo moneen kertaan joutunut uusimaan vaatteitani, evvvk *kele mokoma.

Materiaalien pitää olla myös joustavia ja pehmeitä. Autisminkirjolla olevana mikään ei saa hangata. Kaikki pesulaput, ihan kaikki pienetkin nystyt saa raivohalvauksen partaalle kun olen muuttunut monivaivaiseksi.

Nepsy vanhuksia ei tunnisteta ja meistä ei kukaan piittaa.

On mulla kaappi täynnä omatekoisia ja Tokmannilta pengottuja vaatteita, mutta aniharvaa voin käyttää em. syistä

Kengän kokokin on kasvanut.
Olen kuin Onni Klovni kun olen kasvanut liikaa maata pitkin. Pikkuakka jolla on kädet kuin lapiot, möreä ääni kuin ukkelilla ja luojan vika ei kokonsa puolesta jaloilla, jos niiltä kaatuu. Muuten voi kyllä jo kuukuilla.

Äitini pysyi solakkana loppuun saakka. Isänsä oli solakka, pari metrinen hujoppi, mummoni oli lyhyt ja lihoi vielä enemmän kuin minä. Hän myös menehtyi 52v. Ilmeisesti särkyneen sydämen oireyhtymään nukkuesssaan.
(Minullahan on myös pahimmat paniikkioireet nukkuessa..)

Btw Kukaan ei ole kovin halukkaasti mun pieneksi käyneitä vaatteitani ottanut. Yks muija sanoi "voihan niitä mökillä pitää", yks tuumas "ehkä mun sisareni vois käyttää"

Olin uniikki.
Oi niitä aikoja.