Vai jotain ihan muuta.. Kotimaa oma maa, mutta matkailuhan avartaa.

On upeaa tavata uusia ihmisiä, päästä tuulettumaan arkisista pikku ympyröistään..

Itselläni on ihmiset veihtuneet ympäriltä monta kertaa lukuunottamatta jälkeläistäni kenen kanssa ollaan yhä välissä.

Hänenkin kanssaan ollut välillä sekä fyysistä etäisyyttä, että kerran suivaannuin niin perusteellisesti, että en ollut kanssakäymisissä.

Se etäisyys päättyi sitten niin että hän koputteli oveni takana, tuli tuomaan sanaa että mummunsa, äitini on henkihieverissä kuolemassa.

Itkuhan siinä tuli molemmilta ja se etäisyydenpito loppui kuin seinään. Äitemuori kuoli 4 vrk. kuluttua tajuihinsa tulematta.

Sitten mentiin porukalla tyhjentämään mummun huushollia.

Tapasin sisareni siellä viimeisen kerran. Ei enää mitään syytä olla tekemisissä kun isäkin on jo kuollut.

Koen silti kuuluvani vaikka millaisiin ihmisryhmiin ja tunnen paljon ihmisiä ketkä ovat jälkikasvuni kavereita.

Olen äiti, olen suomalainen ja uskonnon sijalla elämässäni olleet monet järjestöt, mutta mitään vahvaa ideologista kytköstä ei ole ja kierrän kaukaa kaikki klikit.

Ikävästi järjestöpuolellakin muodostuu narsistien ympärille sakinhivutusporukoita. Siis jopa vasemmalla.

Ihmisen perusasetukset on hyvin yksinkertaisen eläimelliset ja raadolliset. Konservatiisuus on perusasetus. Kaikki ei aikuistu sen yli.

Typerimmät narsistit kuvittelevat että kun jollakulla ei ravaa päntiönään vieraita, kun joku on paljon yksin, sitä on helppo saalis ja saa kiusata urakalla. Voi tomppeleita.

Mä en laita ovikellooni pattereita. En halua että mun luona ravataan. Salainen puhelinnumerokin, sen saa vain harvat ja valitut.