Japanilaista minä-romaania edustava klassikkoteos menee nykyään tietysti sujuvasti autofiktion alle.

1920-luvulla ilmestyneessä teoksessa kirjailija kuvaa päiväkirjamaisissa katkelmissa levotonta elämäänsä, jossa työ- ja asuinpaikat vaihtelevat. Tyyli on niin katkonaista, että välillä on vaikea seurata, missä mennään, mutta olennaista lienee irtonainen elämäntapa ja köyhyydessä kärvistely, jota kirja kuvaa hyvin.

Uuden Imo-kustantamon julkaisu on esineenä tavattoman kaunis pelkistetyllä japanilaisella tavalla ja arvostan kääntäjän ja kustantajan teoksen loppuun liittämiä kommentteja ja taustoituksia; ne ovat tällaisessa teoksessa paikallaan.

#kirjat #kirjamastodon #kirjamasto #kirjafedi