Homma kun näyttäytyy aika jännältä, kun sitä katsotaan metsurin saappaista käsin. Työ on tosi raskasta ja olosuhteet, noh - sanotaanko vaikka että vaihtelevat. Eikä siellä vaan mennä huiskita, vaan jotain pitäisi ymmärtääkin. Soveltaa käytäntöön ohjeet jätettävästä puustosta tai ennakkoraivauksen tasosta, jättää tiheikköjä ja suojakaistoja, osata suunnistaa ja tulkita rajoja, tunnistaa erityiskohteet, huoltaa saha ja vermeet ja niin edelleen.

Uusia vaatimuksia tulee jatkuvasti, mutta niitä ei rahallisesti korvata. Esimerkkinä taimilaatikot, joita aiemmin ei tarvinnut tuoda kuvioilta pois, mutta nykyään täytyy. Ja hyvä näin, koska laatikot on nykyään usein muovipinnoitettuja. Mutta, tämäkin täytyy tehdä samaan rahaan, eipä ole tullut mitään jätekorvausta metsurien tessiin.

Moni kokeilee, mutta lähtee sitten muihin hommiin. Jos harjoittelukesälle osuu vaikeita kuvioita, työn joutuu tekemään liian itsenäisesti tai kroppa ei totukkaan rasitukseen, jää helposti paska maku suuhun.

Itselläni on sikäli hyvä tilanne, että teen työtä vain osa-aikaisesti ja lähialueella. Kroppa kerkee levätäkin ja toinen työ tuo sen paksumman siivun voita leivän päälle.

Mutta kun mietitään miksi alalle ei hakeudu porukkaa, eivätkä ne vähät pysy, niin mites se palkkauksen taso? Keskimääräistahtisen metsurinkin palkan pitäisi olla riittävä, eikä niin, että vain huiput pärjää.

Itsehän haaveilen tulevaisuudesta, jossa metsurin työhön kuuluisi enemmän suunnittelua, paikkatiedon ylläpitoa, lajitunnistusta ja vastaavaa. Metsuri kun käy läpi käytännössä metsikön jokaisen neliön, ja minusta sitä voitaisi hyödyntää enemmänkin. Kunhan siitä maksetaan.

Metsäyhtiö Tornator antoi potkut metsureille – valittaa samaan aikaan siitä, ettei Suomessa kouluttauduta alalle

Isot yksityiset metsäyhtiöt ovat luopuneet kokonaan omista metsureistaan. Jatkossa kaikki istutus- ja raivaustyöt tehdään alihankintana.

Yle Uutiset (yle.fi)

#metsurit
#metsänhoito