Niitä tulee aivan yllättäen.
Joku syy tietenkin on mutta itse en aina hoksaa. Olen uniongelmainen, näen valtavasti painajaisia ja saan unissani paniikkikohtauksia kun hyperventiloin.

Nyt olen kuitenkin nukkunut toissayön ihan ok. Enkä heräillyt mihinkään kauhuihn..

Yksi tädeistäni on vahvasti skitsofreenikko, joten sukuvikaa taitaa olla autisminkirjoilun ja muiden nepsyongelmien olla.

Onneks tänään ollut ihan hyvät fiilikset.

Lapsena podin ohimolohkoepiletisyyttä. Aikuisena vasta luin sellaisesta ja sopi jetsulleen poissaolokohtauksiini, joissa oli näköharhoja. Näkökenttä kutistui ja sitten hetken tajuttomuutta täydessä pimeydessä kuulematta ja näkemättä, reagoimatta ympäristöön.

Kerran jos toisenkin koulussa opettaja tuli vierelle ja tulin tajuihini kun mekasti siinä "Mikä sinua vaivaa, haloo! Sinulta kysyttiin.." Käskettiin myös usein käytävään niskuroinnin takia..

Kotoankin minulle valitettiin usein etten muka kuuntele.
Lapsi parka oli joko ihan "muissa maailmoissa" tai poissolokohtauksen takia täytin toimintakyvytön.

Onneksi se vaiva jäi lapsuuteen, mutta ahdistukset eivät jääneet. Niitä olen potenut läpi elämäni. Nyt vanhana tuntuu että pahenee vaan..

Mä heräsin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä stressiin, jonka laukaisema ahdistus helpotti kunnolla vasta torstaina, kun menin salille. Sali jeesaa aina, mutta sinne asti ei aina pysty menemään.

Ostin viikonlopuksi myös yhden karpalolonkeron. Meinaan laittaa elämän risaiseksi..

Sitten naapuri soitti, kävin luonaan ja molempien puhemaratooni kesti noin tunnin, tulin kotiin ja olinkin ihan uupunut.

Yritin vähän nukkua päikkäreitä. Olin ajatellut pihahommia, mutta vireystasot romahti ja nyt istun taas läppärin äärellä kun söin äsken.

En taida tästä enää virkistyä, mutta nautin auringonpaisteesta. Olo ihan siedettävä, oikeataan aika hyvä.